Se on kuulkaa niin että laihdutus on kiinni itsekurista, henkisestä ryhdistä ja elämänarvoista. Kun itselläni oli 5 kiloa ylimääräistä, yksinkertaisesti vähensin lämpimien aterioiden päivittäisen määrän kolmesta kahteen joksikin aikaa ja se oli sillä selvä.
Jos syön liikaa tänään, syön vähemmän huomenna. Seuraavana päivänä ei yksinkertaisesti ole yhtä nälkä. Ilmeisesti nykyihminen on luonnostaan "ravinto-alkoholisti", jolla jää heti kerrasta putki päälle tai joutuu ainakin pelkäämään sitä koko ajan. Olenko ainoa jonka elimistöllä on normaali tasapainovaisto jäljellä?
En muutenkaan ymmärrä miksi ihmisen pitäisi syödä yli kolme kertaa päivässä kaikkia perhanan välipaloja sun muita. Itse kestän helposti 6-8 tuntia syömättä joutumatta mihinkään paniikkiin jos niikseen tulee. Enhän minä elä ruokailua varten, vaan ruokailen elämää varten.
Kaikkien dieettien taustalla on tietysti se ettei nykyajan vinksahtaneiden kuluttajaihmisten mielessä ole kuin ruoka, juoma ja muut karkeat, passivoivat, epä-älylliset nautinnot. On jääty nautintoelämässä puoliksi oraalisen vaiheen tasolle. Halutaan mässäillä nam nam mutta samalla pysyä laihana tip top, pitää syödä aina tunnin, parin välein mutta olla hoikka samalla. Eikö bulimia muuten aja ihan saman asian? Se on ainakin rehellisempää, vanhan ajan roomalaiset, joita muistutamme yhä enemmän, harrastivat sitä paljonkin pidoissaan (ks. Petroniuksen Satyricon).
Olen keksinyt oman dieetin, voitte kaikki kokeilla: se ei perustu ravinto-aineiden laskemiseen, VAAN RUOKAILUN OSUUDEN VÄHENTÄMISEEN PÄIVITTÄISESTÄ AJANKÄYTÖSTÄ. Toinen on ns. VYÖDIEETTI: kun vyötä kiristää, syökää vähemmän. kun on varaa, kiristäkää vyötä. Näin kunnes päästään ihannepainoon jota ylläpidätte vyön avulla. Ei tarvita monimutkaisia laskutoimituksia.
En piittaa hittoakaan, syönkö tänään 50 vai 250 g hiilihydraattia, kyllä elimistö sen tietää että liiasta jälkiuunileivästä alkaa pierettää ja että sipsipussista jää ällö olo. Voihin kastetusta tilliperunasta en luovu ja italialainen punkku ei maistu samalta ilman pastaa.
Muinoin oli uskonnollisia paastomääräyksiä, nykyään on nämä dieetit. Puhuttiin syntiinlankeamisesta, nyttemmin dieettilipsahduksesta. Ennen uskonto ja yhteinen moraali hallitsivat käyttäytymistä, nykyään jotkin helvetin ravintoainetaulukot. Kun ihmiset eivät oikeasti hallitse oman elämänsä kaaosta, "tunne itseään" (Sokrates-vainaan sanoin), pitää kuvitella hallitsevansa edes omaa ruumistaan käsittelemällä sitä kuin sairaalapotilasta.
Sairaalloisesti liikalihavat ja patologisesti läskit ovat asia erikseen, kuten rappioalkoholistitkin. Mutta jotain on vialla jos joka hemmetin kotitaloudessa lasketaan grammoja, kiloja ja prosentteja kuin ennen taivaspaikkoja.
Jos syön liikaa tänään, syön vähemmän huomenna. Seuraavana päivänä ei yksinkertaisesti ole yhtä nälkä. Ilmeisesti nykyihminen on luonnostaan "ravinto-alkoholisti", jolla jää heti kerrasta putki päälle tai joutuu ainakin pelkäämään sitä koko ajan. Olenko ainoa jonka elimistöllä on normaali tasapainovaisto jäljellä?
En muutenkaan ymmärrä miksi ihmisen pitäisi syödä yli kolme kertaa päivässä kaikkia perhanan välipaloja sun muita. Itse kestän helposti 6-8 tuntia syömättä joutumatta mihinkään paniikkiin jos niikseen tulee. Enhän minä elä ruokailua varten, vaan ruokailen elämää varten.
Kaikkien dieettien taustalla on tietysti se ettei nykyajan vinksahtaneiden kuluttajaihmisten mielessä ole kuin ruoka, juoma ja muut karkeat, passivoivat, epä-älylliset nautinnot. On jääty nautintoelämässä puoliksi oraalisen vaiheen tasolle. Halutaan mässäillä nam nam mutta samalla pysyä laihana tip top, pitää syödä aina tunnin, parin välein mutta olla hoikka samalla. Eikö bulimia muuten aja ihan saman asian? Se on ainakin rehellisempää, vanhan ajan roomalaiset, joita muistutamme yhä enemmän, harrastivat sitä paljonkin pidoissaan (ks. Petroniuksen Satyricon).
