Eli olemme tämän miehen kanssa tapailleen parin kk ajan ja olen juuri päässyt eroon edellisestä parisuhteesta,tosin asumme vielä pakon sanelemina yhdessä koska asuntojahan ei niin helposti löydy pääkaupunkiseudulta jos ei ole rahaa mielinmäärin.
Itse haluaisin tietää missä mennään että seurustellanko vai ei mutta mies pelkää kertoa mitä haluaa,syynä edellinen tyttöystävä joka palasikin ex-miehensä luokse,ja tietty nyt miettii että teenkö minäkin samoin.Olen avoimesti kertonut tunteistani että haluaisin enemmän tältä ihmissuhteelta kunhan asiat selviää käytännön kannalta..pointtiahan tässä asiassa ei nyt tule selväksi kun en itsekään tiedä mistään mitään,mutta olisi kiva tietää unohtaisiko koko asian vai odottaisinko kun mies on valmis..vituttaa kun ei voi suoraan puhua mitä tahtoo.olipas taas sekava teksti..huh.
Itse haluaisin tietää missä mennään että seurustellanko vai ei mutta mies pelkää kertoa mitä haluaa,syynä edellinen tyttöystävä joka palasikin ex-miehensä luokse,ja tietty nyt miettii että teenkö minäkin samoin.Olen avoimesti kertonut tunteistani että haluaisin enemmän tältä ihmissuhteelta kunhan asiat selviää käytännön kannalta..pointtiahan tässä asiassa ei nyt tule selväksi kun en itsekään tiedä mistään mitään,mutta olisi kiva tietää unohtaisiko koko asian vai odottaisinko kun mies on valmis..vituttaa kun ei voi suoraan puhua mitä tahtoo.olipas taas sekava teksti..huh.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Rauhassa vaan... Miksi sinulla on niin kova kiire? Asiat varmasti selkiytyvät kun saat oman asunnon ja tilanne näyttää suoraviimaisemmalta myös uudelle miehelle. Ja miks et voi puhua suoraan mitä haluat? Vaikka mies ei suostuisi suoraan puhumaan, ei se estä sinua olemasta avoin miestä kohtaan.
Itselläni on menossa vähän samanlainen tilanne. Vaikka uusi tuttavuuteni ymmärtääkin tämän asumistilanteen, niin kyllä tämä välillä on hankalaa kunnes sen oman kolon saa.
Esitit hyvän kysymyksen että miksi minulla on niin kiire?
Minua varmaan pelottaa se että kiinnyn liikaa johonkin ihmiseen ja tipunkin korkealta jos ei saakaan loppujen lopuksi vastakaikua,kai tämä logiikka toimii sillä periaattella minun päässäni että kaiken pitää tapahtua heti.=)
Me ollaan seurusteltu reilu 4kk, mies jo alussa puhui siihen malliin ettei ole valmis mihinkään "vakavampaan" ja sitä sanoo koko ajan, että jostain syystä ei halua sitoutua, vielä...
En itsekkään nyt vielä saman katon alle ole muuttamas, mut oishan se kiva saada vahvempaa tunnekaikua omille todella vahvoille tunteille :(
Eli itse tykkään miehestä tosi kovasti, mutta tuntuu ettei mies välitä minusta muussa mielessä kuin et mun kans on ollu kiva/mukava olla...
Hankalaksi tämän tekee se, että itselläni on 2 lasta, vielä suht pieniä ja odotan edelliselle suhteelle viimeisilläni vauvaa (siitä huolimatta tämä mies halusi aloittaa seurustelun, vaikka olikin jo itse "päättänyt" ettei enää halua suhteeseen jossa aivan pieniä lapsia olisi)...
