Minulla on traaginen kohtalo. Olen 26v. mies, mutta lähes kaikissa asioissa kehittynyt hyvin hitaasti. Elän nyt sellaista elämää kuin olisin 21-22 ja näytän jopa ulkoisesti siltä. Luonnollisestikin olen eniten kiinnostunut tytöistä, jotka ovat n. 18-22v., mutta ongelma on siinä, että useimmat tuon ikäiset tuntuvat säikähtävän ikääni. Tuntuu, että usean vuoden kestänyt seurustelunikin loppui ainakin osaltaan siihen kun toinen osapuoli ei tullut sinuiksi yli viiden vuoden ikäeromme kanssa.
Muuten en ole mitenkään luotaantyöntävä, päinvastoin. Monet kiinnostuvat minusta ensisilmäyksellä. Viime yönäkin ollessani liikenteessä sain pitkiä katseita ja kauniita hymyjä vähintään joka toiselta valkolakkiselta. Olen vain tullut äärimmäisen ujoksi tekemään aloitteita kun pelkään sanoa ikääni tuollaisten parikymppisten seurassa. Eilenkin kaikki jäi siis vain katseidenvaihdon tasolle.
Tietenkin on helppo sanoa, että poikkeuksia löytyy, mutta kun sitä ei taas tiedä onko tuo heinäsuovasta löytyvä neula muuten sopiva. Minullakin pitäisi olla oikeus valita kenen kanssa haluan seurustella, eikä tyytyä siihen, joka on ensimmäisenä syliini työntymässä. Ei elämä sellaisen ihmisen kanssa, joka on elämänasenteiltaan tai kiinnostuksen kohteiltaan täysin erilainen kuin itse tai joka ei sytytä ulkoisella olemuksellaan voi toimia.
Anteeksi tytöt, mutta tuntuu, että usein ns. "epätoivoisille" naisille on aika sama minkä ikäinen miesystävä on, miltä hän näyttää, mitä tekee tms. En nyt sano, että se aina menisi noin, mutta kyllä minunkin perässäni juoksee monia sellaisia (kaikenikäisiä), joille voisin sanoa suoraan, ettei kannata (jos kehtaisin olla suora). Kyllähän minä kaikille periaatteessa mahdollisuuden annan, mutta aika nopeasti näkee voisiko hommasta mitään tulla.
Tiedän, että monien kiinnostavien tyttöjen pelko saattaa johtua siitäkin kun opiskeluni ovat vielä tässä iässä kesken yms. On helppo ajatella ennenkuin mitään tietääkään, että se johtuisi luonteen laiskuudesta, päihdeongelmasta tms., mutta kun oikeasti kyse on vain siitä, että elin murrosikäni paljon normaalia myöhemmin ja olen nyt tosiaan monessakin suhteessa siinä tilanteessa, missä monet minua 5 vuotta nuoremmat. Aloin kapinoida silloin kun olisi jo pitänyt alkaa rauhoittua, lähdin kotoa silloin kun nopeimmat kärsivät jo avioliittokriisiä ja kun jotkut alkoivat valmistua niin minä vihdoin päätin mitä haluan tehdä isona..
Olen itsekin aika kriittinen seuran suhteen ja siksi yritän mielelläni löytää "sitä oikeaa" esim. huolellisesti mietittyjen deitti-ilmoitusten avulla, koska jossain yöelämässä kaikki on hakuammuntaa eikä opiskelun tai harrastusten paristakaan niin vain ketään löydy. Jotenkin on vain alkanut tuntua siltä, että useimmat "minulle sopivat" eivät edes katso ilmoituksia kun näkevät otsikossa iän. Ainakin siitä voisi asian päätellä, että suuri osa niistä vähäisistä vastauksista tulee oman ikäisiltäni tai vanhemmilta, epätoivoisesti viimeisillä voimillaan naimisiin pyrkiviltä naisilta.