Olen keksinyt oman dieetin, voitte kaikki kokeilla: se ei perustu ravinto-aineiden laskemiseen, VAAN RUOKAILUN OSUUDEN VÄHENTÄMISEEN PÄIVITTÄISESTÄ AJANKÄYTÖSTÄ. Toinen on ns. VYÖDIEETTI: kun vyötä kiristää, syökää vähemmän. kun on varaa, kiristäkää vyötä. Näin kunnes päästään ihannepainoon jota ylläpidätte vyön avulla. Ei tarvita monimutkaisia laskutoimituksia.
En piittaa hittoakaan, syönkö tänään 50 vai 250 g hiilihydraattia, kyllä elimistö sen tietää että liiasta jälkiuunileivästä alkaa pierettää ja että sipsipussista jää ällö olo. Voihin kastetusta tilliperunasta en luovu ja italialainen punkku ei maistu samalta ilman pastaa.
Muinoin oli uskonnollisia paastomääräyksiä, nykyään on nämä dieetit. Puhuttiin syntiinlankeamisesta, nyttemmin dieettilipsahduksesta. Ennen uskonto ja yhteinen moraali hallitsivat käyttäytymistä, nykyään jotkin helvetin ravintoainetaulukot. Kun ihmiset eivät oikeasti hallitse oman elämänsä kaaosta, "tunne itseään" (Sokrates-vainaan sanoin), pitää kuvitella hallitsevansa edes omaa ruumistaan käsittelemällä sitä kuin sairaalapotilasta.
Sairaalloisesti liikalihavat ja patologisesti läskit ovat asia erikseen, kuten rappioalkoholistitkin. Mutta jotain on vialla jos joka hemmetin kotitaloudessa lasketaan grammoja, kiloja ja prosentteja kuin ennen taivaspaikkoja.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Minä sanon että jos nykyinen ruokavalio lihottaa, niin silloin pitää opetella uusi. VHH on monella se toimiva vaihtoehto.
Itsekurilla ei muuten uutta ruokavaliota opetella vaan tiedolla ja kokeiluilla.
Ja edelleenkin kaikki laihtumiseen tähtäävät dieetit perustuvat kalorivajeeseen. Kalorivajeen saavuttamiseen tähtäävät keinot ainoastaan poikkeavat. Jo pelkästään laihduttamisen ajattelu panee kontrolloimaan syömistä, vaikka sitä ei tietoisella tasolla välttämättä ajattelekaan.
Dieettejä on monenlaisia. VHH on vain yksi niistä. En sano, että kovinkaan moni näin toimisi, mutta itse tunnen eräänkin tädin, joka hehkuttaa olevansa vhh:lla ja syövänsä hyvin. Kaikki hiilaripitoiset riisit, pastat ja perunat ovat ehdottomassa pannassa, mutta sipsit ja viinerit eivät ole, koska niissä on rasvaa, ja rasvahan tekee ilmeisesti hiilareistakin terveellisiä. Hieman ristiriitaista.
Itsekuri on muuten keskeinen tekijä tavoitepainossa pysymisen kannalta. Uusien elämäntapojen opiskelu vaatii sitä.
Etkö muuten onnistu pitämään ruokavaliotasi kurissa?
Itse en tarvitse uskoa enkä itsekuria VHH:n noudattamisessa, minulle riittää aivan mainiosti se että saan syödä hyvää ruokaa, siinä on motivaatiota riittävästi (hyvien tuloksien lisäksi).
Kyllä vaan tarvitaan uskoa, ukoa itseen että saa laihtua nimenomaan saa laihtua, ei pidä laihtua.
Kun juttu ei voi olla niin yksinkertainen kun makutottumuksia on paljon. Minä kun en tykkää rasvaisesta enkä lihasta niin täytynee etsiä motivaatiota muualta.
Onneksi laihdutettavaa on vain noin 5 kiloa. Olen 168sm ja painan 68 kiloa olen siis aikuinen nainen.
Kyllä vhh:ssä tarvitaan myös itsekuria. Turha muuta väittää. Kyllä täälläkin kysellään makeasta jne.
Kun kannattaisi etsiä ruoan tilalle muutakin elämää.
VHHn noudattamisessa, paikkarien ohjeilla sitä kyllä tarvitsin. Sitä (PVtä) jaksaa aikansa mutta ei tarpeeksi kauan.
Uskoakaan en tarvitse mutta alkuun hyvät ohjeet olivat tarpeen.
Edelleen itsekuria et muuten täällä roikkuisi.
Miksipä olet taas lihava jos sulla on itsekuria?
No uskon asia tuskin lienee mikään dieetti kyllä ne teot ratkasee.
Pv:n vikahan se oli kun sulla ei ollut itsekuria.
Vai etkö pysty uskomaan että joku muu pystyy siihen mihin et itse ole pystynyt?
Mutta mihin olet pystynyt, Itsekuriin vai?
