... on tasoittaa tilit!
No niin, nyt on moraalinvartijat saatu takajaloilleen. Heidän repliikkinsä kuuluu; "Ei kannata alentua pettäjän tasolle". Päinvastoin! Ainoa keino todella ymmärtää pettäjää on olla itsekin pettäjä.
Kuulostaako vieläkin liian hurjalta? Hieman ehkä likaiseltakin ja ainakin epäilyttävältä?
(Niin muuten tähän väliin tärkeä huomio. Eroaminen ei ole uskottomuudesta selviämistä, vaan se on luovuttamista ja on toki ok valita sekin linja, jos ei enää yhtään rakasta puolisoaan tai uskottomuus tuon rakkauden vuodessa pois nakertaa. Tämä kirjoitus koskee siis lähinnä niitä, jotka edelleen kumppaniaan rakastaa ja haluaa selvitä uskottomuudesta.)
Ajattele asiaa uudessa valossa. Ajattele elämäänne 15 vuoden kuluttua. Edelleen jokaisen riidan päätteeksi muistat sen kuinka puolisosi vartalolla on kulkenut vieraan ihmisen sormenpäät ja kuinka puolisosi on vannonut rakastavansa jotain ihmistä, jota hän nyt pitää elämänsä pahimpana virheenä. Et edelleenkään luota puolisoosi ja epäilet että hänellä on käynnissä jotain peliä. Sinä et jaksa tuollaista elämää ja puolisosi ei ole niin pahaa rangaistusta ansainnut, että voisit muistuttaa häntä aina riidan päätteeksi hänen vanhoista vääristä valinnoista.
Ainoa keino päästä pois noista pahoista ajatuksista on uhrauta ja tahrata omakin maine. Ei... Ei pidä kertoa omasta uskottomuudestaan puolisolleen, vaan se asia on pidettävä salassa.
Ajattele uudelleen tuota 15 vuoden päähän sijoittuvaa tilannetta. Riidan päätteeksi sinun tulisi mieli alkaa muistuttelemaan puolisoasi siitä mitä hän 15 vuotta sitten teki. Sitten muistat että et ole yhtään sen parempi. Sinäkin olet langennut. Toteat kaiken olevan hyvin ja niin toteaa puolisosikin.
No niin, nyt on moraalinvartijat saatu takajaloilleen. Heidän repliikkinsä kuuluu; "Ei kannata alentua pettäjän tasolle". Päinvastoin! Ainoa keino todella ymmärtää pettäjää on olla itsekin pettäjä.
Kuulostaako vieläkin liian hurjalta? Hieman ehkä likaiseltakin ja ainakin epäilyttävältä?
(Niin muuten tähän väliin tärkeä huomio. Eroaminen ei ole uskottomuudesta selviämistä, vaan se on luovuttamista ja on toki ok valita sekin linja, jos ei enää yhtään rakasta puolisoaan tai uskottomuus tuon rakkauden vuodessa pois nakertaa. Tämä kirjoitus koskee siis lähinnä niitä, jotka edelleen kumppaniaan rakastaa ja haluaa selvitä uskottomuudesta.)
Ajattele asiaa uudessa valossa. Ajattele elämäänne 15 vuoden kuluttua. Edelleen jokaisen riidan päätteeksi muistat sen kuinka puolisosi vartalolla on kulkenut vieraan ihmisen sormenpäät ja kuinka puolisosi on vannonut rakastavansa jotain ihmistä, jota hän nyt pitää elämänsä pahimpana virheenä. Et edelleenkään luota puolisoosi ja epäilet että hänellä on käynnissä jotain peliä. Sinä et jaksa tuollaista elämää ja puolisosi ei ole niin pahaa rangaistusta ansainnut, että voisit muistuttaa häntä aina riidan päätteeksi hänen vanhoista vääristä valinnoista.
Ainoa keino päästä pois noista pahoista ajatuksista on uhrauta ja tahrata omakin maine. Ei... Ei pidä kertoa omasta uskottomuudestaan puolisolleen, vaan se asia on pidettävä salassa.
Ajattele uudelleen tuota 15 vuoden päähän sijoittuvaa tilannetta. Riidan päätteeksi sinun tulisi mieli alkaa muistuttelemaan puolisoasi siitä mitä hän 15 vuotta sitten teki. Sitten muistat että et ole yhtään sen parempi. Sinäkin olet langennut. Toteat kaiken olevan hyvin ja niin toteaa puolisosikin.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Näin tein, enkä ole koskaan katunut.
Onko kirjoittaja kenties nainen? =)
Ajattelin vain, kun mies ei todellakaan ajattele noin. Jos nainen jää kiinni pettämisestä ja "tasoittaa tilit", niin mies edelleen 15 vuoden kuluttua riidan päätteeksi muistuttaa 15 vuotta sitten tapahtuneista asioista. Tämä on fakta 95% tapauksia. Nainen ehkä toimii toisin.
Lisäksi tässä on se vaara, että kostaja haluaa vielä päästä paremmaksi, ja pettää vielä kerran tai pari lisää. Ja yleensä jää sille tielle.
Jos taas toinenkin osapuoli jää kiinni pettämisestä, niin yleensä tästä lähtee kostonkierre. Yleensä pitkässä parisuhteessa pettäminen ei ole hetken mielijohde. Se on pitkään hautunut harkittu teko. Nyt jos toinen osapuoli jää kiinni kostopettämisestä, niin se ikään kuin antaa luvan taas alkuperäiselle pettäjälle pettää lisää. Ja tästä se vasta soppa syntyykin.
