ajankhotainen.
Miksi ihmisillä on niin paljon ennakkoluuloja? Täältä monet kerrat saa lukea että olen ihastunut tämän ja tämänmaalaiseen, että kannattaako... Miksi ei? Sulla on vaan yksi elämä, ei se mitään ota jos ei annakaan! Mikset nauttisi siitä ja eläisi juuri niinkuin SINÄ itse haluaisit? Välittämättä muiden mielipiteistä.
Itse olen avoliitossa suomalaisen miehen kanssa, ja en oikeastaan tunne ketään jolla olisi ulkomaalainen mies, mutta en ymmärrä miksi kaikki ovat heti ulkomaalaisten vaimoja/tyttöystäviä tuomitsemassa. Ihmisiähän nekin ovat, asuivat se sitten bambumajassa afrikassa tai kerrostaloasunnossa sveitsissä.
Miksi ihmiset, MIKSI?
Miksi ihmisillä on niin paljon ennakkoluuloja? Täältä monet kerrat saa lukea että olen ihastunut tämän ja tämänmaalaiseen, että kannattaako... Miksi ei? Sulla on vaan yksi elämä, ei se mitään ota jos ei annakaan! Mikset nauttisi siitä ja eläisi juuri niinkuin SINÄ itse haluaisit? Välittämättä muiden mielipiteistä.
Itse olen avoliitossa suomalaisen miehen kanssa, ja en oikeastaan tunne ketään jolla olisi ulkomaalainen mies, mutta en ymmärrä miksi kaikki ovat heti ulkomaalaisten vaimoja/tyttöystäviä tuomitsemassa. Ihmisiähän nekin ovat, asuivat se sitten bambumajassa afrikassa tai kerrostaloasunnossa sveitsissä.
Miksi ihmiset, MIKSI?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sepä on hyvä kysymys. Itselläni on ollut melko paljonkin ennakkoluuloja suhteen alussa. Olen sitä miettinytkin mistä ne ovat kummunneet...
Kotoa lähtien minut on opetettu suhtautumaan avoimesti ja tasa-arvoisesti ihmisiin väriin, sukupuoleen tai mihinkään muuhunkaan katsomatta. En ole koskaan mieltänyt ajatuksiani mitenkään rasistisiksi ja olen lapsuudesta asti tuntenut lukuisia ulkomaalaisia ihmisiä. Olen myös lähietäisyydeltä seurannut naisten suhteita ulkomaalaisiin miehiin. Niissä ei koskaan ole ollut ongelmia kulttuuritaustoista tai vastaavista johtuen, vaan ihan samoista arkipäiväisistä asioista kuin millä tahansa pariskunnalla.
Silti kun tapasin nykyisen kumppanini, ensimmäinen ajatus mielessäni oli "Mitähän tuokin nyt oikein yrittää... Sänkyyn vaan tahtoo." ja muuta vastaavaa. Mielsin koko ihmisen jokseenkin epäilyttäväksi, pelkäsin hänen valehtelevan jatkuvalla syötöllä jne. Yritin hillitä epäluulojani, mutta en voinut välttää välillä näyttämästä skeptisyyttäni miestä kohtaan. Ei hän sitä mitenkään pahalla ottanut, piti minua vain epäluuloisena luonteena. :D
Mutta kun tutustuimme paremmin ja seurasin miehen elämää ystävän silmin jonkun aikaa, epäluulot alkoivat hälvetä. Huomasin, että kyseessä on oikeasti todella hieno ihminen. Edelleen kuitenkin kyselin ahkerasti hänen kotimaastaan, kulttuuristaan ja mielipiteitään kaikenlaisista yhteiskunnallisista asioista. Näin jälkikäteen olen siitä hyvin tyytyväinen, opinpahan tuntemaan hänen ajatuksen juoksuaan melko hyvin.
Kun epäluulot sitten lopulta kokonaan hälvenivät, olinkin jo täysin rakastunut mieheen ja nyt meillä on aivan mahtava parisuhde menossa. Vaan kohta on kaikki käytävä taas uudestaan läpi, kun on aika kertoa perheelle hänestä. Tiedän kohtaavani samat epäluulot, joita minulla itselläni oli alussa. Täytyy vain toivoa, että perheeni olisi ehkä jopa hieman nopeampi katsomaan epäluulojensa yli ja huomaamaan, miten hyvä onni minulla on miesystäväni suhteen ollut.
Onneksi kaikki ystäväni ovat ottaneen miehen todella hyvin vastaan. Ilman mitään ennakkoluuloja ja pahoja puheita. Eli kaikki eivät ole yhtä ennakkoluuloisia kuin minä. ;) Hyvä niin.
että kyseessä on ihan terve itsetunto. Tuo on ihmisyyden normaali toimintatapa. Kielierot, kulttuurierot, asuinmaan ratkaisu, lasten kasvatus jne. tässä on paljon enemmän ongelmia kuin vaikkapa kahden suomalaisen välillä. Mielestäni jokaisen pitäisi miettiä asiat tarkoin. Paljon on jo Suomessakin tapahtunut mm. lapsikaappauksia. Jos toinen vanhempi on ulkomaalainen niin lasten huoltajuusasiat eivät ole niin yksinkertaisia kuin jos molemmat ovat suomalaisia ja asiassa on vain yhden maan laki. Kuitenkin noin puolet suomalaisista aviopareista eroaa ja monikulttuurisista pariskunnista vielä enemmän. Siksi on mielestäni ihan hyvä miettiä asioita kaikilta kannoilta eikä heti mennä naimisiin miettimättä asioita. Sitten on jo liian myöhäistä jos tapahtuu jotain, jos oma lapsi on kaapattuna jossain maassa. Pitää siis miettiä ja tiedostaa tietyt riskit ensin ja sen jälkeen miettiä onko valmis siihen, että jossain vaiheessa oma lapsi voi olla toisessa maassa kaapattuna ilman mitään mahdollisuutta saada lasta sieltä pois. No tämäkin vaihtelee maittain, ei kaikissa maissa ole tällaista.
Suomalaisen naisen ja ulkomaalaisen miehen pyytettömästä suuresta rakkaudesta, mutta kuitenkaan ei riviäkään löytynyt sympatiaa Suomalaisen miehen ja Ulkomaalaisen naisen välisestä rakkaudesta.
Vahinko kenties, vai kertoiko se kuitenkin taas jotain asenteista?
Voin kertoa, että joo viimeaikojen keskustelujen lisäksi, ihan tuolla oikeassakin maailmassa saa kaikenlaisia tuomitsevia viittauksia Suomalaisilta naisilta osaksemme. Ja miehiltä rasvaisia vitsejä työmaalla...