Tästä nyt varmaan tulee aika tyyppillinen miehen vuodatus tälle palstalle mutta toivon että mahdollisimman moni tämän jaksaisi lukea ja tottakai toivoisin kommentteja ja kannaottoja tähän asiaan. Molemmilta sukupuolita vaan kommenttia.
Elikkä olen kutakuinkin 20 vuotias mies ja sinnku. En ole oikastaan koskaan varsinaista seurustelusuhdetta kokenut.
Baareistahan tuota seuraa tulee etsittyä. Kerran viikossa tulee jossain yökerhossa käytyä joko kaveriporukalla kuin yksinkin. Tilanne vaikuttaa vaan aika huonolta koska näyttää siltä ettei sieltä oikeen minä saa minkäänlaista huomiota naisilta. Yleensä katselen jos saisi jonkun kiinnostavan oloisen naisen kanssa silmäpeliä aikaan ja menisi sitten tekemää tuttavuutta. Tanssilattiallakin tulee jonkin verran oltua. Mutta eipä tosiaan natsaa oleenkaan.
Aika jänää sivuhuomio on se että 18-19 v kun kävin baareissa niin seuraa aina silloin tällöin baareitsakin löytyi. noin kerran kuukaudessa suunnilleen. eli ihan kivasti.
Mutta nyt on ollut jo ainakin puoli vuotta sellaista ettei enää saa mitään aikaiseksi baareissa. Ulkonäköni on pysynyt jo pidemmän aikaa melkolailla samana ja tällä samaisella ulkonäöllä on kyllä joskus aikoja siten sillon tällöin napannutkin mutta tosiaan nyt ei pitkkin aikoihin ole tapahtunut yhtää nmitään. Kummallisesti tilanne muuttunut ihan kohtalaisen hyvästä onnistumisprosentista nollaan. miksikähän näin? huonoa tuuria vaan?
Toimintatavat ovat aikalailla samat kuin aina ennenkin.
Olen työelämässä ja työpaikassa ei naisia tapaa joten sitä kautta ei pysty tyttöystävää hommaamaan. sama homma harrastuksissa, niissäkään ei juuri naisia tapaa. Ja kaikki lenkkipolulla, kadulla tai vaikka kirjastossa tuttavuutta tekemiset voi unohtaa. täysin utopiaa että tohtisin mennä juttelemaan ellei sitten tulisi todella selviä merkkejä naisen kiinostuksessta.
Nettiäkin on tullu joskus kokeiltua mutta ei sieltäkään oikeen mitään löytynyt eikä enää kiinnosta sitä edes kokeilla.
Eli mitä teen että löydän tyttöystävän?? baarit näyttää olevan ainoa vaihtoehto jossa voisi yrittää löytää naisseuraa mutta lukuisten turhien baarireissujen perusteella voisin sanoa että eipä onnistu sieltäkään. Eli todennäköisesti olen sinkkuna vielä aivan helvetin kauan?
Kuitenkin luulen etä minussa jonkinlaista potentiaalia löytyy koska joitakin säätöjä o joskus ollut. olen seksiäkin päässyt harrastamaan muutamia kertoja (mutta niistäkin aikaa jo se pulivuotta) ja suudellut olen aika montakin eri tyttöä. nämä kaikki jutut baarin kautta hommattuja.
Mutta tosiaan tässä on nyt ollut aivan järkyttävän pitkä kuiva kausi ettei ole yhtään minkäälaista säätöä naisten kanssa saanut. Haluaisin vakituisen parisuhteen enkä etsi mitään pelkkää seksiseuraa.
alkaa vaan tuntumaan että jos baarit ovat ainoa paikka missä edes voisi kuvitella löytävänsä seuraa mutta kun ei sieltäkään näytä onistuvan niin eikö se todenäköisesti vaikuta siltä että tässä on vielä edessä todella pitkä sinkkuilu edessä, kenties läpi elämän kestävä. jos todella näin on niin elämä on silloin melko turhaa.
uskoisin että olen edes kohtalaisen edustavan näköinen. pitkä,hoikka/normaali, tumma, vartalo ihan hyvässä kunnossa ja kiinnitän aika paljon huomiota pukeutumiseen, hiustyyliin yms mutta eipä näytä mikään auttavan. muutamat naisen ovat kehuneet minua komeaksi mieheksi ilman että itse olen mitenään aiheesta kysynyt tai muutenkaan ulkonäöllisistä seikoista puhunut.