Mikä avuksi? Parin vuoden päästä olen jo 30 ja silloin luultavasti viimeinenkin uskottavuus katoaa nuorten neitojen silmissä.. Elämä menee muuten oikein hyvin ja olen onnellinen tilanteeseeni ja tyytyväinen itseeni sellaisena kuin olen, mutta on aika masentavaa, jos en ikinä löydä ketään tämän ikätragedian takia. Olisi helppoa sanoa, että miksen laske rimaa ja etsi niitä jostain syystä yksin jääneitä kolmekymppisiä, mutta kun ei se niin mene.. Tuntisit minut niin tajuaisit. Joskus tekisi mieli valehdella ikänsä pari vuotta alaspäin, mutta valheellaakin on aika lyhyet jäljet.
Toivoisin asiallisia kommentteja erityisesti oman ikäisiltä ja minua selvästi nuoremmilta naisilta.
Muuten en ole mitenkään luotaantyöntävä, päinvastoin. Monet kiinnostuvat minusta ensisilmäyksellä. Viime yönäkin ollessani liikenteessä sain pitkiä katseita ja kauniita hymyjä vähintään joka toiselta valkolakkiselta. Olen vain tullut äärimmäisen ujoksi tekemään aloitteita kun pelkään sanoa ikääni tuollaisten parikymppisten seurassa. Eilenkin kaikki jäi siis vain katseidenvaihdon tasolle.
Tietenkin on helppo sanoa, että poikkeuksia löytyy, mutta kun sitä ei taas tiedä onko tuo heinäsuovasta löytyvä neula muuten sopiva. Minullakin pitäisi olla oikeus valita kenen kanssa haluan seurustella, eikä tyytyä siihen, joka on ensimmäisenä syliini työntymässä. Ei elämä sellaisen ihmisen kanssa, joka on elämänasenteiltaan tai kiinnostuksen kohteiltaan täysin erilainen kuin itse tai joka ei sytytä ulkoisella olemuksellaan voi toimia.
Anteeksi tytöt, mutta tuntuu, että usein ns. "epätoivoisille" naisille on aika sama minkä ikäinen miesystävä on, miltä hän näyttää, mitä tekee tms. En nyt sano, että se aina menisi noin, mutta kyllä minunkin perässäni juoksee monia sellaisia (kaikenikäisiä), joille voisin sanoa suoraan, ettei kannata (jos kehtaisin olla suora). Kyllähän minä kaikille periaatteessa mahdollisuuden annan, mutta aika nopeasti näkee voisiko hommasta mitään tulla.
Tiedän, että monien kiinnostavien tyttöjen pelko saattaa johtua siitäkin kun opiskeluni ovat vielä tässä iässä kesken yms. On helppo ajatella ennenkuin mitään tietääkään, että se johtuisi luonteen laiskuudesta, päihdeongelmasta tms., mutta kun oikeasti kyse on vain siitä, että elin murrosikäni paljon normaalia myöhemmin ja olen nyt tosiaan monessakin suhteessa siinä tilanteessa, missä monet minua 5 vuotta nuoremmat. Aloin kapinoida silloin kun olisi jo pitänyt alkaa rauhoittua, lähdin kotoa silloin kun nopeimmat kärsivät jo avioliittokriisiä ja kun jotkut alkoivat valmistua niin minä vihdoin päätin mitä haluan tehdä isona..
Olen itsekin aika kriittinen seuran suhteen ja siksi yritän mielelläni löytää "sitä oikeaa" esim. huolellisesti mietittyjen deitti-ilmoitusten avulla, koska jossain yöelämässä kaikki on hakuammuntaa eikä opiskelun tai harrastusten paristakaan niin vain ketään löydy. Jotenkin on vain alkanut tuntua siltä, että useimmat "minulle sopivat" eivät edes katso ilmoituksia kun näkevät otsikossa iän. Ainakin siitä voisi asian päätellä, että suuri osa niistä vähäisistä vastauksista tulee oman ikäisiltäni tai vanhemmilta, epätoivoisesti viimeisillä voimillaan naimisiin pyrkiviltä naisilta.
Mikä avuksi? Parin vuoden päästä olen jo 30 ja silloin luultavasti viimeinenkin uskottavuus katoaa nuorten neitojen silmissä.. Elämä menee muuten oikein hyvin ja olen onnellinen tilanteeseeni ja tyytyväinen itseeni sellaisena kuin olen, mutta on aika masentavaa, jos en ikinä löydä ketään tämän ikätragedian takia. Olisi helppoa sanoa, että miksen laske rimaa ja etsi niitä jostain syystä yksin jääneitä kolmekymppisiä, mutta kun ei se niin mene.. Tuntisit minut niin tajuaisit. Joskus tekisi mieli valehdella ikänsä pari vuotta alaspäin, mutta valheellaakin on aika lyhyet jäljet.
