Elän avoliitossa, parisuhteessa joka on sekä elämäni ihanin että kurjin. Rakastan miestä enemmän kuin mitään, mutta mutkia on matkassa niin että pää ei pysy perässä. Olemme tunteneet noin kolme vuotta, eikä mikään suhteessamme ole ollut yksinkertaista koko aikana. Paitse yksi asia. Oli miten oli, emme kykene pysymään erossa toisistamme. Yritetty on kaikin tavoin. Suurin ongelma on miehen lapsi. Joudumme ne viikonloput olemaan erillään kun he ovat yhdessä, koska en vain kykene sietämään toisen naisen lasta. Itseäni tämä haittaa huomattavasti enemmän kuin miestä, ehkä siksi että ajattelen sitä jatkuvasti. En kestä sitä tunnetta että jään toiseksi. En myöskään kertakaikkiaan siedä ajatustakaan siitä, että joskus saisimme yhteisen lapsen ja tämä toinen tunkisi mukaan. Olen sen ratkaissut väliaikaisesti niin, että väitän kivankovaan etten lapsia edes halua, ikinä. Niinpä... Haluan jakaa esikoisen tuottaman tunteen miehen kanssa, en suostu siihen miehen kanssa jolla jo sellainen on. En halua miestä jolla on lapsi!!!!! En vain pääse siitä eroonkaan. Mitä ihmettä tässä tilanteessa oikein voi tehdä? Haluan olla loppuikäni tämän miehen kanssa. En vain todellakaan halua sitä tietyistä syistä. Jokin vain pitää meitä yhdessä lujemmin kuin vahvinkaan pikaliima. Alistuako elämän kummallisuuksiin vai taistellako vastaan? Miten? AAAARGH! Olipas vain pakko purkaa sydäntä jonnekin...
-Neuvoton...
...ja hukassa-
9931
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Voi ei! Miten ajatteletkaan kultaisesta lapsesta noin? Pikku lapsi parka :(. Hän ansaitsisi tulla rakastetuksi sinunkin taholta, koska olet hänen isälleen rakas. Ajattele nyt. Lapselle ei mikään tämän maan ja taivaan välillä ole yhtä rakasta ja tärkeää kuin äiti ja isä, ja lapsi tekee kaikkensa tehdäkseen äitinsä ja isänsä ylpeäksi itsestään. Onneksi miehesi tapaa lastansa. Voi kuinka surullista, jos et halua jakaa tuota onnea. Olisit itse paljon onnellisempi, jos päättäisit hyväksyä ja vaikka rakastaa tuota lasta. Miten et voi sietää lasta??? Mitä lapsi on sinulle tehnyt?? Katso joskus häntä ja katso kunnolla...ja näe se lapsi, joka ansaitsee rakkautta ja hyväksyntää, vaikka ei ole sinun omasi. Ajattele itsesi hänen asemaansa. Ajattele, jos olisit lapsi, jota ei "siedettäisi". Miltä se tuntuu? Miltä tuntuisi olla lapsi, jos isä asettaisi naisensa etusijalle? Olet aikuinen!!! Hän on lapsi!!! Ajattele nyt aivoilla ja vielä paremmin...sydämellä. Näe hänen silmillään, tunne hänen sydämellään...JA hyvä nainen: TEE MIELENMUUTOS!!! Miten paljon se lapsi voisi sinullekin antaa iloa, jos uskaltautuisit tutustumaan häneen. Itse olen uudessa suhteessa. Olen iloinen, että olen tavannut miehen lapset ja aion sallia hänen pian tapaavan omani. En ole yrittänyt tuppautua enkä tehdä itsestäni numeroa hänen lapsilleen...ihan rauhassa voi tutustua, pikku hiljaa...
Yrittänyt olen, ei ole siitä kiinni...Ollaan useampia viikonloppuja vietetty kolmestaan, ne vaan ovat aina totaalisia katastrofeja. Tulemme kyllä lapsen kanssa hyvin toimeen, en ole nähnyt mitään syytä hänelle vihoitella. En vaan millään jaksanut enää, ja olinkin jo jättämässä miestä, mutta hän keksi kompromissin jonka mukaan nyt eletään. Tämäkään ei toimi ja olen jo ainakin kaksi kertaa ottanut eron esiin, mutta mies ylipuhuu minut aina ja vetoaa siihen että tätä ei jatku ikuisesti. Omasta mielestäni kyllä jatkuu, ja tavallani kai vaan odotan että hänkin sen tajuaa ja lähtee.
