Rakastuin tulisesti neljä vuotta sitten tummasilmäiseen mieheeni ulkomaan reissulla. Olen tavallinen suomalainen blondinainen, en mikään missi-tyyppi, mutta en mikään harmaahiirulainenkaan.
Tapasimme muutamia kertoja, juttelimme mesessä, soittelimme ja menimme naimisiin. Mies sai oleskeluluvan Suomesta pian ja yhteiselämämme alkoi. Tavallinen mokuliiton tarina.
Arki alkoi ihan mukavasti ja jatkuu edelleenkin ihan mukavasti, tavallaan. Meillä ei ole mitään perinteisiä kultturieroista johtuvia ongelmia (esim. tasa-arvo-ongelmia tms.). Mies on ihan mukava ja tavallinen tyyppi, mutta olen väsynyt
a) opettamaan miehelleni suomen kieltä (hän opiskeli kurssilla ja osaa puhua suomea, mutta kuitenkin kesken parhaan TV-sarjan hän kysyy: "Mitä tarkoittaa sana X")
b) toimimaan suomen lakikirjana
c) elättämään pientä perhettämme yksin (mies opiskelee ammattia, mutta työn saanti voi silti olla vaikeaa tulevaisuudessakin)
d) olemaan mustasukkainen yli-innokkaista neidoista esim. baarireissuillamme
e) miettimään pää kuumana, miten joku tärkeä ja sen hetkistä fiilistäni kuvaava adjektiivi sanotaan englanniksi
f) pelkäämään, milloin mieheni päättääkin muuttaa takas kotimaahansa (saattaa olla aiheeton pelko, mutta pelko kuitenkin)
En tiedä, kuinka syvästi rakastan miestäni enää. Onko se tunne vaan sitä, että pitää pitää kiinni siitä, mihin lähti, ettei kaverit/sukulaiset ym. pääse sanomaan: "Mitäs minä sanoin..."
Joskus salaa haaveilen suomalaisesta miehestä, joka käy töissä "raksalla", ottaa kanssani "kalsarikännit" joka toinen lauantai, hoitaa omat asiansa itsenäisesti, puhuu täydellistä suomen kieltä (ymmärtää, mitä Salkkareiden tyypit puhuvat ja tarkoittavat) ja vastaa perheen talousasioista (voisin toki silti käydä töissä) jne. Kaikki vois olla niin paljon helpompaa.
Kiitos.
Tapasimme muutamia kertoja, juttelimme mesessä, soittelimme ja menimme naimisiin. Mies sai oleskeluluvan Suomesta pian ja yhteiselämämme alkoi. Tavallinen mokuliiton tarina.
Arki alkoi ihan mukavasti ja jatkuu edelleenkin ihan mukavasti, tavallaan. Meillä ei ole mitään perinteisiä kultturieroista johtuvia ongelmia (esim. tasa-arvo-ongelmia tms.). Mies on ihan mukava ja tavallinen tyyppi, mutta olen väsynyt
a) opettamaan miehelleni suomen kieltä (hän opiskeli kurssilla ja osaa puhua suomea, mutta kuitenkin kesken parhaan TV-sarjan hän kysyy: "Mitä tarkoittaa sana X")
b) toimimaan suomen lakikirjana
c) elättämään pientä perhettämme yksin (mies opiskelee ammattia, mutta työn saanti voi silti olla vaikeaa tulevaisuudessakin)
d) olemaan mustasukkainen yli-innokkaista neidoista esim. baarireissuillamme
e) miettimään pää kuumana, miten joku tärkeä ja sen hetkistä fiilistäni kuvaava adjektiivi sanotaan englanniksi
f) pelkäämään, milloin mieheni päättääkin muuttaa takas kotimaahansa (saattaa olla aiheeton pelko, mutta pelko kuitenkin)
En tiedä, kuinka syvästi rakastan miestäni enää. Onko se tunne vaan sitä, että pitää pitää kiinni siitä, mihin lähti, ettei kaverit/sukulaiset ym. pääse sanomaan: "Mitäs minä sanoin..."
Joskus salaa haaveilen suomalaisesta miehestä, joka käy töissä "raksalla", ottaa kanssani "kalsarikännit" joka toinen lauantai, hoitaa omat asiansa itsenäisesti, puhuu täydellistä suomen kieltä (ymmärtää, mitä Salkkareiden tyypit puhuvat ja tarkoittavat) ja vastaa perheen talousasioista (voisin toki silti käydä töissä) jne. Kaikki vois olla niin paljon helpompaa.
Kiitos.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Eihän teillä näytä mitään vakavampia ongelmia olevan.
Mutta jos rakastuit hänen tummasilmäisyyteen, silloin sydämesi valitsi väärin. Noh, tiedät itsekkin, että ennakko-odotukset sumensivat arvostelukykysi. Et nähnyt hänen sisimpäänsä.