Toivoisin asiallisia kommentteja erityisesti oman ikäisiltä ja minua selvästi nuoremmilta naisilta.
Vastaukset 7
Vanhimmat
No ehkä alle 2o-vuotiaista naisista ikäsi tuntuu liian vanhalta,mutta esim.itse olen 21,ja 26 on mielestäni just hyvä ikä,ikäeroa pitää olla vähintään 2-6 vuotta,jotta päästään samoille taajuuksille..(tietysti löytyy poikkeuksia),joten en usko että ikäsi pelästyttää ketään,paitsi ehkä ne 18-vuotiaat,koska he ovat vielä tosi nuoria ja kokemattomia(no joo.."ikäloppu puhuu"),mut kuitenki,26 on jo miehen ikää..ja eihän se päälle päin näy,että tavallaan tunnet olevasi nuorempi,kuten itse sanoit.Etsimällä ei löydä ketään,olen todennut sen itsekin,pitää vaa elää ja katella,eiköhän se sit joskus tupsahda eteen kun vähiten odottaa.. mihinkään "huonoihin vaihtiksiin",siis sellaisiin jotka ei kiinnosta, ei tarvi tyytyä,emmä ainakaa..mielummin on yksin,ku et ottaa vaa jonku,ettei tarvi olla yksin!
...vanhemmalta naiselta, heh-hee!
Olen yli 30-vuotias, mutta näytän kymmenisen vuotta ikääni nuoremmalta, siis aivan oikeasti.
Minua on mm. luultu oman poikani isosiskoksi ja aina ihmiset jaksavat hämmästellä, kun kerron oikean ikäni.
Olen myös kiinnostunut asioista, joista tämänikäiset naiset harvemmin jaksavat innostua, mm. lempibändini on Linkin park, lempileffani Matrix(it) ja lempikirjani Taru Sormusten Herrasta...
Arvaas vaan, onko minun tilanteeni siis vielä vaikeampi kuin sinun?!? Olen eronnut ja minulla on kaksi lasta ja säännöllisesti minusta kiinnostuvat parikymppiset nuoretmiehet jotka sitten kauhistuvat kuullessaan ikäni ja sen, että minulla on jo kaksi kouluikäistä lasta.
Asiaa ei myöskään auta se, että isken itsekin silmäni nuoriinmiehiin. Kyllähän niiltä vanhemmiltakin miehiltä, eli minun ikäisiltäni ja minua vanhemmilta tulee katseita, mutta kun eivät he minua ota "tosissaan", kun olen "nuori". Lisäksi ikäiseni miehet ovat yleensä jo pahasti ukkoutuneita, lihonneita ja/tai kaljuuntuneita ja joko katkeroituneita naistenvihaajia, tai onnettomia peräkammarinpoikia.
Alentuvaa kohtelua saan tietysti kaikilta ikäisiltäni ja vanhemmilta ihmisiltä, eli he kohtelevat minua kuin parikymppistä tytönheitukkaa.
Joten neuvoja vaan tähänkin suuntaan, kiitos. Pitäisikö tässä mennä vanhennusleikkaukseen ja aivojen keski-ikäistämisoperaatioon...
että toiset tavoittelevat ikuista nuoruutta, ja toiset taas eivät ole tyytyväisiä nuorekkaaseen ulkonäköönsä. voi voi, sanon ma
no kumpi parempi. Itse olen aina ollut henkisesti ja fyysisesti vanhempi ikäisiäni. Nuorempana se on ollut ihan ok, mutta nyt kolmenkympin hujakoilla ei nappaa olla enää yhtään vanhempi...ainakaan fyysisesti.
