EN TIEDÄ ONKO MUREENI PIENI VAI OLENKO VAIN LIIAN VANHANAIKAINEN.olen kauan ollut mieheni kanssa ja luottanut niin hyvässä kuin pahassa ja aina tuntuu että matto vedetään alta.mieheni on aika lailla sairas .on vaikka minkälaista tautia jotka voisi lääkkeillä pitää kurissa mutta ei hän ei syö lääkkeitä.onko hän päättäny kuolla.?tiedä en.mutta hänen sairautensa ilman lääkkeitä saatta aiheutta äkillisen kuoleman.olen pyytänyt että hän huolehtisi itsestään jo lastenkin takia.en voi erota koska hän on sairas saisin sukuvihat päälleni.mutta en jaksa tätä pelkoa,milloin hän ei enään herää.tämä oli vain tämmönen minun purkaus kun ei ole kenelle puhua ,joten älkää välittäkö.tämä vain mun avoiliittoa.
väsynyt avioliittoon
BRUNETEE
5625
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
miehesi päättää itse omasta elämästään ja sairaudenhoidostaan.Ei siihen auta muiden itkut ja surut.
Ota itsellesi uusi elämänasenne jos tilanne näyttää noin tuskaisalta.Eli,jos tiedät että miehesi kuolee ilman lääkitystä,on sinun turha murehtia hänen marttyyriudestaan.Jos hän on tehnyt valintansa ja haluaa kuolla niin mene hänen eteensä ja sano hänelle että "okei,iteppähän päätät".
Kuulostaa julmalta,kun teillä on lapsetkin ,mutta tosiasioita on pakko katsoa silmiin ja elää sen mukaan.Jos ei ihminen halua pitää itsestään huolta,ei hän pysty huolehtimaan muistakaan.
Ja,jos/kun hänestä aika jättää pärjäät varmasti lasten kanssa ihan itsekseenkin,aivan varmasti!
Älä luovuta,mutta lakkaa paapomasta ihmistä joka haluaa selvästikin olla marttyyri.
voimia,voimia,voimia...
Äläkä alistu,lasten tähden.
Kun eletään yhdessä, puolisoiden tulee ottaa toistensa hyvinvointi huomioon, ei vai omansa. Ap:n miehellä ei minusta ole mitään oikeutta laiminlyödä terveyttään, aiheuttaa vaimolleen ahdistusta ja pelkoja ja altistaa tahallaan lapsensakin ties mille kauheuksille (sairauskohtauksien/kuoleen isän näkemiselle).
Kyllä on todella ahdistava tilanne ap:llä, otan osaa:( En tiedä oikeaa ratkaisua tähän ongelmaan. Oletko keskustellut vakavasti miehesi kanssa tilanteesta (myös kuoleman mahdollisuudesta) ja vaatinut lupausta, että mies ottaa lääkkeensä -pyytämättä ja vahtimatta? Minun moraaliani vastaan ei olisi se, että eroaisit miehestä, jos hän tahallaan laiminlyö sairauksiensa hoidon, enkä tiedä olisiko siihen suvullakaan paljoa sanomista.
ihminen ole tosiaan itse vastuussa itsestään. Miehesi on päättänyt elää kuten elää ja sinun pitää nyt vain päättää miten elät OMAA elämääsi, koska toista et voi muutta etkä pakottaa. Suvun/naapureiden/työkavereiden paheksunnan pelossa on tietenkin helpointa olla ottamatta vastuuta omasta elämästään...
kunpa tietäisin mitä tekisin.puheet ei auta ollaan puhuttu kuolemasta jne.ei auta.minulla on koko ajan pelko kun olen töissä että mikä odottaa kun tulen kotia.viimeksi eilen keskustelin tunteistani.mutta hän suuttu taudin kuvaan kuuluu mielialan vaihtelut,ja niitä riittää lyhyessäkin ajassa.kunpa tietäisin kohtaloni
joka vain mua rakstais ja tukisi.