Joo, näin meillä neljän vuoden yhdessäolomme ajan. Herra juo joka ilta min. pakillisen kaljaa. Kun ei kuulema ole muuta tekemistä. Eikö sitä tekemistä voi keksiä yhdessä. Ja on se kuulema hyvää ja janottaa. jne muuta seli seli paskaa. Aina on usko parempaan huomiseen mulla. Itse en juo ollenkaan, enkä polta kuten hän. Uskottomuudesta on jäänyt kiinni muutaman kerran mutta ei tunnusta. Jos joku asia ei suju, jokin asia käännetään minun syyksi, ei puhuta ja mököttää monta päivää. Ajoittain tällaista. Syyllisyyskö ajaa toisen syyttämään toista? Hänellä on olevinaan vara tehdä kaikkea, sitten sanotaan että et tosiaan oo mikään prinsessa jos niin luulet. En kyllä ole luullutkaan. Eikö enää osata arvostaa uskollista naista, joka tuo ruuat nenän eteen, pesee pyykit. En ole rahaa edes laskuihin pyytänyt, eikä hän kyllä ole niihin osallistunutkaan. Miksipä, onhan niitä tärkeämpiä menoja kuten kalja ja tupakka. Välillä tuntuu että ei jaksa, mutta aina jaksan uskoa et kyllä tämä tilanne muuttuu. Vaikka näin ei ehkä tapahdukaan.
Joka iltainen
kaljan juominen
13941
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
minä jättäisin miehen, sillä hän ajattelee vain omaa persettään...ihan tosi.älä sääli häntä äläkä anna hänen puhua sinua ympäri, sanot vain että nyt riitti ja lähdet...tai hän lähtee...varo ettei hän rupea väkivaltaiseksi tilanteessa sillä sekin on mahdollista!
toinen neuvo: puhu hänelle rauhassa hyvään sävyyn ettet sinä pidä hänen juomisesta ja perustelet sen. juttele pitkään ja hartaasti. sano että se on äärimmäisen tuskallista katsottavaa ja ettet halua hänelle pahaa etkä halua hänen pilaavan itseään juomisella. kerro kuinka voisitte tehdä vaikka mitä yhdessä! jos ei tepsi parin keskustelukerran jälkeen, jätä hänet...ei kannata haaskata aikaa tuohon...ajan myötä hän voi ruveta väkivaltaiseksi. niin se menee, sen verran monia tilanteita olen alallani nähnyt. sitten siitä nainen ei meinaa päästä irti laisinkaan.älä anna kehittyä tilanteen siihen pisteeseen.
Joo, olen yrittäny sanoo mut vastauksena on että kalja ei muuta hänen persoonaansa ja vittuilen jos mainitsen asiasta. Lääkäreiden suositus on kuulema 4-5 kaljaa illassa kun niissä on vitamiineja ja oluthiiva on terveellistä. Alkoholistihan keksii syyn aina juua ja syyttää toisia vaikka hän ei itseään tällaiseksi myönnä. Tällaistako on parisuhteen tuki ja turva. Itsestään ei löydetä vikaa mutta minusta senkin edestä. Minua ei kuulema kukaan huoli ja hällä niitä ottajia ois, kyllä tosiaan nuita kapakkahuoria on. Ja ottajia olis täälläkin päin, mutta neljä vuotta on pitkä aika ja oisko jo jotain turtumusta ja tottumusta. Raskasta on näinkin.
muoto.
Herätys..
Ei yleensä lopu vaan pahenee.
äijälle eläkä ruikuta,jos sitä jäät oottamaan,että ukkos muuttuu,niin se on voi,voi...ite en kattois päivääkänn tollasta ryysyrannan jooseppia.
Miksi olet vielä tuossa suhteessa?Jos on lapsia,olisivatko he sen onnetomampia kuin nyt,koska ei isä oel nytkään sen enenpää läsnä?