Tämä ehkä kuulostaa rasistiselta, mutta paras on löytää rakkaus omasta sydämestään, omasta kulttuurista tai jopa naapurin "körttiseuroista" heh!
Parempi on ottaa mieheksi vaikka oma veli, kuin joku kaukainen illuusio, joka jättää jälkeensä hämmentyneitä lapsia.
Kukapa meistä ei silloin tällöin olisi väsynyt ja haluaisi vaihtaa elämänsä, miehensä, työnsä, asuntonsa ja kaikki.
Itse tosin haaveilen joskus vaihtavani kielitaitoisen ja toimeen tulevan mieheni täysin kielitaidottomaan mieheen, jolla on velkaa enemmän kuin omaisuutta, sen vetovoima vain on niin uskomaton. En edes ole rakastunut mieheeni tulisesti mutta tuohon toiseen tunnen älytöntä halua mutta järki kieltää sössimästä (enempää) suhdetta miehenkanssa, joka on kuin paras ystävä ja hoitaa minunkin raha-asiani. Kyllä minäkin miestäni rakastan mutta se ei vain ole sellaista kaiken sekoittavaa mieletöntä tunne kuohuntaa vaan enemmänkin tottumista ja sympatiaa ja hyvää arkea, sellaista se vähän oli alusta asti.
Kaksi vuotta on vasta yhdessä oltu se mikä minua tässä suhteessa eniten väsyttää on kielletty huumaantuminen toiseen mieheen, kyse ei ole ihan pikku asiasta kun mies tietää siitä ja sitä on kestänyt jo vuoden.
Minua ei haittaa, vaikka mies ei aina kaikkea ymmärrä puhun niin paljon, että ei aina suomalaisetkaan mukana pysy ja kun joutuu selittämään olen vain mielissäni;D
lomakkeiden täyttäminen toisen puolesta on sitten jotain älytöntä... kuten lomakkeiden täyttö muutenkin, hyh hyh. Vaikka ei voida salkkareista puhuakaan (mies inhoaa koko sarjaa) voidaan keskustella asiaohjelmista, dokkareista ja CSI:sta.
voit odottaa suhteesta kielitaidottoman miehen kanssa?? Seksiä? Seksiä ja seksiä? Kun ette voisi edes puhua mistään?
Salkkarit nyt onkin 100% naisten ohjelma, miehet on sille allergisia niin kuin kuuluukin olla moiselle..
niinpä... kai haluan päästä taas opettamaan ihan kunnolla. Kyllä sitä voi jotain pientä puhua kun aina satumaisen Ahmedin kanssa puhutaankin... Ne raha-asiat vain ovat niin omituisesti sillä ja kun on vielä lapsia muiden muijien kanssa ja avioeroja niin aika vaikeaahan se olisi yhdessä asua.
Ei minulla ainakaan mitään joka päiväistä kolmen kerran seksiä vastaan olisi, kunhan vain taso pysyisi;D Olen minä yrittänyt Ahmedin kanssa keskustella näkemistäni dokkareista vaan kun ei miehellä ole yhtään yleissivistystä (esim. ei tiedä mikä on eskimo/inuiitti tai intiaani) niin on vähän työlästä. Joskus vähän innostui kun selitin intialaisesta dokkarista mutta ei oikein osannut sanoa siihen mitään älykästä. Silloinkaan ei siitä Hullun jutun tekemästä pätkästä mitään ymmärtänyt, hörähti vaan kun julkisessa mediassa sanottiin seksi, asiayhteydestä viis.
Pitäisi varmaan asua hänen kanssaan päivä kaikkine mausteineen, niin lakkaisi haaveilut mutta kun ei ole mahdollisuutta kohdata ja koskettaa satumaista Ahmedia kaikkine karvoineen. Unelma täydellisestä miehestä pysyy lähes ehjänä. (Niistä vaimoista ja lapsista voi aina ajatella, että sattuuhan sitä tekevälle;D Nuorempi poika on aika mukava tosin ADHD-tapaus).
PS: Jos salkkarit olisi vain naisten ohjelma siinä syötäisiin suklaata ja puhuttaisiin komeista miehistä. Naisnäyttelijät olisivat eri ikäisiä ja kokoisia kun taas miehet olisivat kaikki järkyttäviä adoniksia... muuten juoni varmaan menisi samalla tavalla siksakkia. Näin siis stereotyyppisenä versiona. Minulla ainakin jäisi Seppoa ja Ismoa ikävä vaikka heidät korvattaisiinkin Ahmedin näköisillä, satumaisilla miehillä;D
ihan omanlaisesi...enkä sano pahalla.
