Nyt olen lähiaikoina tapaamassa yhtä tyttöä (nuorempi), joka on ollut suht pitkässä suhteessa. Mulla on ollut aiemmin pettymyksiä naisten suhteen, niin suhteissa kuin treffeillä. Olen kivannäköinen ja fiksu kaveri, töissä käyvä ja raitis enemmän kuin juppo (en polta ja juon harvoin) mutta jotenkin taas alkaa tulee sellainen olo, ettei tuu mitään vaikka netissä ja silleen sujuukin (ja pitkään onkin sujunu).
Jotenkin musta vaan tuntuu, ettei mulla onnistu kenenkään kanssa suhde kumminkaan, enkä jaksaisi enää yhtään pettymyksiä. Jotenkin tämä sinkkuelämäkin on alkanut maistumaan aika kivalta, en oikein tiedä mitä haluan itseasiassa mutta treffiä pukkaa. Olen nykyään vain onnellinen, että ärjään sekä olen terve. Melkein vuosi sinkkuna on alkanut tekemään sen, että en tiedä haluaisinko mitään.
Kyseessä olisi kaukosuhde ja hänen exä asuu samalla paikkakunnalla kuin hänkin, en jaksa enää yhtään pettymystä ja mieluummin olisin vain yksin.
Olen aina elänyt huonoissa suhteissa ja se on jättänyt jälkensä, treffeilläkään en kelpaa vaikka yleensä kehutaankin ja olen hyvä tyyppi...
Mutta kai se on katottava tuleeko tästä mitään.
Jotenkin musta vaan tuntuu, ettei mulla onnistu kenenkään kanssa suhde kumminkaan, enkä jaksaisi enää yhtään pettymyksiä. Jotenkin tämä sinkkuelämäkin on alkanut maistumaan aika kivalta, en oikein tiedä mitä haluan itseasiassa mutta treffiä pukkaa. Olen nykyään vain onnellinen, että ärjään sekä olen terve. Melkein vuosi sinkkuna on alkanut tekemään sen, että en tiedä haluaisinko mitään.
Kyseessä olisi kaukosuhde ja hänen exä asuu samalla paikkakunnalla kuin hänkin, en jaksa enää yhtään pettymystä ja mieluummin olisin vain yksin.
Olen aina elänyt huonoissa suhteissa ja se on jättänyt jälkensä, treffeilläkään en kelpaa vaikka yleensä kehutaankin ja olen hyvä tyyppi...
Mutta kai se on katottava tuleeko tästä mitään.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Oliks sul jotai asiaakin, ei tollast jaksa kukaa lukea:)
Kurja juttu, jos tuolta tuntuu, mutta et kai sinä sentään treffeillä tuolla lailla ääneen marise. Kun kerran sanot, että treffeilläkään ei suju, niin kovasti epäilyttää, että iloisemmat elkeet voisivat auttaa.
en ole kitissyt, jotenkin tuntuu, että olen kaikille vaan ilmaa. Ja jos joku on kiinnotunut niin senkin on tarkoitus vedättää tms...Ei mua kukaan oikeasti rakasta, ei ole koskaan rakastanu. Paitsi vanhemmat sentään onneksi.
hyvä alkaa että on sentään rakastettu! Kaikki ei ole sitä vanhemmilleenkaan... Mutta uudessa suhteessa pitää pitää silmät auki ja tutustua vaan ihmiseen. Jos huomaa jotain vilppiä, niin sit kannattaa lopettaa - ei ne epärehelliset yleensä tapojaan muuta herkästi, koska ihminen on sellainen kuin on. Ei rehellinenkään petä. Ei voi etukäteen tietää minkälainen toinen on. Aika sen näyttää. Kyllä säkin löydät sen elämänsulostuttajan kun etsit. Älä pelkää ihmisiä, äläkä ajattele jokaista naissuhdetta
heti mahdollisena vaimona. Ne on vaan ehdokkaita ensiksi. Ja huonoja ehdokkaita ei kannata hyväksyä. Etsi kunnes löydät sen - ja kuule, pikkasen enemmän urheilumieltä tohon juttuun. Katot mitä tuleman pitää, ja jos ei natsaa niin sitten vaan uuden etsintään. Niin ne muutkin tekee, kunnes löytää sen Oikean. Tsemppiä! :)