No nyt tämä vauva-asia painaa mieltäni aivan liikaa, en enää halua edes koko vauvaa, vaikka alussa se olikin ihan tervetullut..ja se tuntuu pahalta...Ja kun siihen lisäksi vielä joutuu pohtimaan että mitenköhän tämän suhteen käy, haluaako mies ikinä sitoutua minuun yms. Niin tuntuu että pää hajoaa kaikesta itkusta ja pohdinnasta :`(
Tästä saisi vaikka kuinka pitkästi tarinaa, mutta kukapa sitä jaksaisi lukea, joten tässä nyt suht lyhyesti ;)
Vielä sen verran että miehelle olen asiasta puhunut, vedoten tosin näihin hormoneihin, jotka saa mielen liiankin herkäksi...mutta kertonut mitä tunnen häntä kohtaa ja että miten se satuttaa mua, kun hän sanoo ettei ole valmis tämän enempään...
Mies kun on vielä sellainen joka ei kauheasti osaa tunteitaan näyttää....eikä kertoa :(
Tuntuu että mä tässä vaan itseäni kiusaan, että pakko ennemmin tai myöhemmin tehdä se ero, ei tästä kuitenkaan tämän valmiimpaa tule, vaikka kuinka minulla olisi halua yrittää ja taistella onneni puolesta....
Mutta kun tykkään niin paljon hänestä ja meillä on yhdessä kivaa ja viihdymme toistemme seurassa...sääli olisi lopettaa tähänkään...
Pitänee kai yrittää vielä pitkittää tätä ainakin sinne asti että vauva on syntynyt, jospa sitten alkaisi tuo hormonimylläkkä vähän helpottamaan ja saisi ihan "järjellä" mietityksi asioita ;)
Voi vitsit,sun tilanne ei kuulosta ihanteelliselta.Olisi paljon helpompaa jos ei ihmisellä olisi tunteita ollenkaan.Minulla on se vika että ihastun hirmu helposti ja mutta kiinnostuskin lopahtaa nopeasti,äiti joskus sanoikin mulle että tulen jäämään yksin kun olen tämmönen vammanen..Ajan kanssahan nämä tilanteet selkiytyvät jos ovat selkiytyäkseen.Ainahan tuota tulee mietittyä suhteiden päätyttyä etten enää koskaan ota ukkoa itelleni,mutta jostain kumman syystä minullekin aina se mies ilmaantuu kuvioihin mukaan kun olen juuri päässyt eroon edellisestä tapauksesta ja se on sitten taas menoa.
Täytyy yrittää tosiaan päivä kerrallaan ja olla miettimättä liikoja,päähän siinä hajoaa.
Eroni jälkeen on kaikki viritelmät päättyneet surkeasti, jos mies on välittänyt musta kovastikkin niin jostain syystä itsellä ei olekkaan ollut tunteita miestä kohtaan, ja sitten kun on ollut mies josta on itse todella paljon välittänyt, niin eipä ole tullut tunteille vastakaikua :(
Aina on suhteet päättyneet itkuun, mietteisiin että miksi ei mikään enää tunnu onnistuvan....
Onko vika mussa vai missä? Olenko liian hätäinen ja liian tyrkyllä, että miehet sitten säikähtää vai mikä hemmetti siinä oikeen on :(
Tiedän että tämäkin suhde päättyy kyyneliin, mutta siltikään en halua enkä uskalla lopettaa sitä ajoissa, vaan haluan yrittää kaikkeni jotta tästä vielä tulisi jotain enemmänkin...
Tyhmyyttä kenties, mutta minkäs teet kun on niin kova tarve saada olla suhteessa, jossa vähänkin saa läheisyyttä ja hyvänäpitoa ym.
Ja toivoa, että jos se mies vaikka jossain vaiheessa muuttaa mieltään, ja onkin valmis johonkin enempäänkin... toivon parasta ja pelkään pahinta :(
Tää ei oo ollenkaan kivaa, tästä raskaudestakaan ei ole pystynyt yhtään "nauttimaan" kun painaa kaikki muutkin asiat mieltä (exänkin kanssa kun saa koko ajan taistella lasten tapaamisista ym.)
Pää tosiaan tuntuu kohta räjähtävän paloiksi...
Missä on se vahva nainen joka joskus olen ollut, nyt tuntuu että en tunne enää itseäni, yritän miesystävällenikin sanoa, että tämä en ole minä....en tiedä kuka olen :(