Ahmed kuulostaa kuvauksesi mukaan ihan joltain vajakilta(?), jonka ainoat meriitit ovat ulkonäköön liittyviä...lapsia joka suunnalla, raha-asiat solmussa, höröttäminen aivottomille asioille...kai itsekin tiedät mitä on ennenpitkää odotettavissa?
No haaveet on tehty haaveiksi, kaipa siinä Ahmedissa sitten on jotain eläimellistä vetovoimaa ;)
Jotainhan siinä on...
Paremminkin sanoisin, että hän tuottaa juuri oikeanlaisia feromoneja;D
Itse ainakin uskon siihen, että kaikissa meissä on eläin, joka elää aisteillaan.
Raskainta on jos joutuu elämään kahden elämää, tekemään kaiken kahden ihmisen puolesta. Ja jos vain yksi ihminen tosiassa vastaa asioista ja toinen on kuin ihmettelevä lapsi, vaikkaa ikää olisi reilusti.
Jotenkin tuntuu, että tämä ongelma on yleensä ns. kolmansista maista tulleiden miesten kanssa, onko tilanne samanalainen ns. länsimaalaisen miehen kanssa? Tuskin on.
Kukaan ei jaksa tuollaista suhdetta kauan, missä toinen on lähinnä vapaamatkustajana mukana. Ja naisen tehtävä ei ole elättää miestä. Jotenkin nämä tietyt tyypit tultuaan Suomeen ja toimivan hyvinyhteiskuntamme nähtyään olettavatkin, että tästä lähtien voi käyttäytyä kuin lapsi ja, että muut hoitavat kaikki vähän ikävämmät asiat.
Sikäli hassua, kun heidän omissa kotimaissaan mitään ei saa ilmaiseksi, ei mitään. Ainakin mulla on mennyt maku/arvostus näihin tapauksiin, vaikka poikkeuksia tietenkin on matkassa.
Jos mies ei pysty ottamaan miehen paikkaa perheen elämässä, mitä hänelle tekee?
muuta kuin sängyssä!
Ja sitähän ei tarvii ottaa kotiinsa asumaan...vaan käymään!
Tulee halvemmaksi naiselle! :)
Eli kirjoituksesi perusteella on pääteltävissä "se sama vanha juttu", hetken ihastumisen perusteella häthätää naimisiin. Rivien välistä luettavissa lievää turhautumista, kun ulkomaalainen mies osoittautui toisenlaiseksi kuin sinun odotukset.
Olisiko näin, että kun (keskivertoa) suomalaismiestä avoimempi (tumma) ulkomaalainen mies lausuu muutamia kohteliaisuuksia, niin (ei kaikkien) suomalaisen naisen pää menee sekaisin? Ja kaikki siis tietenkin selvinpäin.
Pystynhän minäkin sanomaan kohteliaisuuksia naiselle, mutta en minä niitä heti alkuun ala lepertelemään. Ja mielistelemään, vai pitäisikö ilkeästi sanoa, puhua peetä että pääsisin naisen kanssa "lähempään kanssakäymiseen" eli p*llun päälle.
No, ne on näitä kulttuurieroja etelän ja pohjoisen välillä, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Näin karkeasti yleistäen, jos suomalainen mies käyttäyisi ylenpalttisen kohteliaasti suomalaista naista kohtaan, vaikkapa baarissa.
Niin tämä nainen ajattelisi heti, että tämä mies koittaa vain päästä hänen pöksyihinsä, mutta tilanne muuttuukin toiseksi kun puhujana onkin ihqu (tumma) ulkomaalainen mies. Ja mikä parasta, hän puhuu murtaen "hoono soomi" tai vaikkapa engelskaa.
Miksi olet väsynyt, etkö tiennyt että noin tulee käymään? Koita asettaa itsesi hänen asemaansa, jos asuisit jossain toisessa kulttuurissa, no vaikkapa Japanissa tai Algeriassa.
Ruoditaanpa tarkemmin ongelmiasi;
A.) miten pian itse oppisit esim. japanin tai arabian kielen? Etkö itse kyselisi mitä outo sana XYZ tarkoittaa?
B.) aika harva tavis tietää lain pykälistä niin paljon että pystyisi neuvomaan toista oikein. Katselepa vain tuomioistuimien päätöksiä.
C.) saisitko itse töitä vieraassa kulttuurissa, jollet osaa kunnolla paikallista kieltä? Hänhän sentään opiskelee, eikä juo kaljaa olohuoneen sohvalla, päivästä toiseen.
D.) etkö luotakaan mieheesi? Pitäisi sinun suomalaisena naisena tietää mikä meininki on baareissa.
E.) et siis osaa edes kunnolla englantia? Ja silti olet aloittanut suhteen ulkomaalaisen miehen kanssa, ja hänen pitäisi osata suitsait suomea?
