voi voi kun minulla on ongelma, olen rakastunut, 30kymppiseen mieheen, mies on aivan ihana, herrasmies,mukava,komea,hänen kanssaan on helppo keskustella.
ongelmana on ikäero, eli onko se 12v nyt niin iso ero?
ongelmana on ikäero, eli onko se 12v nyt niin iso ero?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Olen itse kolmekymppinen mies, enkä koskaan seurustelisi itseäni 12 vuotta nuoremman naisen kanssa. En vaikka maksettaisiin. En seurustelisi edes ikäiseni naisen kanssa. Vaimoni on 44 vuotias ja on erinomaisessa iässä. Teistä nuorista naisista ei ole mihinkään. Tekisi mieli laittaa teidät kaikki kotia kasvamaan.
huh, kyllä on jyrkkä mielipide:)
ikäisenäsi rakastutaan ja ihastutaan yleensä opeen, tms. joka on jo iäkkäämpi, kokeneen tuntuinen ja ihana. Varsinaisesti ikä ei ole probleemasi, ei ainakaan vielä, mutta muista, että ikäännyt ja ajatuksesi ja ihastuksesi muuttuvat. Kolmikymppisenä voit jo katsella itseäsi saman verran nuorempaan mieheen. Näin me olemme häilyviä. Kestä nämä "ongelmasi" kuin aikuinen nainen ja ota opiksi. Seuraava ihastus jo odottaa. Hyvää nuoruutta. terv. mammapuoli.
nyt en tiedä mitä vastaisin, kummatkin tuntee samallalailla toistansa kohtaan, ikä ei ole haitannut, tosin vielä.
eikö tässä ole kuin negatiivisiä puolia?
kaikki ovat sitä mieltä, että se ei käy?
eikö kellään ole omakohtaisia kokemuksia?
Seurustelin 15 vuotiaana 23 vuotiaan miehen kanssa. ikäero ei ollut liian suuri minun eikä hänenkään mielestä. Rakastimme toisiamme mutta kaikki muut olivat meitä vastaan kunnes jouduimme eroamaan vanhempieni takia.
Nyt olen jo vanhempi eikä se ikäero ole mielestäni vieläkään liian suuri.
Olet 18 ja hän 30. Rakastatte toisianne? Anna mennä vaan ja nauti hetkistä. Huomaat sen sitten itse onko se liikaa vai ei.
Onnea!
Duoda nuin...onko asia sinun mielestäsi ongelma kun kysyt sitä täällä? Sehän se tärkein asia on, ei se, onko ikäeronne ongelma jollekin muulle, vaan onko se sitä sinulle?
Hyvä tietenkin että mietit etukäteen ja kannattaakin, ja sen jälkeen seurata oman sydämesi ääntä.
Kaverillani kävi niin, että meni ja ihastui itseään nuorempaan tyttöseen (tyttönen tuolloin 20 ja mies 30), seurustelua jatkui muutaman kuukauden ja mies rakastui. Kävi kuitenkin niin, että tyttösen kaverit eivät voineet hyväksyä ikäeroa ja myös osoittivat sen selkeästi.. ja suoraan sanoen tämä tapaus kuunteli ystäviään, ei itseään, lopputuloksena että jätti miehen syynä nimenomaan ikäero, ja eron jälkeen soitteli ja itkeskeli miehen perään. Onneksi käverini oli sen verran fiksu, että kun oli kerran mennyt, niin sai tyttönen pysytelläkin poissa, ja jatkoi itse eteenpäin. Tällä hetkellä hän on nyt pari vuotta seurustellut itseään 8 vuotta nuoremman naisen kanssa, jolla ovat ajatukset ja arvot kohdallaan = suhde sujuu hyvin.
Eli...se neuvo...kuuntele itseäsi ja omia tunteitasi, ikäero itsessään ei ole ongelma, mikäli et siitä sellaista tee ja kaikki sujuu muuten hyvin.
ajattelin vain, onko muilla ollut tällaista ikäeroa, minua tämä ei haittaa, eikä myöskään kavereitani, toisaalta, mitä se heille kuuluu?
todellakin olemme onnellisia,
mutta eikös se ole niin, että kaikki hyvä loppuu aikanaa?
kittus paljon kannustuksesta, nooh, mutta nyt pitääkin lähteä oman kullan kainaloon:)
Mulla on kokemuksia! Olen itse 25 vuotias ja mieheni 42, elikä ikäero 17v. Ymmärrän sua hyvin että mietit tätä asiaa, mutta meillä ei ole ollut ongelmia ikäeron kanssa, ja ollaan asuttu yhdessä 5 vuotta. Ei se ikäero ole niin tärkeä, vaan ne tunteet. Tsemppiä vaan ja kaikkea hyvää sulle ja kumppanillesi!
