olen 18 vuotias nuori nainen .olen yli 10 vuoden ajan ollut todella hyvä ystävä erään tytön kanssa ja lähes paras kaveri ,sanotaan hänen nimeksi vaikka piia.meiän ystävä porukkaan kuuluu myös 3 muuta tyttöä joiden kanssa ole myös läheinen ja meillä kaikkilla on pitkäaikainen ystävyyssuhde.olemme samassa lukiossa ja tapaamme lähes joka päiväkoulussa.lukiosta tämä piia on saanut uuden ystävän hennan. me kolme muuta tyttöä emme pidä hennasta koska hän arvostelee niin avoimesti esim meiän koteja ja ulkonäköä.kerrankin yksi kavereistani alkoi melkein itkemään hennan arvosteltua tämän kotia. piia ei ole huomaavinaankaan kun henna vittuilee meille tai ei ainakaan reagoi.keran piia on joutunut sanomaan hennalle että lopettaa vituilun. yleensä vittuilu ei oo isoa mutta ärsyttävää.kyllä henna puhuu meille kolmellekin yleensä ihan asiallisesti.ongelma on se että piia viettää paljon aikkaansa hennan ja hänen kavereidensa kannssa ja aikaa ei tunnu riitävän meille .kun ehdottaa tapaamista pialle hänellä ei tunnu löytyvän aikaa koska on lähes aina hennan kaveriden kaa. ehkä kerran kuussa hän voi olla meiän kaa mikä on vähän ikäiselleni ja verraettuna aikaan jonka viettää hennan kaa .nyt olen päättäny etten pyyä häntä mihkää vähään aikaa koska yleensä vastaus on aina sama. joskus kerran kuussa ehkä piia pyytää omaaloitteisesti meitä.muitakin 3 tyttöä ärsyttää ku piia on meiän kaa nii vähän.tiiän että en voi pääättää kenen kaa kukakin on mutta harmittaa ku mulla on monesti nii kova ikävä piia ,rkastan häntä kuin omaa siskoa.tuntuu muutenkin että piia on muuttunut ku on alkanu kaveeraa hennan kaa eikä enää välitä musta emt.pitäisikö sanoa mitää mun ajatuksista ja siitä että piia viettää musta mun kaa liian vähän aikaa vai antaa vain olla .(tiiän että oon angstipaska ja mun ongelma on mitätön mut piti saaha purkaa)
miten toimia
no more drama
5487
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Frendis näyttää aikaa selkeesti mun mielestä, että ei tahdo olla enää teidän kanssa niin paljoa tekemisissä. Eikä ketään tietenkään voi pakottaa olemaankaan jonkun kanssa tekemisissä, jos ei itse sitä halua. Ehkä sun kannattaisi kysyä suoraan, onko asia näin ja harmitella sitä, että pidit/pidät häntä tosi ystävänäsi, josta et haluaisi luopua.
Kuitenkin, jos hän itse haluaa mennä, ei häntä voi väkisin pitää. Niin se on missä tahansa ihmissuhteissa.
Ei pahalla, mutta voisitko seuraavalla kerran tavuttaa kirjoituksesi, siis jakaa sen kappaleisiin. Saatko kirjoittaa esseet ja muun koulumatskun myös näin kenekään tapaasi puuttumatta? Tuntuu hiukan uskomattomalta...
Ymmärrän kyllä ajatuksesi. Mutta ymmärrän myös sen, että kaikki eivät ole kirjailijoita. Kaikkien äikän numero ei ole hyvä, eikä ajatus kulje järjestyksessä ja tyylikkäästi. Joillekin jo tietokoneella kirjoittaminen vie aikaa ja energiaa paljonkin. Eihän vaadita sitten ihmisiltä asioita yli heidän osaamisensa tai voimavarojensa?
Koitetaan ymmärtää sanoma, oli se puettuna minkälaiseen pukuun tahansa. Koitetaan nähdä ihminen ja sen viesti sieltä. Paremmin toisella tavalla kirjoitettua tekstiä toki voi ymmärtää. Mutta jotkut ymmärtää ehkä tälläkin tavalla kirjoitettua. Toivottavasti ne auttaa ystävää, jotka ymmärtää.
Mitähän ihmeellistä siihen mukamas vaaditaan, että kirjoittaja panee hieman ilmaa tekstiinsä, käyttää isoja kirjaimia virkkeiden aluissa ja käyttää välilyöntiä välimerkkien jälkeen, ei ennen niitä?
Kuinka hirveän vaikeaa se voi oikeastaan olla?
Jokaisen tännekin kirjoittajan pitäisi kuitenkin kunnioittaa lukijoita sen verran, että käyttää ihan noita perusjuttuja. Mitään kirjailijantaitojahan ei kukaan olekaan vaatimassa.
Mutta ehkäpä jotkut kirjoittajat eivät tosissaan odotakaan, että kukaan lukee heidän puurojuttujaan. Ehkäpä käyvät vain täällä silloin tällöin pusertamassa jutuin kävisivät vessassa ulostamassa. Sellaiselta se joskus vaikuttaa.
Jos ihmiset alkaa liikaa miettimään, mitä muut ajattelee, mitä muut ymmärtää, miten tekstini toimisi parhaiten kaikkien hyväksi. Se voi joskus johtaa hankaluuksiin. Siihen, että miettii liikaa, ei saa haluamaansa vastetta tms.
Jos ei mieti, on vaan luonnollisesti sellainen kuin on, saa ehkä ystäviä, jotka hyväksyvät ihmisen sellaisena kuin se on.
En väitä, etteikö varmasti moni haluaisi kirjoittaa hyvin ja selkeästi. Mutta toiset eivät käy niitä kouluja niin paljon. Mä ainakin ymmärrän tekstiä, missä ei ole kaikki jutut ihan kohdallaan.