F.) niin, se arki tulee väistämättä vastaan, suhteessa kuin suhteessa. Samaa saisit pelätä ihan suomalaisen miehen kanssa. Toisaalta jos hän "nostaa kytkintä", eipähän sinun tarvitse häntä enää nurkissa katsella.
Eli summa summarum, minusta tuntuu että sinulla on ollut epärealistiset ja liian optimistiset odotukset suhteesta ulkomaalaisen miehen kanssa.
Unless this writing of yours wasn´t a wild provocation. Anyways I hope you will find a solution to your problems, life is not always easy.
Suomalainen mies on kuitenkin aina suomalainen.
Älä kuluta energiaasi noihin ajatuksiin.
Vaan ota irti kaikki nyt tästä hetkestä ja elä sitä.Luotatko mieheesi on kai kynnyskysymys?
Et voi koskaan saada takuuta mistään,oli mies sitten mistä maasta tahansa tms.
Herää ja huomaa että kaikki on hyvin.
Kysymys kuuluukin rakastitko miestäsi alussa oikeasti vai oliko se jotain uutuuden viehätystä vain?Jos rakastit niin sinä itse olet ongelma itsellesi.Keskity hyviin asioihin elämässäsi.
tyhmä ihminen mielestäni on tämän edellisen viestin kirjoittaja.Siis ulkomaalaisessako ei koskaan vikaa....? G*sus
Aika hattaralla tälläinen otus elää.Sanoisinko että pilvellä liitelijä.
onnea sinulle kun olet niin viisas ja taatusti mokusuhteessa olevakin?
"hataralla on otuksen hauskaa elää", mut miten sulla on vankalla pohjalla hauskaa?
sinusta.Minulla on ollut useita pitkiä ja lyhyitä mokusuhteita eikä se edes sinulle kuulu :D
Kyse oli luonteesi laadusta joka on täysin boheemi ja reginatasolla...ei sitten minkäänlaista ymmärrystä saati realiteettia kuvioissa sulla mukana...
yhdestä mokusuhteesta samaan ihmiseen yli 20 vuotta joten on siinä ollu boohemia ja muutakin.
Varmaan saattais olla jopa realiteettiä vai mitä luulet?Entäs ymmärrystä?Laatua luonteessa?
Kun olet niin naseva arvioimaan luonnettani, otetaan vastaan täysi analyysi.Kiitos nauruista, naurua ei ole koskaan liikaa näinkään boheemissa elämässä!!
koska en voi sietää kaltaisiasi "elämän haihattelijoita".
En kuitenkaan ymmärrä repäisyäsi 20 vuoden mokusuhteesta, who cares.Et ole ainoa ja aika nyt ei mitään kerro vielä suhteesi pohjasta tai sen onnistumisesta.
Se voi olla vaikka kuinka hyväksikäytettyä ja kurja aikaa jonka sinä vain kiellät koska haluat "haihatella" sitä et pysty muille todistelemaan mitenkään "haihattelija"
Eikä pahemmin edes kiinnostaisikaan, ärsyttääpä vain tuollainen ihmistyyppi jolla ei ole mielestäni toimivia aivoja.
Toisiin ihmisiin ja ehkä siksi ärsytän sinua?
On hyvä ettei tarvitse todistella älyään tai onnistumistaan ;"toimivia aivoja", kertoo aika paljon sinun kapasiteetistasi.Mutta toivon hyvää jatkoa sinulle vakaalla tielläsi ilman haihatteluja.
Koska tämä palstakin on mielestäni "haihattelua", miten sinä vakavamielinen ihminen olet eksynyt tänne kommentoimaan?Vieläpä "toimimattomien aivojen" kanssa?Minä jatkan haihattelua iloisin mielin.Maistuis varmaan sullekin?
saat leikkiä hiekkalaatikollasi aivan vapaasti mielikuvituskavereittesi kanssa fiktiivisessä maailmassasi.
Katso minkälainen nainen olet..tuskin sinua henkisesti kehittyneeksi saati naiseksi voi edes kutsua...anna mennä vaan minä jätän mieluusti väliin....
...ja vielä nalkuttaakin kuin kakara...heh..on siinä miehellä pala oikeata "alfa"f-emakkoa...heh..hee
Oon lueskellu nyt jonkun aikaa noita sun juttuja ja voi herran jumala miten katkeralta vanhalta piialta sinä kuulostat! Ihan uskomatonta!
käsitykset vanhoista piioista...millainen on vanhapiika sinun mielestäsi?
Minun mielestäni se on lapseton vanha nainen jolla ei ole sosiaalista elämää eikä seksiä.
Minulla on noita kaikkia jopa ulkomaalaisten kanssa ja milteipä joka viikko.