Ja sanon vielä sen että en ole koskaan mitään panoseuraa baareista hakenut vaan nimeomaan vakavempaa. Kuitenkin sillon kun vielä baareissakin joskus onnisti ei jutut edenneet seurusteluasteelle mutta kokemusta seksiasioihin niistä muutamista tapauksista kuitenkin sai niissä vähäisillä tapaamis kerroilla kun pääsi niiden naisten kanssa hengailemaan.
Mitä teen jotta saan tytöystävän????
Elikkä olen kutakuinkin 20 vuotias mies ja sinnku. En ole oikastaan koskaan varsinaista seurustelusuhdetta kokenut.
Baareistahan tuota seuraa tulee etsittyä. Kerran viikossa tulee jossain yökerhossa käytyä joko kaveriporukalla kuin yksinkin. Tilanne vaikuttaa vaan aika huonolta koska näyttää siltä ettei sieltä oikeen minä saa minkäänlaista huomiota naisilta. Yleensä katselen jos saisi jonkun kiinnostavan oloisen naisen kanssa silmäpeliä aikaan ja menisi sitten tekemää tuttavuutta. Tanssilattiallakin tulee jonkin verran oltua. Mutta eipä tosiaan natsaa oleenkaan.
Aika jänää sivuhuomio on se että 18-19 v kun kävin baareissa niin seuraa aina silloin tällöin baareitsakin löytyi. noin kerran kuukaudessa suunnilleen. eli ihan kivasti.
Mutta nyt on ollut jo ainakin puoli vuotta sellaista ettei enää saa mitään aikaiseksi baareissa. Ulkonäköni on pysynyt jo pidemmän aikaa melkolailla samana ja tällä samaisella ulkonäöllä on kyllä joskus aikoja siten sillon tällöin napannutkin mutta tosiaan nyt ei pitkkin aikoihin ole tapahtunut yhtää nmitään. Kummallisesti tilanne muuttunut ihan kohtalaisen hyvästä onnistumisprosentista nollaan. miksikähän näin? huonoa tuuria vaan?
Toimintatavat ovat aikalailla samat kuin aina ennenkin.
Olen työelämässä ja työpaikassa ei naisia tapaa joten sitä kautta ei pysty tyttöystävää hommaamaan. sama homma harrastuksissa, niissäkään ei juuri naisia tapaa. Ja kaikki lenkkipolulla, kadulla tai vaikka kirjastossa tuttavuutta tekemiset voi unohtaa. täysin utopiaa että tohtisin mennä juttelemaan ellei sitten tulisi todella selviä merkkejä naisen kiinostuksessta.
Nettiäkin on tullu joskus kokeiltua mutta ei sieltäkään oikeen mitään löytynyt eikä enää kiinnosta sitä edes kokeilla.
Eli mitä teen että löydän tyttöystävän?? baarit näyttää olevan ainoa vaihtoehto jossa voisi yrittää löytää naisseuraa mutta lukuisten turhien baarireissujen perusteella voisin sanoa että eipä onnistu sieltäkään. Eli todennäköisesti olen sinkkuna vielä aivan helvetin kauan?
Kuitenkin luulen etä minussa jonkinlaista potentiaalia löytyy koska joitakin säätöjä o joskus ollut. olen seksiäkin päässyt harrastamaan muutamia kertoja (mutta niistäkin aikaa jo se pulivuotta) ja suudellut olen aika montakin eri tyttöä. nämä kaikki jutut baarin kautta hommattuja.
