onko kenelläkään kokemuksia kielimuurista? minkälaisissa tapauksissa olette sellaiseen törmänneet? erityisesti haluaisin kuulla seurustelusuhteista tai avioliitoista joiden taustalla on, tai on joskus ollut jonkunasteinen kielimuuri. kuinka siitä on selvitty? onko jouduttu tekemään kompromisseja, vai onko koko suhde kaatunut siihen?
kielimuuri.
kokemuksia?
161698
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
pitää vaan hyväksyä se tosiasia että ei aina tule ymmärretyksi oikein.... väärinkäsityksiä tulee.
Ja asioista syvällisemmin keskustelu voi olla kovan työn takana, sinnikkyydellä eteenpäin!
Ja vaikka lauseen ymmärtäisi, voi sen sisältämä sanoma jäädä tajuamatta, myös kulttuuriset asiat vaikuttavat, miten asia tulkitaan.
Tottakai siitä seuraa ongelmia kun ei voi kommunikoida omalla äidinkielellä. Osaan englantia kohtalaisti, mutta silti tyulee päivittäin sellaisia tilanteita etten pysty sanomaan mitä tarkoitan ellei sanakirja ole lähistöllä ja se on aika turhauttavaa. Suurin ongelma on kuitenkin se etteivät kaikki poikaystäväni sukulaiset puhu englantia. Se tarkoitaa käytännössä sitä etten käytännössä pysty kommunikoimaan ollenkaan heidän kanssaan.
on erittäin turhauttavaa pidemmän päälle kun ei ymmärrä kaikkea ja itse ei voi sanoa kaikkea mitä haluaisi.Puhuminen ja itsensäilmaiseminen on kuitenkin tärkeää suhteessa.Suhde jää aika pinnalliseksi jos ei yhteistä kieltä ole.
Molemmat puhumme sujuvaa englantia, joten ei kielimuuri oikeastaan tuota juurikaan ongelmia. Joskus tietty voi tulla vastaan sana mitä ei tiedä, mutta useimmissa tapauksissa senkin pystyy selittämään. Eli hyvin mennyt. Mies opiskelee nyt suomea ja oikein hyvin on lähtenyt käyntiin, jutellaan jo vähän suomeksikin. Lisäksi minä osaan miehen kieltä (venäjää) jonkin verran, mikä myös auttaa, erityisesti kun olemme Venäjällä sukuloimassa. On kiva, että pystyn edes vähän puhumaan hänen sukulaistensa kanssa, enkä ole ihan ummikkona.
Mutta jossei mitään yhteistä kieltä ole, niin en ymmärrä miten suhde pitemmän päälle tulee toimimaan. Ellei nyt sitten usko sokeasti sielujen kemiaan tai elekieleen... Mutta aika heikolla pohjalla suhde mielestäni on.
Meidän yhteinen vieras kielemme on saksa, mikä oli molemmille helppo oppia sujuvasti. Muutimme yhdessä jopa saksankieliseen maahan kieliongelmien välttämiseksi. Muut vaihtoehdot kokisin aika vaikeiksi että tavallinen arki, jutustelu ja muu tärkeämpi kommunikaatio sujuisi saumattomasti. Väärinkäsityksiä silti syntyy vieläkin aivan tarpeeksi ja selittelyt vievät oman aikansa. Ei nyt mitään draamoja ole ollut ja joskus ne väärinkäsitykset ovat todella hauskojakin.
Kielimuuri, mikä se on?
Jos puhutaan kahden aikuisen ihmissuhteesta, niin miten ihmeessä siinä voi olla kielimuuri? En pysty käsittämään miten kaksi ihmistä voisi olla yhdessä ymmärtämättä toisiaan. Kerro nyt ihmeessä minkälainen tämä kielimuuri on.
Turkkilainen poikaystäväni puhuu hyvää englantia, minä tietysti parempaa :D Ja tänäänkin viimeksi kun yritin selittää hänelle elämästäni piiitkät stoorit mesessä ja lopuksi kysyin että ymmärsitkö. Vastaus oli: En.
Kylhän se pistää tuolla takaraivossa jyskyttämään, että miten se ei voi tajuta, kun selitin just sillain et sen tyhmempikin tajuaa, käyttämättä mitään vaikeita sanoja.
Ja laitoin tuossa justiisa viestiä että etkö sä idiootti tajuu et mitä se meinaa ku sanot mulle tollasta. Ja sit sieltä tulee takaisin viesti; Ei se mitään kulta.
ARGH! Tää on niin tätä.
Mäkin olen viime aikoina pohdiskelut tota kieliongelmaa erittäin paljon, vaikka poikaystäväni kieltää moisen ongelman olemassaolon. Poikaystäväni on ruotsalainen ja puhuu suht hyvää englantia kuten minä myös, mutta ajoittain mua vaan ottaa niin suunattomasti päähän et mä en pysty kommunikoimaan ns. tunnekielelläni, eli suomeksi.