Eli olen utelias tietämään mikä on käsityksesi vanhasta piiasta? :D
Sinun ja minun ero on...etten minä usko kaikkia satuja joita minulle syötetään enkä minä elä mielikuvitus/haave maailmassa vaan realiteettien ympäröimänä ja silti minulla on hauskaa ja miehet kunnioittavat ja kohtelevat minua aivan eri tavoin nykyisin kuin ennen koska huomaavat etten minä mene siihen paskaralliin mukaan enkä usko kaikkea mikä minulle syötetään.
Minua ei voisi suuremmin oksettaa muu kuin tyhmä nainen joka antaa toisen tyhmän eli miehen pyörittää ja vielä huokailee kuinka ihanaa kaikki on ja missään ei ole mitään vikaa.Ja vieläpä henkeen ja vereen todistelee siitä muille ja puolustaa kyseisiä idiootteja.
Olet naispuolinen esa...toden totta olet...
kestää!
*muslimah*, pliis, jos sä itse kerran aattelet, et sä oot ok, niin mitä siinä toitotat... elä vaan ihan rauhassa just niinku tykkäät.Ketä kiinnostaa?
Sinähän muslimah varsin hauska tapaus olet.
Harva nainen täällä viitsiikään runoilla fiktiivisistä naimatarjouksista arabium comista.
Nämä toiset kertovat tosi elämästä ja sinä taas repäset juttuja,taitaa olla.... kukkahatusta;)
Toivotaan ettei kohdallesi osu,kun seksilläkin retostelet näitä hiv miehiä.
Olisihan se kurjaa äiti-ihmisen,kuten mainostat,kuolla paiseisena ja unohdettuna.
Muistahan olla varovainen retkilläsi.
Ne on niiiiiin vaikeita nuo mokusuhteet,ainakin ylläpitää.
voi kun olisikin tuollaisia huolia :D
vaihtaisitko ne näihin?
a) mies kertoo kaikkien ohjelmien juonen selkeällä ja kuvainnollisella tavalla, joten miksi enää katsoisin.
b) mies tietää suomen laista varmaan kaiken. miksiköhän ei ole lakimies. Hoitaa muidenkin virastoasiat, niin etteivät he itse koskaan tule oppimaan. Sitten saa pelätä, milloin kosahtaa oma firma...
c) mies tekee hirveästi töitä, kahta, jossei kolmea. ja tienaa ihan kivasti. joskaan rahat eivät kilahda minun shoppailupussiini, vaan sukulaisten. Sukulaisten, sairaiden, joita pitää auttaa joka hemmetin asiassa...
d) mies on sellaisessa työssä, että niitä yli-innokkaita faneja riittää joka varpaallekkin. Ja tilaisuuksea noukkia kermat päältä on jatkuvasti, enhän voi vahtia...
e)miten sanoa asiat niin, että varmasti sama sana merkitsee molemmille juuri samaa asiaa. Jos häntä ei kiinnosta keskustelu, hän ei puhu, eikä ymmärrä kuin äidinkieltään...
f)mies ei muuta takaisin kotimaahansa, tuskin edes vaihtaa kaupunkia. Hänellä on suku täällä ja lapsi. Mutta sitten kuolen jos hän ottaa "venakon"...
g) emme edes asu samassa osoitteessa...
Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Omasta halustahan tämä on kiinni. Ja että mikä minulle riittää. Riskit on kaikissa suhteissa. Oma sydän on se paras mittari. Mutta jos siihen kovasti koskee, kannattaa miettiä...
...mutta ei se miettimälläkään ole parantunut, heh
Melkein kuulostaa minun mieheltä...
Hänkin aina hoitaa muiden asioita, käy virastoissa "veljiensä" puolesta (kun nämä eivät osaa suomea) (ainut vaan, että sitten kantaa sieltä lappusia täytettäväksi ja luettavaksi ja minä turhaudun kun minun mielestäni hän voisi teettää ne hommat, jollain ammattilaisella... Onneksi yrityksen asiat hoitaa kirjanpitäjä.)
Kaikki raha mitä jää yli laskuista, veroista, palkanmaksuista ja vakuutusmaksuista menee minulle.
Matkustaessaan kotimaahansa mies vie lahjoja, ei rahaa. On kyllä kysynyt joskus, että suutunko pahasti, jos hän laittaa omia rahojaan äidilleen Bangladeshiin kun siellä kuitenkin odotetaan, että rikkaampiin maihin lähtenyt lähettää jotakin (sitten sille on kuitenkin ihan sama mitä vastaan... eli kysymys on lähinnä retorinen;D Eipä se minua haittaa kunhan vain ei koko tiliään tyhjennä eikä minun rahoja laita sekaan).