Mutta tosiaan tässä on nyt ollut aivan järkyttävän pitkä kuiva kausi ettei ole yhtään minkäälaista säätöä naisten kanssa saanut. Haluaisin vakituisen parisuhteen enkä etsi mitään pelkkää seksiseuraa.
alkaa vaan tuntumaan että jos baarit ovat ainoa paikka missä edes voisi kuvitella löytävänsä seuraa mutta kun ei sieltäkään näytä onistuvan niin eikö se todenäköisesti vaikuta siltä että tässä on vielä edessä todella pitkä sinkkuilu edessä, kenties läpi elämän kestävä. jos todella näin on niin elämä on silloin melko turhaa.
uskoisin että olen edes kohtalaisen edustavan näköinen. pitkä,hoikka/normaali, tumma, vartalo ihan hyvässä kunnossa ja kiinnitän aika paljon huomiota pukeutumiseen, hiustyyliin yms mutta eipä näytä mikään auttavan. muutamat naisen ovat kehuneet minua komeaksi mieheksi ilman että itse olen mitenään aiheesta kysynyt tai muutenkaan ulkonäöllisistä seikoista puhunut.
Ja sanon vielä sen että en ole koskaan mitään panoseuraa baareista hakenut vaan nimeomaan vakavempaa. Kuitenkin sillon kun vielä baareissakin joskus onnisti ei jutut edenneet seurusteluasteelle mutta kokemusta seksiasioihin niistä muutamista tapauksista kuitenkin sai niissä vähäisillä tapaamis kerroilla kun pääsi niiden naisten kanssa hengailemaan.
Mitä teen jotta saan tytöystävän????
Vastaukset 11
Vanhimmat
Et varmaan ilahdu kun sanon että olet vielä nuori 20v, joten ehdit vielä. Ja uskon että elämässä tapahtuu sitten kun sen on tarkoitus tapahtua eli kohtalo. Jos saisi kaiken heti ja helpolla niin ehkä sitä ei arvostaisi samalla tapaa kuin että on joutunut odottamaan ja ehkä jopa huolestumaan. Itse tapasin tulevan mieheni 25 vuotiaana ilman että oli pidempiä seurusteluja takana. Johtuen siitä että opiskelin ja keskityin niihin ja sitten olin töissä. En edes kauheasti käynyt ravintoloissa. Mutta sitten kerran kaverit suorastaan pakottivat minut ulos ja kuinka ollakaan nuori mies tanssitti koko illan ja halusi tavata seuraavana päivänä ja niin se vain jatkui ja jatkui. Joten et ole vielä menettänyt mitään ja parempi jos et murehdi. Se oikea tulee kun on tullakseen, mutta älä sitten epäröi ja missaa tilannetta. Me molemmat olimme jo kypsyneet sen verran että ei enää pelottanut sitoutuminen vaan löytyi yhteinen tulevaisuus. Ja se on pysynyt. Ole vain optimisti ja korrekti tapaamisiasi naisia kohtaan ja yksi päivä huomaat että nyt se on sitä, rakkautta ja se on menoa sitten.
Itse olen tässä yli kolmekymppisenä miehenä vielä venailemassa "sitä oikeaa joka tulee vastaan" :D
Naiilla tilanne on sikäli eri että naistenhan ei tunnetusti edes tarvitse tehdä asian eteen juuri mitään. Naisilla voi ollakin niin että "se oikea" tulee vastaan, mutta miesten sitävastoin tarvitsee tuhlata aivan helvetisti resursseja että olisi edes teoreettinen mahdollisuus törmätä siihen oikeaan. Itse olen jo aikoja sitten luopunut leikistä ja jättänyt pelikentän nuoremmille. Kun ei kerran kelpaa niin ei sitten, kenenkään perässä en ala juoksemaan kuitenkaan :)
huono itsetunto. Tiedän että sanaa käytetään ihan liikaakin, mutta sitä käytetään varmasti ihan syystä. Nimittäin se on erittäin tärkeä juttu melkeinpä kaikessa, erityisesti sosiaalisessa kanssakäymisessä. En ymmärrä miksi miehille on niin vaikeaa se henkinen ponnistelu (siis tuntuu että riittää yksikin pieni kolhaus itsetunnolle ja siitä ei sitten ole enää paluuta...) Mitä asialle voi muut tehdä, etenkään naiset? Joskus asia näyttäisi olevan niinkin että jos kaunis nainen kehuu niin sitä ollaan niin olevinaan. En ymmärrä mistä tämä alhainen itsetunto oikein tulee, se on erittäin häiritsevää monestakin syystä.
niissä seksikokeiluissa? Pitää nykyään olla varovainen...
