Tein perjantai-iltana jotakin niin karmeaa ihmiselle jota rakastan, että olen sanattoman häpeän ja kuoleman mustuuden tunnelmissa, ja ihan ansaitusti.
Lähdimme istumaan iltaa paikalliseen reilujen pohjien jälkeen. Joimme siellä lisää, mikä tekee yhteensä paljon - mikä ei ole tekosyy millekään, mutta tilannekuvaus silti.
Jossain vaiheessa häntä ei ollut näkynyt enää pitkään aikaan. Sain viinasta pimahtaneessa päässäni ajatuksen, että hänellä on jotakin peliä jonkun muun kanssa.
Kun hän viimein saapui, lähdimme ravintolasta ulos. Ulkona kulman takana läimäytin häntä avokämmenellä ja tukistin ja tivasin, missä hän oikein oli ollut. Hän kertoi olleensa vain vessassa meikkaamassa. Päästin irti ja lähdin painelemaan kävellen kotia kohti.
Matkalla sekava suuttumukseni alkoi vaihtua itseinhoksi ja katumukseksi. Kotiin tullessani hän onneksi oli jo siellä. Juttelimme asiasta alustavasti. Hän sanoi, että jos vielä toistuu, saan lähteä.
Aamulla keskustelimme asiasta lisää. En mitenkään manipuloinut häntä, sillä ymmärsin täysin, että tällaista ei vaan saa eikä pidä tapahtua. Vaikka en haluaisikaan, olisin ollut valmis lähtemään, koska suurempaa vääryyttä ei voi tehdä omalle rakkaalleen.
Rakastamme toisiamme, oikeasti, mutta jos juon liikaa, saatan muuttua mustasukkaiseksi ja vainoharhaiseksi kusipääksi. En kertaakaan aikaisemmin ole 1,5 vuoden suhteemme aikana (jonka aikana lukuisia känni-iltojakin) kohdistanut häneen mitään tuollaista. Kesällä hän ärsytti minua vanhasta suhteestani, jolloin hiillyin ja löin häntä avokämmenellä. Se oli eka kerta, tämä jo toinen.
Inhoan itseäni enkä kerjää sääliä. Minusta on tullut naisenhakkaaja, kuvottava paska.
Päätin, etten juo enää koskaan tuollaisia kännejä tai mieluummin en enää ollenkaan, koska en halua ottaa edes sitä prosentin mahdollisuutta, että sama toistuu uudelleen. Paitsi että inhoa ja häpeän, myös pelkään tapahtunutta ja itseäni.
Näin yritetään. Häivyn vapaaehtoisesti, jos mitään samanlaista enää koskaan ilmenee.
Mitä haluaisitte sanoa naiselleni?
Lähdimme istumaan iltaa paikalliseen reilujen pohjien jälkeen. Joimme siellä lisää, mikä tekee yhteensä paljon - mikä ei ole tekosyy millekään, mutta tilannekuvaus silti.
Jossain vaiheessa häntä ei ollut näkynyt enää pitkään aikaan. Sain viinasta pimahtaneessa päässäni ajatuksen, että hänellä on jotakin peliä jonkun muun kanssa.
Kun hän viimein saapui, lähdimme ravintolasta ulos. Ulkona kulman takana läimäytin häntä avokämmenellä ja tukistin ja tivasin, missä hän oikein oli ollut. Hän kertoi olleensa vain vessassa meikkaamassa. Päästin irti ja lähdin painelemaan kävellen kotia kohti.
Matkalla sekava suuttumukseni alkoi vaihtua itseinhoksi ja katumukseksi. Kotiin tullessani hän onneksi oli jo siellä. Juttelimme asiasta alustavasti. Hän sanoi, että jos vielä toistuu, saan lähteä.
Aamulla keskustelimme asiasta lisää. En mitenkään manipuloinut häntä, sillä ymmärsin täysin, että tällaista ei vaan saa eikä pidä tapahtua. Vaikka en haluaisikaan, olisin ollut valmis lähtemään, koska suurempaa vääryyttä ei voi tehdä omalle rakkaalleen.
Rakastamme toisiamme, oikeasti, mutta jos juon liikaa, saatan muuttua mustasukkaiseksi ja vainoharhaiseksi kusipääksi. En kertaakaan aikaisemmin ole 1,5 vuoden suhteemme aikana (jonka aikana lukuisia känni-iltojakin) kohdistanut häneen mitään tuollaista. Kesällä hän ärsytti minua vanhasta suhteestani, jolloin hiillyin ja löin häntä avokämmenellä. Se oli eka kerta, tämä jo toinen.