Mies ei viihdy ilman töitä, lomallaankin hän tekee jotakin, lähtee matkalle, tai remontoi, hoitaa toisten asioita, kutsuu serkun kylään, laittaa ruokaa. Vasta illalla hän rauhoittuu katsomaan televisiota tai kuuntelemaan uutisia netistä...(sittenkin pitää mennä jo 12:lta nukkumaan, että voi yhdeksältä herätä hippasemaan)
Sitten kitisee kun minä tykkään vapaa-aikanani olla vaan, täyttää ristikkoa, lukea kirjoja, istua netissä, pelata tietokoneella, katsoa televisiota ja nukkua. Itse vielä valvon myöhään ja nukun pitkään (tästä tulee kinaa joskus)n;D
Mies ei ole "pettäjätyyppiä" itse en enää tiedä mitä tyyppiä olen... Jos mies pettää, niin se pettää. Nythän se on melkein luvallistakin hänelle;D
Kaino pyyntö olisi, että ei hirmu tautisen naisen kanssa ja että muistaisi käyttää kondomia.
E-kohta on joskus aika vaikea. Miestä kyllä kiinnostaa keskustella kunhan ei puhuta hänen vioistaan tai meidän suhteestamme... minun vioista tietysti pitää puhua, tosin sillon minua ei kiinnosta kuunnella;D Kitskuamista ja turhaa ininää ei kumpikaan siedetä.
Mies voisi muuttaa kotimaahansa kunhan ensin hoitaa asiansa täällä loppuun. En kuolisi vaikka hän ottaisi venäläisen naisen... Minua parempaa (suomalaista) naista on kyllä vaikea löytää (sellaista joka puhuu ja ymmärtää vähän bengalia ja tietää ko. kulttuurin);D Kuolisin jos hän ottaisi itseäni nuoremman "bimboblondin". Vaalea hiuksinen saa olla mutta pitäisi osata sanoa muutakin kuin "siis ihquu! ja daa".
Luultavasti hän haluaa seuraavan vaimonsa omasta kulttuuripiiristään. Itse en ole vielä miettinyt seuraavaa miestäni, minun visioissani mies antaa minulle anteeksi hairahdukseni ja eletään koko elämä yhdessä;D Jos ei tule vastaan sopivaa suomalaista miestä niin sitten varmaan pysyn aasialaisissa eniten kuitenkin viehättävät silmää...(tai voi se olla nainenkin tai mieheksi leikattu nainen, ei mielellään naiseksi leikattu mies...)
Minun mielestäni suhteet, joissa ei olla kokoajan yhdessä voivat paremmin... me olemme miehen kanssa olleet yhden vuoden melkein joka päivä 24 tuntia yhdessä niin silloin kyllä meni hermot... nyt kun on saatu olla molemmat omilla teillämme (minä opiskelemassa ja mies töissä) ja nähty vain päivällä satunnaisesti ja sitten illalla kotioloissa, niin on paljon paremmat fiilikset toisesta. Minä olen vielä sellainen, että haluan olla tiettyinä aikoina yksin ja rauhassa enkä jatkuvasti sosiaalinen.
Minä tapasin mieheni kolmannessa maassa missä olin asunut jo vuosia ja mies vasta vuoden. Hän opiskeli paikallisessa kauppakorkeassa ja paiski samalla opiskelijaduunia. Ei minun häntä elättää tarvinnut eikä muutenkaan paapoa, mutta kyllä minä autoin tosi monessa käytännön asiassa. Täytin veroilmoituksen, etsin parempaa yksityistä sairasvakuutusta, autoin häntä vaihtamaan tilin opiskelijaystävällisempään pankkiin jne. Telkkaria katsoessakin olin kuin paraskin kotiutumiskouluttaja, vaikka itsekin maahanmuuttajan asemassa. Itse olin oppinut lähes kaiken kantapään kautta.
Miehestä oli helppo aina tuoda avaamaton posti pöydälleni ja sanoa että katsotko mikä tuo on, tai mulla on tällainen probleema, etkö soittaisi sinne ja kysyisi. Aluksi näin teinkin, mutta pikkuhiljaa aloin siirtää näitä kirjeitä takaisin hänelle avattavaksi ja ainakin luettavaksi. Pelkäsin muutoin tekeväni hänestä aivan uusavuttoman. Minä esimerkiksi harjoittelin miehen kanssa miten viralliset puhelut hoidetaan sulavasti pakollisin kohteliasuusfraasein. Hän puhui maan kieltä, mutta käytännön asioissa oli vielä kommunikaatiokatkoja. Oli sekin jo yksi voitto kotiin kun hän alkoi hoitaa nämä asiat itse.
Joskus minäkin väsyin ikuisiin kysymyksiin, oli kuin olisi elänyt kyselyiässä olevan lapsen kanssa ;-) Jos siihen saumaan sattuu vielä myös ihan oikea kyselyiässä oleva lapsi niin siinä onkin kestämistä! Joskus vain sanoin että kuule kulta, mua väsyttää enkä jaksa itsekään ajatella. Tai jos minulla oli huono päivä enkä osannut kuvailla miksi, niin sanoin vain että mulla on kuule tänään huono päivä enkä osaa sanoa miksi. Miehet kyllä ymmärtävät selkeää tekstiä!