Ruotsin kieli on kans toinen stressin aihe, sillä olen nyt muuttamassa sinne ja tiedän että mun on alettava sitä enemmän puhumaan. Siinä se väärin ymmärtämisen pelko on vaan vieläkin suurempi, eikä asiaa auta se, etten ymmärrä riikin ruotsia, ja poikaystävääni hymyilyttää aina kun avaan suuni puhuakseni ruotsia. Mulla on aina niin pentu olo, koen itseni jotenkin alempi arvoiseksi koko parisuhteessa, vaikka tiedän, ettei poikaystäni ajattele niin. Koko suhde on kuitenkin tähän mennessä perustunut englannin kieleen, missä en nähdäkseni poikaystäni kanssa voi enää kehittyä.
Olen todella helposti stressaava persoonallisuus, joten voi olla tämä on taas yksi luonteen heikkouksistani tai itsetunnon puutetta. Oli mitä oli, asia on vaivannut mua todella paljon. Haluaisin oppia puhumaan ruotsia, ja se on nähdäkseni välttämätöntä pitkällä tähtäimellä, mutta turhaudun niin käsittämättömän nopeasti kun huomaan, etten tule ymmärretyksi tai puhun hassusti (kuten suomalaiset poikaystäväni mukaan puhuvat).
ajatelleeksi, ettei kyse ole kielimuurista, vaan siittä, että Suomalainen nainen on oppinut, että Suomalainen mies kuuntelee liirum laarumit elämästä ja on valmis keskustelemaan syvällisiä aina riemurinnoin;) hehehe, jotta sit kenties pääsisi pöksyihin...
Sit parisuhteessa nainen yrittää jatkaa näitä hyväksi havaittuja syvällisiä keskusteluja, mutta huomaa niiden väjäämättä vähenevän, mutta Suomalainen mies selviää kohtuu hyvin vielä tuossakin tilanteessa;) Mitäs luulisit huomattavasti macho kulttuurista tulevan kaverin, joka on A tyypin persoonan, jaksavan kuunella ja keskustella syvällisiä Suomi naisen kanssa, jotta pääsisi pöksyihin ja huom. myöhemmin seurusteluvaihteessa;)
Miettikääpä tätä hetki....
Anteeksi kovasti, mutta mikä sun pointtis oli?
Sillä en tajunnu juuri mitään tuosta sinun sepustuksestasi.
Ei avaudu ei;)
"" Turkkilainen poikaystäväni puhuu hyvää englantia, minä tietysti parempaa """
No jos kerran tuonmukaan ymmärrätte kieltä, mutta ihmettelit et poitsu siellä Turkissa ei ymmärtänyt sun sepustusta elämänstooristasi ym ym , niin voisiko kuitenkin asia olla niin, ettei kyseessä ole kielimuuri, vaan jotain ihan muuta? ;)
Täytyy nämä asiat vääntää näemmä rautalangasta..heheh seuraavalla kerralla yritän pelkistetymmin tuon selittää eloveenalle:D
en nyt oikein vieläkään tajunnu mut ehkä se ei haittaa. Tarkoitin siis tuolla että minä osaan paremmin englantia, niin minulla on enempi sanavarastoo ja oikein kirjoitus paremmin hanskassa, mutta muutoin samoilla linjoilla. Ja kun selitän asiat niin selitän ne niillä sanoilla joita tiedän hänenkin käyttävän. Mutta ehkä ne silti on vähän niin ja näin.
Äh, kunhan nyt vain kerroin että vaikeuksia on välillä ymmärtää! Puolin ja toisin.
Jos suhteen lähtökohdat ovat jo nyt noin stressaavat sinulle niin kannattaisikohan sinun miettiä vähemmän stressaavaa suhdetta?
Näyttää täältä sivusta, että sinulla on kielimuuri välissä sekä poikaystävän että tuon toisen suomalaisen sanailijan kanssa. Ihan vaikuttaa yhtä "korkeilta" muureilta;)
sitten olen vaan niin helkkarin pässi etten vaan tajuu :D en suomea enkä englantia, saati sitten että osaisin jälkimmäistä kirjoittaa. Huoh.
Kun tapasimme mies ei puhunut kovinkaan hyvin suomea. Jotain osasi ja ymmärsi vielä paremmin mutta kyllä se aikamoista takkuamista oli ja monta kertaa kysyi kavereiltaan/siskoltaan mitä pitää sanoa ja miten jotkut asiat sanotaan. Kun alettiin viettää aikaa enemmän yhdessä hän oppi kyllä nopeasti ja töissä käydessään luonnollisesti kieltä pitänyt käyttää joten ne alkuaikojen väärinymmärrykset eivät kestäneet kauaa mutta kyllä niitä monesti tuli. Mies on jälkeenpäin kertonut että monta kertaa hän ei ole saanut asioita selitettyä niin kuin olisi halunnut eikä ole ymmärtänyt mitä minä olen hänelle sanonut tai tarkoittanut mutta onneksi kaihertamaan jääneet asiat on nyt jälkikäteen saatu keskusteltua :) Kyllä se siitä,pitää vaan rohkeasti käyttää sitä kieltä mikä yhteinen on. Englantia puhun lähes yhtä hyvin kuin suomea mutta mies ei osaa sitäkään. Kursseista oppii toki myös, omani ei ole niillä koskaan käynyt.