Mikä näitä ihmisiä vaivaa?
Ilmankos maailmassa on sotia kun pelkkä dieettipalsta saa ihmiset käyttäytymään kuin oltaisiin sodassa.
Varsinkin jos uskallat vähänkin olla eri mieltä jonkun kanssa.
Täysin vieraille ihmisille vi......n ja mennään henkilökohtaisuuksiin tuntematta ihmistä.
Tälläisiä ihmisiä ei voi kuin sääliä.
On oltu varmaan liian paljon neljän seinän sisällä.
Silti olen samaa mieltä erään kirjoittajan kanssa.
Itsekuri on erittäin tärkeä asia muussakin kuin laihdutuksessa oli keino mikä hyvänsä.
Mistä tiedät että joku muu ei ole pystynyt?
paljon yksinäisiä, onnettomia, mielenterveydeltään huonokuntoisia ihmisiä, joille nettifoorumit ovat hyvä paikka purkaa ahdistustaan ja pahaaoloaan muiden ihmisten niskaan.
että et ymmärä lukemaasi ja toisaalta et halua uskoa kuin omaa totuuttasi.
Ihan miten vain, mutta minulle sun on turha yrittää vakuuttaa että tietäisit minun asioista paremmin kuin minä itse.
Niin, miksi menit henkilökohtaisuuksiin kun asiastakin olisi voinut puhua?
teidän täytyy tulla juuri tänne kun ette ole edes aiheesta kiinnostuneita?
Helpottiko? Saitko itsesi purettua tänne? Meinaan että onko barbarasi/sauvasi rikki? (Kiksejähän voi saada monella tavalla:))))
Ajatus että opettelisit sinäkin kakkeliini hyviä tapoja.
Onko se aina jonkun puutetta kun uskaltaa ottaa kantaa haukkumatta ihmisiä.
Nettikansaa.
En tiedä miten itse otat kikseja eikä voisi vähempää kiinnostaa.
Itsekurin harjoitus tekisi sullekin terää. Olen harrastanut karatea 16v ja olen kyllä nainen.
Tatamilla tavataan...olen kyllä mies ja harrastanut 20 v:)))
Seurasi? Tosin ottanet huomioon että olen nainen.
Paskaa kyllä puhut mutta ei se haittaa.
Minusta puhut täyttä asiaa. Aikoopa sitten laihduttaa keinolla millä hyvänsä, jonkinlaista (nykyihmiselle vierasta?) itsekuria tarvitaan joka tapauksessa. Siis sitä, että ei mitä tahansa kurkustaan alas työnnä. Jos laihdutuskeino on VHH, niin kyllä sekin itsekuria vaatii. Mm. oluen ja alkoholijuomien nauttiminen lienee käytännössä kielletty. Oluessa on alkoholin lisäksi maltoosia (= hiilaria). Alkoholi puolestaan on sokereista käymällä saatu eikä ole yhtään alkuperäistä sokeria terveellisempää, päin vastoin.
Sanoisinpa melkein - ja sanonkin - että veit sanat sormiltani! :)
Minulla on eräs tuttava (nainen), joka laihtui 20 kg kahdessa vuodessa yksinkertaisesti syömällä 1/3 vähemmän ja myös vähentämällä päivittäisten ruokailukertojen määrää. Hän ei siis jättänyt ruokavaliosta pois mitään (paitsi lähes kokonaan sokeria sisältävät tuotteet) vaan söi samoja ruokia kuin ennenkin.
Laihdutus on kalorivajetta.
Jos ei elämässäole muuta kuin telkun katselu ja netissä surffailu, on se selvää että silloin ei myöskään ravintoa tarvii kuin juuri pikkasen. Telkun ja tietsikan ohessa ei ole sitten mitään muuta tekemistä kuin seurata vatsan kurinaa ja omaa näläntunnettaan.
Hyvin tiedetään että joutilaana ollessa mielikuvituksella on aikaa rakennella jos jonkinlaisia kuvioita, ja pikkuhiljaa ne alkavat tekemään tuhojaan joutilaan aivoissa, ja -TADAA- taas on syntynyt ihmedieetti jonka ympärillä elämä alkaa pyörimään. Ja niin ruokailusta tehdään koko elämän keskipiste. Eikä pelkästään oman, vaan se pakkomielteisesti ulotetaan lähipiiriin ja kauemmaskin.
Hyvin huomaa kun jollakin on oikeasti tietoa asioista. Harmi että sinullakin on lukuisia kiloja pudotettavanasi ja tyylisi taitaa olla paikkarit?
Ei käy kateeksi.
Puhuu ihminen joka tietää milloin asia on oikea ja milloin se sopii olla oikea.
Harmi meille että sinäkin olet täällä piruilemasssa ihmisille.
Varsinkin kun tiedät kaiken.
Ei käy kyllä katteeksi vaikka vähän viisaita itseriittoisia ihmisiä joskus.
Ei ole kokemusta edes niistä liikakiloista.
Tyylisi on varmaan vhh.