Mies on kylläkin aina ollut muuten omatoiminen, käy kaupassa, siivoaa, laittaa ruokaa ja silittää paitansa. Myöskään rahasta emme riitele, budjetti on lyöty lukkoon eikä siitä tarvitse keskustella. Kun jaksaa sen sopeutumisvaiheen ja kannustaa toista omatoimisuuteen, niin kyllä se joku päivä siitä taas menee ihan omalla painollaan. Nykyään mies täyttää minunkin veroilmoitukseni siinä sivussa..
Koita nähdä tämän tilanteen yli tulevaisuuteen. Oppiihan se mies joka päivä omatoimisemmaksi ja myös kommunikaatio hioutuu ja helpottuu ajan myötä. Ärtymisestä ei ole mitään hyötyä. Sen tavallisen ja tutun ja turvallisen kanssa voisi sitten olla muita ongelmia. Arki on arkea.
Väsyin olemaan miehelleni äiti, huoltaja, sihteeri, selostaja jne. Eikä se olekaan avioliiton tarkoitus. Vaan jakaa elämä, ero tuli.
Mutta asutaan yhä yhdessä, kun lapsiakin on. Odottelen että lapset kasvavat isoksi ja lähtevät pesästä. Sen jälkeen voikin heittää tuon yli-ikäisen lapsen (siis miehen) pois nurkista ruikuttamasta.
Itse muutin aikoinani miehen maahan ja kyllä hän valitettavasti joutui aluksi minusta huolehtimaan kuin lapsesta. En osannut puhua, en ostaa kaupasta oikeita tuotteita, en vastata puhelimeen... lääkäriinkin miehen piti tulla mukaan tulkkaamaan. Ei silloin ollut edes internettiä mistä olisi voinut etsiä tietoa jollakin muulla kielellä, saati hakea foorumeista vertaistukea.
Aikansa kesti että sain kielen hallintaan, opinnot päätetyksi ja töitäkin löytyi. Ei ne alkuajat olleet kummallekaan helppoja, varsinkaan miehelle. Joskus olin ihan masentunut enkä jaksanut edes siivota. Silloin mies vähän hermostui, että oli liikaa vaadittu, että hänen täytyi myös siivota jälkenikin. Totta puhui!
Mies kyllä patisti kiitettävästi omatoimiseksi heti alusta lähtien. Hän laittoi minut opettelemaan ulkoa fraaseja millä ostaa bussilipun jne.
Ei mies ainakaan ole jälkeenpäin naukunut miten kamalaa aikaa se oli silloin aluksi. Ehkä miehet eivät ole samanlaisia marttyyreita kuin naiset?
Minusta ei ainakaan ollut raskasta opettaa perusteita, päinvastoin... tosin ei minun tarvinnutkaan ihan alkeista lähteä, kiitos miehen omatoimisuuden ja alkeisopintojen. Riippuu paljon siitäkin miten halukas toinen on, jos mies olisi heittänyt kirjat mäkeen ja päättänyt elellä sossun tuilla, niin enpä minäkään olisi jaksanut kauaa patistella... Olisin varmaan itsekin lähtenyt mäkeen niin lyhytpinnaisen kaverin kanssa.
Ahmedia opetan aikani kuluksi vaan ei sitä kiinnosta, arvelee pärjäävänsä Abu-englannilla ja "hoonolla suomilla" koko elämänsä. Sitten yksi toinen mies toi omasta maastaan vaimon ja sille pitäisi kanssa opettaa perussanastoa... Se onkin vaikeampi tapaus, hän kun ei osaa englantiakaan paljoa pitää vain bengalilla ja elekielellä pärjätä;D
Olen aivan samalla tavalla väsynyt ja lopen kyllästynyt koko elämääni.
En tiedä miten nousta, katselen vain ja odotan päivä kerrallaan.
Mikään odotus ja haave ei toteutunut.
Olen kuin lapsen piika.
Peset vaatteet , siivoat kodin , sovit ajasta olla yhdessä kotona.
Mitä kaipaan paljon on pitkät . älyllilet keskustelut.
Puhe on niin yksinkertaisela tasolla.
Totuus on että olemme lähtöisin niin erillaisista lähtökohdista.
Ajatteln aina että elämä afrikkalaisin miehen kanssa olisi jotenkin hohdokkaanpaa ja toisi enemmän galmouria elämään.
Mutta opetat kuin lapselle mikä on Gucci , Luis Vuitton , Dolce Gabbana.
Ei ymmärretä että nainen tarvii vähintään 12 paria kenkiä ja 30 kpl.laukkuja.
