Onko normaalia, että on ollut lähes pakkomielteisen syvästi ihastunut erääseen nuoreen naiseen jo kolme vuotta?
Tutustuimme yhteisen kaverimme kautta ja olimme "ensimmäisen" vuoden aikana usein tekemisissä keskenämme tavatessamme yhteisen kaverimme luona.
"Toisen" vuoden aikana törmäilimme muuten vain toisiimme opiskeluun liittyen ja soittelimme aika usein ihan muuten vain. Tulimme toimeen erittäin hyvin ja mielestäni olimme kuin luodut toisillemme.
Kun paljastin, että olisin hänestä kiinnostunut enemmänkin kuin satunnaisena tuttuna, hän lopetti lähes kaiken yhteydenpidon. Lopetti soittelun, ei vastaillut viesteihin jne. (En minäkään aina viitsi olla se joka soittaa, jos toista ei kiinnosta.)
Viimeksi olen nähnyt häntä joskus alkuvuodesta.
Tämä tunne ei vain hellitä yhtään.
Tutustuimme yhteisen kaverimme kautta ja olimme "ensimmäisen" vuoden aikana usein tekemisissä keskenämme tavatessamme yhteisen kaverimme luona.
"Toisen" vuoden aikana törmäilimme muuten vain toisiimme opiskeluun liittyen ja soittelimme aika usein ihan muuten vain. Tulimme toimeen erittäin hyvin ja mielestäni olimme kuin luodut toisillemme.
Kun paljastin, että olisin hänestä kiinnostunut enemmänkin kuin satunnaisena tuttuna, hän lopetti lähes kaiken yhteydenpidon. Lopetti soittelun, ei vastaillut viesteihin jne. (En minäkään aina viitsi olla se joka soittaa, jos toista ei kiinnosta.)
Viimeksi olen nähnyt häntä joskus alkuvuodesta.
Tämä tunne ei vain hellitä yhtään.
Vastaukset 2
Vanhimmat
johonka täältä joutuu etsimään vastausta.
No onneksi meitä epänormaaleja on sitten pilvin pimein :)
Alkuperäiselle: On normaalia ihastua/rakastua tuollain mutta pitäisi myös osata päästää irti. Hän ei selvästikään halunnut kanssasi muuta kuin ystävyyttä. Jos hän ei ole tätä sinulle sanonut, kysy häneltä. Saat vastauksen (varmistuksen) ja voit jatkaa elämääsi. Tsemppiä!