Voit nauttia vähän aikaan. Sen minkä se kestää. Loppuu varmasti kumminkin!
Itse olen naimisissa itseäni 12 vuotta vanhemman miehen kanssa. En voi sanoa, että olisimme ongelmilta välttyneet. Olin 15-vuotias, kun tapasin mieheni ja ympäristöllä oli aluksi vaikeuksia sopeutua. Muutama ihminen on poistunut meidän elämästä, koska tämä ikäero on ollut heille ylitsepääsemätön asia (suvun "vanhuksia"). Teimme kyllä aikanaan yhteisen päätöksen, että jos joku ei asiaa pysty hyväksymään ei hänen tarvitsekaan. Hän ei sitten vain ole osana elämäämme.
Kyllä tuon ikäeron ylitse pääsee, jos vain on varma asiastaan ja jaksaa tehdä sen eteen vähän "extra" hommia.
Onnea yritykselle!
kiitos, tuo lämmitti.
onnea vain teillekin.
Mielestäni ikäero ei suhteessa ole ongelma.Yleensä siitä ongelman tekevät toiset ihmiset.Joillakin ihmisillä on kummallinen tapa alkaa tuomariksi toisten asioihin, vaikka omissaankin olisi parantelemista.Tunnen pariskuntia, joilla on ikäeroa kaksikymmentäkin vuotta.Luonteet ratkaisee, ei ikä.
Minäkin tunnen kolmikymppisen lesken, jonka 20 vuotta vanhempi mies kuoli sydänkohtaukseen tai vastaavaan viisikymppisenä. Ehti sitä onnea olla kai 5 vuotta.
Varmasti näin on käynyt, mutta esimerkkejä löytyy monenlaisia.Jos niitä huonoja esimerkkejä alkaa pohtia, niin parempi pysyä pirtissänsä eikä tee yhtään mitään.Siltikin voi käydä huonosti.
aivan, eihän sitä koskaan tiedä mitä tapahtuu:)
nooh, aika näyttää, mitä tästä tulee, on todella mukavaa, lukea myönteisiä kommentteja:)
Kaksi ihmistä eivät ole samanlaiset keskenään. Yksi ihmisten välinen ero voi olla ikä. Muita mahdollisia ovat esimerkiksi sosiaalinen ja taloudellinen asema, ihonväri, kulttuuritausta jne... Ennen vanhaan ikäeroa ei kaikissa yhteiskuntaluokissa paheksuttu lainkaan niin kuin nyt. Päin vastoin, pidettiin jopa suotavana että mies on vaimoaan selvästi vanhempi. Silloin taas eri yhteiskuntaluokkien väliset suhteet tuomittiin ankarasti.
Jostain syystä nykyään pidetään nimenomaan ikäeroa pahana. Ja onhan se vaikea asia kun siitä tehdään sellainen. Syitä on pari: elämänkokemuksessa olevat erot aiheuttavat erilaista suhtautumista k asioihin ja ympäristön paineet tekevät suhteesta hankalan.
Jos pari pystyy käsittelemään elämänkatsomuksen eroja, se ei ole ylipääsemätön ongelma. Siispä ole niin itsenäisiä, kuin nykyisinä individualismin aikoina kuvittelemme. Yhteiskunnalla ja yksittäisillä ihmisillä on enemmän tai vähemmän hyväksyttäviä keinoja puuttua toisten elämään. Kaikkein surullisinta on se, että ollaan muka hyvällä asialla kun häiritään joittenkin eri-ikäisten suhdetta nuoremman suojelemiseksi. Sellaisessa ei mielestäni ole kyse muusta kuin oman aseman pönkittämisestä ja kyvyttömyydestä arvioida omia moraalinäkemyksiä.
Lisäksi, jos ikäero olisi hyväksytävämpi asia, elämänkatsomuksen ja -kokemuksen erojakin olisi helpompi käsitellä.
En siis usko 12 vuoden ikäeron olevan suhteelle ylipääsemätön ongelma, kunhan ei ole sinisilmäinen ja kuvittele että se sujuisi helpolla. Samalla kuitenkin haluan kysyä, että eikö kaikissa suhteissa ole omat ongelmansa?
Onnea matkaan, jos kerran olet mieleisesi miehen löytänyt!