Hei!
Olen ollut myös pitkään sinkku, ikää päälle 20. Olen aivan täynnä baareissa tapaamiani "yhden illan-ehdottelu" miehiä, joiden koukkuun en ole langennut. En usko että kaltaiseni ihmiset edes viettävät baareissa paljoa ajastaan. Itse käyn baareissa lähinnä tanssimassa ja viettämässä aikaa ystävieni kanssa. Baareissa on mahdollisuus tavata ihmisiä joita ei esimerkiksi arkena ehdi näkemään.
Minuakin on sanottu nätiksi, ehkä juuri siksi monet hyvännäköiset iskevät minuun silmänsä baarissa. Kun sitten selviää mitä he hakevat, aivot alkavat vaikuttamaan sahanpurulta.
Pidän suhteessa tärkeänä sitä, että pystyy ottamaan toisen huomioon ja arvostaa toisen luonnetta. Seksikin on tietysti tärkeää ja tulee aikanaan. Mutta en pystyisi harrastamaan ihmisen kanssa, jota en tunne.
Olen toki tutustunut myös luotettaviin ihmisiin, jotka ovat olleet pitkälle samanlaisia kuin minäkin. Harrastusten kauttakin voi mielestäni löytää uusia tuttavuuksia. Itse olen tavannut mukavia tyyppejä esim. urheilun parista.
Olen sitä mieltä, että on parempi keskittyä niihin asioihin jotka ovat itselle tärkeitä ja opittava nauttimaan niistä yksinkin. Et varmasti tule olemaan yksin loppuikääsi! Paljonhan se riippuu itsestä missä kulkee, mutta silloin se vähiten löytyy kun sitä etsimällä etsii. Tottakai itsekin haluaisin jo löytää jonkun, mutta olen tullut siihen tulokseen, että aika näyttäköön. Luota siihen että törmäät häneen joku päivä, tai sitten et. Elämässä on niin paljon muutakin ihanaa, kun sen osaa nähdä oikein.
Minä olen sentään jo 22 kohta 23 vuotias, eikä ole yhtään seurustelusuhdetta, eikä edes seksisuhdetta takana. Käyn töissä ja pidän itsestäni huolta kuntoilemalla jne. mutta en pidä taas baareista, vaikka siellä on pakko välillä käydä jos meinaa pitää kavereihin yhteyttä, joten minun kohdalla potentiaaliset partnerit ei tule löytymään ainakaan baareista, mutta eipä näemmä mistään muualtakaan, ehkä on vaan tyydyttävä elämään yksin. Kaikista eniten tässä kuitenkin häiritsee perheen odotukset ja jatkuvat kyselyt siitä, että onko minulla ketään ja kerta toisensa jälkeen joudun sanomaan, että ei ole. No ehkä hekin jossain vaiheessa lopettavat kyselemisen ja uskovat, että minulta ei ainakaan tule koskaan perheeseen lapsenlapsia, joten jätettäköön se puoli siskolle ja veljelle. Tälläinen vuodatus tällä kertaa.
En pysty auttamaan muuta kuin sanomalla seuraavan.
Itse olen yli 30 ja kaikki tähän ketjuun kitjoittaneet "valittajat" tuntuvat jo saavuttaneet sen mihin minä en ole itse tähän päivään mennessä pystynyt, eli siis ovat edes tilapäisesti kelvanneet jollekin... joskus.
Nyt kello on kaksi yöllä, töihin herätys muutaman tunnin päästä. Nukkumaan yritetty mennä jo monta tuntia sitten, mutta uni ei tule. Sama juttu joka viikko, onneksi ei sentään joka päivä. Yksinäisyys syö hitaasti mutta varmasti. Väsyttää mutta uni ei tule, yksinäisyys vituttaa.
Eipä tästä kai apua ole, mutta voitte ainakin ajatella että onneksi en ole tuo kaveri... vielä.
