Mitä mieltä..

Kai jotakin vetovoimaa pitää tuntua?
en muuten ala seurustella jonkun kanssa.

jotakin vetovoimaa kuuluukin olla.. Mutta että täytyykö se tuntuu ihan täysillä heti siltä, että jees, tässä tämä elämäni rakkaus...? Vai annatteko aikaa itsellenne katsoa, mihin voisi johtaa..?

Mä en ala seukkaan jos en raksta mun miestä 101% lasissa ;) Että siis pitää olla sitä kemiaa ja mielellään niitä prosennttejakin mukana ennenku tään tytsyn reidet aukee :)

Yleensä naisesta on jo paljon tietoa olemassa etukäteen. Mutta vaikka ei olisikaan, kannattaa ottaa riskejä ja tutustua uusiin tapauksiin. Paljoa ei tietysti kannata ekalla kerralla panostaa tuntemattomiin. Ja aina pitää informoida kavereita, jos nainen osoittautuu sudeksi =o) Ellei ota riskejä, ei voi kehittyäkään.

tarvi. Se että haluaa panna toista riittää ensalkuun, muu tulee sit jälkikäteen.

Minä en usko rakkauteen ensisilmäyksellä, koska en usko, että ketään voisi rakastaa ilman syvällistä tuntemista, eikä se ole ensitapaamisella mahdollista. Korkeentaan voi kuvitella rakastavansa itseluomaansa mielikuvaa toisesta.

Niinpä ei ole muuta mahdollisuutta kuin ottaa riski ja alkaa seurustelemaan jokun tuntemattoman kanssa. Siinä mielessä tuttukin on tuntematon, että on aivan eri juttu seurustella jonkun kanssa kuin olla vain pelkkä ystävä.

Tottahan ihmisen kuitenkin täytyy jotenkin viehättävältä tuntua, että viitsisi riskiä ottaakaan. Eikös olekin loogista?

En mä ainaka heti sitä voi ekalla tapaamisel tietää, onko joku se oikea. Oon muutenki hitaastisyttyvää tyyppiä, en kovin helposti ihastu. Aikaa pitää antaa. Jos ekal tapaamisel ei kemiat kohtaa ollenkaan ja toinen ei myellytä yhtään, ni sit on turha jatkoakaan miettiä. Ekal tapaamisel kuitenkin tietää, että haluaako toisen kerrankin nähdä vai eikö.

mihin olisin vielä viikkoa aikasemmin väittänyt, että tuskin on mahdollista. Nyt en olisi niinkään varma asiasta...