Ps. Minä olin se lapsi jota ei siedetty. Useammin kuin kerran.
Hienoa - sellainen karma varmaan kannattaa kierrättää :) !!!. Pari pv sitten tv:ssä oli Dr. Michael Beckwith puhumassa (jonkinlainen herätysliikkeen tapainen USA:ssa...luulen että kuuluu New Age -liikkeisiin)...Mutta hän puhui mielestäni hienosti universumin laista - vetovoiman laki - samanlainen vetää puoleensa samanlaista - jossa kaikki se energia, jonka lähetät ympärillesi, palaa sinulle itsellesi takaisin. Ajattelet, että yrität tuon lapsen kanssa, mutta olet jo epäonnistunut ennen kuin olet edes "yrittänyt"...sinun on pikemminkin päätettävä, että onnistut ja nähtävä itsesi onnellisena miehen ja lapsen kanssa...vasta silloin voit saavuttaa tuon tavoitteen...kun ensin saavutat ja tahdot sen mielessäsi...
Katsoin sen itsekin ja jopa uskon siihen, onhan se järkeenkäyvää. Tässä kohtaa ongelmaksi tulee se että se ei ole sitä mitä tahdon. En halua viettää aikaa kolmestaan ja olla kolmestaan onnellinen. En tässä kohtaa elämääni halua olla lasten kanssa missään tekemisissä. Joskus, mutta ei vielä. Niin kauan kun olen nuori ja lapseton, haluan nauttia siitä. Ja sitten kun lasten aikaa tulee, haluan jakaa sen kaiken miehen kanssa jolla ei ole ennestään lapsia. En vaan kaipaa mitään ylimääräisiä pyöriä elämääni. Vaikeaa tässä on se ettemme kykene eroamaan ja mies ei edes tajua ongelmaa...Väittää vain että kaikki järjestyy, mutta niinhän ei käy.
No sitten lähdet suhteesta. Yksinkertaista. Ethän itse jätä muuta vaihtoehtoa.
kuten joku jo totesikin. Eihän tuossa mitään muuta vaihtoehtoa ole olemassa. Toteat sen täysin selvästi: "Ja sitten kun lasten aikaa tulee, haluan jakaa sen kaiken miehen kanssa jolla ei ole ennestään lapsia."
Nykyisellä kumppanillasi on lapsi eikä se lapsi mihinkään hänen elämästään katoa, joten sinun on parempi etsiä itsellesi lapseton kumppani.
huomionkipeä aikuinen lapsi. Olisiko terapiasta apua?
kakara, joka ei todellakaan ansaitse mitään suhdetta kyseiseen lapseen, eikä mihinkään muuhunkaan lapseen. Aikuistu ensin ja ryhdy sitten vasta parisuhteeseen. Älä hanki omia lapsia ennen kuin olet siihen itse valmis. Kulje omaa tietäsi, äläkä sekaannu tämän lapsen elämään äläkä tämän lapsen isän elämään. Siihen sinulla ei ole mitään oikeutta, kykyjä eikä valmiutta.
Katso sitten 15 vuoden päästä jos silloin kykenisit kantamaan sen aikuisen vastuun. Jos et silloinkaan kykene, älä ikinä sekaannu ihmiseen, jolla on lapsia
äläkä tee niitä itse. Rakkautta ei voi opetella, se tulee itsestään, jos siihen on edellytykset. Sinulla ei ole tällä hetkellä, jos koskaan.
Jätä mies ja elä onnellinen elämä. Seksi ei ole rakastamista. Tiedoksi sinulle.
ole lapsen vika.Lapsi on ihan syytön tilanteeseen.Tuntuu ihan kauhealta miten voit inhota pientä kulkijaa jonkun toisen takia.Huh huh....Toivottavasti mies tajuaa jättää sinut,olet paha ihminen ja itsekäs.