Hyvää yötä :-)
niin no et varmaan paljon voi tehdä... eikä tyttönä sen helpompaa, ei edes vaikka olisit ns. "hyvänänköinen". olen niin ujo etten uskalla edes vilkaista jos joku tulee viereen tanssimaan.tyhmä keksintö sinkuille ainoastaan baarista löytää jotain. humalaisia jatkoille ehdottajia liikaakin. kysy sua kiinnostavan naisen puh numero ja soita sille selvinpäin myöhemmin. itsekkin suunnilleen sun ikäinen ja v...ttaa jo kaikki turha. edellisestä jotain puol vuotta, aiemmin ei ollut mitään ongelmaa, se on kai tämä ikä tai jotain.
Eli siis... Mitenköhän aloittaisin, ettei kuulosta liian sekavalta..? Jo nyt valitan lukuisia kirjoitusvirheitä, joita kirjoitukseni tulee sisältämään.
Runsaat pari vuotta sitten, juuri kahdenkymmenen tienoilla, kiertelin kotikaupunkini baareja joka viikonloppu, aina samat kuviot, en uskaltanut juurikaan naisia lähestyä, jos lähestyin, niin jokin meni aina vikaan. Lähes kaikki säädöt ja naiskuviot olivat seurauksia naisten, ei minun, aloitteesta.
Eräänä iltana baarissa tapasin tytön, jonka kanssa juttu luisti paremmin. Kävimme useilla treffeillä, hän osoittautui mukavaksi. Homma eteni, ja aloimme seurustelemaan. En ollut aiemmin seurustellut, joten se kaikki oli mulle uutta. Rakastuimme toisiimme, oli juuri niin ihanan romanttista kuin voi kuvitella.
Ajan myötä aloin kuitenkin epäillä, että olisiko tämä tyttö mulle jos ei nyt oikea, niin sopiva. Olin naiivi, ja tunteistani sekaisin. Olimme jo muuttaneet yhteen, ja suhde alkoi menemään päin p**settä. Kummatkin aloimme epäillä homman tomivuutta. Tajusin, että olin kenties alun perinkin lähtenyt "suin päin suhteeseen", ajatuksena vain, että hei, pakko koettaa seurustelua ja saada kokemuksia. En enää uskonut, että olisin kyseisen mimmin kanssa loppuelämääni, hyvä jos loppuvuotta. Tuntui vaan, että ei enää sovittu toisillemme, oltiin liian erilaisia. Jo alun perin olimme kumpikin kieltäneet faktat, että olimme "täysin eri planeetoilta" (ja uskokaa mua kun kerron, että se ei TODELLAKAAN ole hyvä juttu).
Tein aikamoisia mokia ja käyttäydyin typerästi, en edes nyt jaksa kuvailla niitä nyt..
Lopulta olin liian väsynyt, masentunut ja hajalla kaikkeen. En arvostanut itseäni enää lainkaan, tää tyttö heikensi mun itsetuntoa ja kohteli mua kuin p*skaa. Ei sillä, toimin minäkin välillä huonosti häntä kohtaan. Sitten päätin, että nyt saa riittää, pakko tehdä jotain ratkaisuja, ei jaksa tätä suhdetta enää.
Loppujen lopuksi suhteemme päättyi kahden vuoden jälkeen eroon viime keväänä. Yhteinen päätöshän se lopulta oli, eikä tullut mitenkään yllätyksenä se ero kummallekaan meistä. Helpotti kyllä ihan tajuttomasti, että erottiin.
En osaa sanoa, mikä tän stoorin tarkoitus oikein oli, mutta voin kertoa, että yksin on parempi kuin huonossa suhteessa. Tätä en itse aiemmin uskonut, mutta nyt tiedän sen.
Nykyään olen onnellinen, vaikka olenkin sinkku. Kieltämättä kaipaan joitain juttuja parisuhteesta, kuten läheisyys (tällä en tarkoita seksiä) ja arjen rutiinit.
Voimia teille kaikille!
Jos sulla on vuosi sitten natsannut niin kyllä se tulee vielä natsaamaan. Älä ota noin kovia paineita, jos epätoivoisuus näkyy naamasta ei naiset kiinnostu.
hyvännäköinen, niin kyllä sut isketään. Ei siis tarvi tehdä mitään.