Muodista ei ole kuullut koskaan ,
ja se on sama mihin riepuun pukeudutaan.
Ei käydä suomalaisia elokuvia katselemassa, teatterissa , oopperassa, baletissa.
Ateneumin taidemuseossa.
Stand up komiikkaa katselemassa.
Ulkona ravintolassa syömässä , metsässä lenkillä .
Mitä ihmettä vaimot tekevät miestensä kanssa, musta tuntuu että me ei tehdä mitään yhdesä.
Enkä tarkoita mitään kaupassa käyntiä , vaan perheen yhteisiä harrastuksia.
Mitä te harrastatte yhdessä ?
Liikuntaa , onko ketään koskaa lenkkipolulla ?
Käyttekö yhdessä kylässä muiden avioparien , perheiden luona ?
Käyttekö yhdessä risteilemässä Tallinnassa , Tukholmassa ?
Onko teillä yhdessä kontosali kortit ?
Harrastatteko yhdessä kulttuuria
Opiskelettoko yhdessä kieliä ?
Olen saannut suhteessa täydelisen englannin kielen taidon.
Tietysti arvostan miestäni ja rakastan häntä.
Mutta eipä me marjametsään tai mökille tulla ikinä menemään ,
savuaunasta puhumattakaan.
Koen että suhteessa olen joutunut luopumaan asioita joita olisi kiva tehdä yhdessä , avioparina.
Olisin vain halunnut tasavertaisen , kivan , miellyttävän , nautinnollisen , mukavan avioliiton.
"Ajatteln aina että elämä afrikkalaisin miehen kanssa olisi jotenkin hohdokkaanpaa ja toisi enemmän galmouria elämään.
Mutta opetat kuin lapselle mikä on Gucci , Luis Vuitton , Dolce Gabbana.
Ei ymmärretä että nainen tarvii vähintään 12 paria kenkiä ja 30 kpl.laukkuja.
Muodista ei ole kuullut koskaan..."
Voi Jöecjöec!
Etkö itse osta lainkaan vaatteita ja näytä hyvältä ?
Sanoppa nyt aviomiehellesi että ostaa rouvalleen uuden asukokonaisuuden , kengät ja laukun.
Vie kampaajalle , kosetologille ja pienelle risteilylle.
Hemmottelee sinut hyvin ja pitää hyvänä.
Sehän on aviomiehen tehtävä , pitää vaimostaan huolta ja katsoa että häneltä ei puutu mitään.
Vaimohan on aina avioliitossa numero yksi.
Auttakaa nyt hyvät kanssasisaret tätä onnetonta naisihmistä joka on pakkonaitettu onnettomaan liittoon jossa hänen elämänsä tuhoutuu. On myös tärkeää taistella näitä järjestettyjä pakkoavioliittoja vastaan; jokaisella naisella tulee olla oikeus valita puolisonsa vain ja ainoastaan oman sisäisen tuntemuksensa perusteella.
tosiaan voi jättää, sitten kun niihin kyllästyy tai haluu vaihtaa? Tai siis niinku käykö sossu hakemassa sen pois, jos sinne soittaa?
Kerro heti ?
Kyllä varmasti jokainen on valinnut puolisonsa oman sisäisen tuntemuksensa perusteella.
Kysymys kuului harrastatteko yhdessä mitään ja mitä teette vapaa- aikananne vai onko ollenkaan yhteistä vapaa- aikaa.?
Eikö yhdessä tekeminen ja yhteisten kokemusten luominen ole yksi avioliiton perusteita?
Eikö avioliiton tarkoitus ole olla yhdessä?
Olipas tuossa ongelman aihetta tosiaan. Kuulostat aika tylsältä tyypiltä, jos tuollaiset asiat väsyttävät sinua. Tuntuu siltä, ettei miehesi kulttuuri kiinnosta sinua lainkaan.
Miehesi vaikuttaa oikein kunnon tyyoiltä, opettelee suomea ja on hankkimassa amamttia. Lisäksi teillä ei tunnu mitään vakavia ongelmia olevan. Ilmeisesti et siis ihan yksinkertaisesti vain rakasta miestäsi. Jutelkaa nyt asiasta ja erotkaa, jos sinua noin kyllästyttää. Saa sitten joku niistä yli-inokkaista neidoista itselleen hyvän miehen ja sinä voit alkaa metsästää Kalsari-Kalleasi.
eroA JO pässi..jos et näe suhteessa muuta kuin kielteisiä asioita niin kannattaa kyllä hankkiutua eroon miehestä jota ei rakasta ja etsiä se suomalainen raksamies, tai sohvaperuna, jonka kanssa katsoa kauniita ja rohkeita ja kaikki visailuohjelmat ja juoda joka ilta pari bissee
Juu nyt se on sitten myöhäistä haaveilla.