Jotain samaa on myös minussa ollut, ehkäpä lopultakin alan näyttämään ikäiseltäni kun kukaan ei enää kutsu minua "pojaksi", tuota tapahtui vielä kun olin jo yli 30, siskoani luultiin äidikseni jne... Asiaan varmaan vaikutti paljon oma käyttäytymiseni, jostain kumman syystä olen aina viihtynyt paremmin hieman itseäni nuorempien kanssa, koskaan minulla ei ole ollut samanikäisiä ystäviä - uskomatonta mutta totta...
Kyllä se ikä kuitenkin jossain vaiheessa alkaa näkymään ja tuntumaan, minun mielestäni ei kenenkään pitäisi olla huolestunut jos näyttää liian nuorelta. "Olet sen ikäinen kuin tunnet olevasi" on ihan hyvä periaate, toiset eivät välttämättä pysty helposti sulattamaan ettei kaikkia ole tehty samalla muotilla...
niinpä taisin itsekin tehdä tuossa kun arviolta kaksiyksi-kaksiviisi vuotias opiskelijatyttö tuli yökerhosta käymään, mä vaan silittelin häntä päästä ja selästä kuin koiraa, itse olen jo kolmekymmentä täyttänyt ja erinomaisen hyvin olisi sopinut antaa hänelle ja varmasti ei ollut kohteliasta olla antamatta mutta mä en tiedä mikä muhun meni kun nainen oli niin kauniskin, että sanat loppui suustani. jos olisi pyytänyt olisin hänen puolestaan samantien tehnyt mitä vain muttei se pyytänyt joten en mä edes uskaltanut antaa puhelinnumeroani. mieleen tuli mutten saanut suutani auki, tuli mieleen myös että mitä se nyt tämmösessä vanhemmassa miehessä muka näkisi. (hän taisi olla selvinpäin joten kai hän jotain näki, mutta itsetuntoni ei oikein arvannut mitä)
erityisen tyhmää oli olla antamatta (sitä muuta kuin numeroa) siitä syystä että (kaunis nainenhan saa kun vaan menee baariin, siellä sitä kyseli ainakin parikymmentä muuta mutta mä olin älyttömässä kännissä, sellasen parikymmentä tuoppia/paukkua/drinkkiä tai ehkä vähän enemmänkin juonut, ekaa kertaa moneen vuoteen tuossa kunnossa, että kerrankin menin naiselle jutteleen, jostain ihmeen syystä se sitten jutteli takasin, varmaan oli paremmankin näköisiä tarjolla)- itse en ole elämäni mittaan naisen kanssa ollut kuin muutaman kertaa, tyttöystäviä oli nuorempana pari mutta ne ei olleet kiinnostuneita seksistä (tai musta tai seksistä mun kanssa) ja edellisestä kerrasta on jo vuosia ja voisin melkein jo lyödä vetoa etten enää seksiä tule harrastamaan lainkaan, jo on mennyt ulkonäkökin itseltä eikä suoraan sanottuna paljoa kiinnosta semmoset vanhemmat naiset ja toisaalta en kehtaa jutella nuoremmille. oman ikänen kun olis joka näyttäs nuoremmalle niin varmasti kiinnostaisi, kunhan tietäs iän ensin.
jos ihan suoraan sanon, karkuun taitaisin yh-äitiäkin lähteä, ei ne lapset mutta se ukko, mä kumminkin pelkäisin että se tulee päissään käymään eikä pidä siitä että naisellaan on toinen, kun noita kavereita aikoinaan oli semmosia että ne uhoili (eikä pelkästään uhoillut)akkojensa ex:ille.. niin se on niinku jäänyt päälle.
toisaalta sä varmasti laskisit mut onnettomaksi peräkammarinpojaksi, joten karkuun lähtö olisi molemminpuolista.
minkä ikäinen on,kunhan muuten vain synkkaa.Itselläni taas toisinpäin että kiinostun paljon vanhemmista,siis 23-30v,vaikka itse olenkin vasta pian 20v.Välttelen aina ikäni sanomista peläten että lähtevät heti karkuun eivätkä usko että olen ikäistäni fiksumpi.EN voisi kuvitellakaan seurustelevani samaa ikäluokkaa olevan kanssa koska ajatukset harvoin käy yksiin.tsemppiä sulle kan etsintään.kyllä tärpää kun yrittää,uskotaan niin;)!