Inhoan itseäni enkä kerjää sääliä. Minusta on tullut naisenhakkaaja, kuvottava paska.
Päätin, etten juo enää koskaan tuollaisia kännejä tai mieluummin en enää ollenkaan, koska en halua ottaa edes sitä prosentin mahdollisuutta, että sama toistuu uudelleen. Paitsi että inhoa ja häpeän, myös pelkään tapahtunutta ja itseäni.
Näin yritetään. Häivyn vapaaehtoisesti, jos mitään samanlaista enää koskaan ilmenee.
Mitä haluaisitte sanoa naiselleni?
Vastaukset 8
Vanhimmat
että lue alla olevasta linkistä artikkeli ja hae ulkopuolista apua. Se ei ole mikään häpeä, pikemminkin fiksua.
http://www.vaestoliitto.fi/toimiva_parisuhde/kuukauden_kysymys/?x32944=20374
Naisellesi sanoisin, että edellytä mieheltä sitoutumista ulkopuolisen kanssa tehtyyn hoito-ohjelmaan. Muutoin lopeta suhde.
Kahdenkeskinen sopiminen tässä asiassa ei ole riittävä. Kun mukana on kolmas osapuoli, sopimus pitää varmemmin ja saat myös tukea paranemisellesi.
Varaan ajan, koska mustasukkaisuuden syyt on selvitettävä. Kova känni tuo paskan pintaan joskus. Loppu voi olla kurjaa.
että tee kuten minä. Seurustelen (4v) ihanan miehen kanssa jota rakastan paljon. Kutenkin hänellä on sama onglema kuin kaverillasi, eli tosi kovassa humalassa ei hillitse agressiivisuuttaan. Eli neuvoni on se, että aina kun tiedät miehesi aikova juodaalkoholia pidät huolen että ette ole samassa paikassa kahden kesken. Näin toimii meillä hyvin. Jo smies haluaa juoda tehdään se yhdessä yleisellä paikalla jakumpikin menee yöksi kotiansa. Useimmiten vietetään aikaamme kuitenkin yhdessä selvinpäin ja onnellisean. Tietysti jos meinaa perheen perustaa joutuu mies sitten luopumaan alkoholista kokonaan, mutta vielä tuo ei ole ajankohtaista. Ja vielä en ole päättänyt tahdonko lapsia moisen ongelman omaavan miehen kanssa.
Ongelman kiertäminen voi myös toimia. Aion kyllä ensin yrittää poistaa ongelman ammattiavulla, sitten välttää tilanteen ykkösaiheuttajaa - viinaa. Vain kohtuudella, jos lainkaan.
säästöön, niin suhteenne pääsee tukevalle pohjalle.
Kyllä minua pelottaisi, jos olisin naisesi. Ja vihaisin viinaa sydämeni pohjasta - ja vihaan nytkin. Humalainen hakkasi aikoinaan isäni hengiltä.
Humala muuttaa pyhimmätkin päätökset ja lupaukset variksen valoiksi. Mutta ei se viina mene kurkustasi alas, ellet sitä itse sinne kaada.
...naimisiin sillä kuvitelmalla että mies jättää viinan. Minä menin naimisiin miehen kanssa joka joi silloin mielestäni vielä kohtuullisesti (tai en nähnyt totuutta!). Juominen on vain lisääntynyt ja nykyään juo melkein joka päivä- ei kylläkään kännejä ja töissä käy. Ei ole väkivaltainen mutta...sinuna harkitsisin tuota yhdistelmää!! Lapsille tulee ikuiset traumat jos tapahtuu jotain ja ovat näkemässä!
kärsit teostasi:
Hakekaa apua perheneuvolasta.
Onko lapsuutesi ollut väkivaltainen? Oliko jompikumpi vanhemmistasi mustis?
Oletko epävarma itsestäsi?
Naisellesi:
Katso, että seuraava kerta on viimeinen. Sitouta miehesi hoitoon. Auta, mutta älä rakasta niin että sallit sen jatkua.
Täytyy tunnustaa, että tilanteeni vaikuttaa kuin kopiolta sinun tilanteestasi. Samat oireet ja sama seuraus. En tiedä miksi mutta minua jotenkin helpottaa, että en ole ainoa ääliö tässä maassa. Ehkä juuri tuon takia on vertaisryhmiä.
Avun hakeminen kannattaa. Itse löysin
www.miessakit.fi ja sieltä lyömätön linja.
Kaikki voivat muuttua parempaan suuntaan jos vain löytää jostain voimaa sille muutokselle.