Yleensä pitkässä parisuhteessa pettämiseen myös liittyy jokin motiivi. Kuuluisiahan on mm. nalkutus, pihtaaminen... Eli alkuperäisellä pettäjällä voi pettämisen motiivi alunperinkin olla jo kosto jostan. Tämä taas lisää pettämisherkkyyttä, koska toinen tasaa tilit ja toinen taas tuntee jääneensä jälleen toiseksi ja tasaa jälleen tilit.
Oman mielenrauhan saavuttamiseksi voi ollakkin tarpeellista kostopettää, mikäli sen sillä saavuttaa. Etenkin jos on yhtään ns. kostajaluonne. Mutta suhdetta se ei kyllä korjaa.
aion tehdä. Mies jäi kiinni pettämisestä ja sovittiin ja jatketaan suhdetta. Mutta olen huomannut että mieleni ei saa rauhaa jos en pääse myös minäkin maistamaan vierasta kun kerran toinenkin niin teki. Kiinni en aio jäädä ja kerro en koskaan, tämä on vain minua ja mielenrauhaani varten. Mutta jos jään kiinni niin ei voi mitään, minun syyni on tasan yhtä hyvä kuin miehenikin syy pettämiseen oli joten silloin on hänen vuoronsa antaa anteeksi.
Olen siis alkuperäinen kirjoittaja ja 35 v mies, joka on yrittänyt nyt reilun vuoden tulla toimeen pettäjävaimoni kanssa. Rakastan häntä edelleen eikä aikomukseni ole missään nimessä häntä koskaan jättää.
Kosto on kuitenkin mielessä ja olen todella vakaasti sitä mieltä että ainoa keino todella ymmärtää vaimoani on kokea sama mitä hän on kokenut. En haluaisi päätyä mihinkään typerään tekoon pienessä hiprakassa, vaan ensin ehkä jollain tasolla tutustua vaikkapa ihmiseen, jota itseäkin on petetty. Saattaa kuulostaa naivilta talkoomeininkiltä, mutta mikä tässä maailmassa enää järkevältä kuulostaa?
Jos haluat vaihtaa ajatuksia...
[email protected]
Ymmärrän kantasi täysin, oma puolisoni jäi kiinni vähän aikaa sitten enkä usko että saan rauhaa ennenkuin käyn itsekin vieraissa. Ehkä olen niin pieni ihminen mutta se on kai se kuuluisa voi voi..
Jos minua petettäisiin, ja saisin sen tietää, niin arvatkaapa miten suhtautuisin?
Meidän suhteessamme on kumpikin luvanneet uskollisuutta, ja sitoutuneet yhteisiin sääntöihin, joten jos niitä sääntöjä mennään toisen selän takana muuttamaan oman tarpeen mukaan... Niin kummallakin sitten lienee oikeus muutella sääntöjä siten miltä tuntuu. Se on sellainen "naps, nyt meillä on sitten vapaa suhde" -hetki minun osaltani. Tee mitä lystäät, niin minäkin aion tehdä, that's it.
En kuitenkaan allekirjoita viestiäsi siltä osin, että ajattelisin koston olevan ainoa (tai kaikille edes minkäänlainen) keino selvitä. Enkä myöskään ajattele, että eroaminen olisi missään tilanteessa luovuttamista, vaan ihmisellä nyt on vapaus ja oikeus etsiytyä tilanteeseen, jossa sillä on miellyttävä olla. Suhteista on joskus aika luopua, jos niistä kokee puuttuvan jotain, mikä on itselle tärkeää (rakkaus tai luottamus tai seksi tai uskollisuus tai mitä vaan)
Uskon, siis ilmeisesti toisin kuin sinä, että jos pettämisen käsittelee raatorehellisesti ja puhuu siitä avoimesti kumppaninsa kanssa kyllästymiseen asti, on mahdollista antaa se anteeksi, oppia luottamaan uudestaan ja unohtaa, niin ettei sitä tarvitse enää muistella riidoissakaan. Itse en ehkä vaivautuisi, mutta joillekin se on ihan mahdollista.
Kaikille kosto ei varmasti sovi, kaikkia se ei auta.
Ihan hyvä kirjoitus ja vieläpä hauskasti kirjoitettu :) Mukavaa että näinkin surullisesta aiheesta voi kirjoittaa noinkin iloiseen tyyliin.
En tiedä pystynkö pettämään kostoksi, mutta harkitsen sitä aika usein. Asiaa auttaa vielä se, että uskottomuutensa jälkeen mieheni itse sanoi että saan kostaa sen jos haluan ja että hän tulisi sen hyväksymään. Oli mukavaa että hän antoi minulle sen luvan. Vaikken koskaan sitä toteuttaisi, voin illan pimeydessä ja varsinkin kiukkuisessa olotilassa sitä mielessäni pyöritellä ja ajatuksella herkutella!
Ensisijaisesti haluan kuitenkin ajatella (ja yrittää) että uskottomuudesta voi selvitä muullakin tavoin. Jollei se kuitenkaan riitä ja asia vaivaa vuosien kuluttua yhtä paljon kuin nyt, tuo luvattu kosto on vielä vaihtoehtona...
maksaa potut pottuina, niin huomaat ettei se niin kummallista ole. Se helpottaa kummasti.