Lätisit kun voit,sanot että jos nyt ei homma muutu,pese pyykkisi ja tee ruokasi.Sinulle on muukin tarkoitus ja etsit sellaisen ihmisen joka sinua osaa arvostaa sellaisena kuin olet.
Huomaa kirjoituksestasi,että olet pohtinut asiaa paljon,ja todennäköisesti tiedät,mitä tahto ja tee niin.
Olen itse nähnyt ja kuullut juttuja vastaavanlaisista ja kun tekee joko tai vaihtoehdon.yleensä homma kääntyy parempaan-jos ei,nii älä pilaa omaa elämää tuollaisen rutjakkeen kanssa.
mikä sun ongelma nyt niinkun olikaan? Se kaljan juominen vai noi kaikki. Ja jos et itse juo, niin et voi vaatia samaa toiselta. Jos siitä ei ole sulle "haittaa" (väkivaltaisuutta ym) niin miksi nipotat? jos se on muuten hyvä mies? vai valitatko kaikesta ? silloihan sun pitäsi vaihtaa miestä..(toki oluen juontia voi vähentää, onhan sixpack illassa aika paljon, mutta vaistosin että sua nyt mättää kaikki asiat?)
ettei kuulosta siltä että tilanne olisi muuttumassa parempaan. Suosittelen nostamaan kytkintä, älä jää katsomaan tuollaista, ellet välttämättä halua rikkoa itseäsi. Sinun ei tarvitse, yksin on parempi kuin huonossa seurassa. Ja erotessa olet sen askeleen lähempänä kunnollista suhdetta.
Jos mies on jo neljä vuotta käyttäytynyt samoin, niin ei hän muutu. Tai kyllä muuttuu, mutta aina vaan huonompaan suuntaan. Itse katselin avioliitossa viisi vuotta mieheni lisääntyvää juontia ennenkuin tajusin hakea eroa. Hänellä oli myös tapana syyllistää minua kaikenlaisesta. Nyt jälkeenpäin vasta huomaan hänen huonon käytöksensä minua kohtaan. Lähde tuollaisesta liitosta, vaikka rakastaisitkin vielä. Nopeammin pääset kiinni parempaan elämään. Nyt asustelen yksin viimeisen vielä kotona asuvan lapsen (17v) kanssa ja arki on paljon tasapainoisempaa. Saan tehdä kaikkea kivaa, eikä tarvitse kuunnella toisen valitusta. Eikä sinun kannata antaa toisen elää sinun kustannuksellasi.
nyt kaikki vaan kommentoi tota kaljan juomista. Sun mielestä siinä miehessä on pielessä kaikki. Mikset sitten vaihda jos noin v*tuttaa kaikki mitä se tekee tai sanoo...
Niin, eihän se helppoa ole lähteäkään kaikkien vuosien jälkeen. Jotain hyvääkin on mutta enemmän huonoa. Ei ole hyvä olla yksinkään. Toisaalta on haukkunut kaikki kaverinikin, joitten kans itsekkin hän puhuu jos näkee niitä. Tiedän kyllä kummallako on elämänarvot kohdallaan, ei usko muuhunkun itseensä, on rasisti, mitä en itse ole, jne. Sanallisesti haukkuu aina niin, että varmasti kyseenalaistan itseni, olenko tosiaan niin huono. Kai se yrittää painaa minut maanrakoon, missä se ei onnistu. Syyllisyyttä se ei itse tunne mistään. Kait se on niin kuten yhdestä lehdestä luin, että ei voi tietää mitä onni on, jos ei tiedä mitä epäonni on. Ja kyllä tosiaan eron tiedän, joskus oli unelmamies, mutta välimatka erotti meidät ja hän on nyt toisen kanssa. Mut tasan ei käy onnenlahjat...
ittestään selvyytenä... lopeta passaaminen..tee iltaisin omia juttuja ..älä suostu oleen kotona ..kierrä vaikka puistoa ympäri tai istu kellarissa..mut sillai et miehes ei tiedä mitä teet... sun täytyy hankki oma elämä... ja tulet huomaan etä kun saat uusia juttuja niin sua ei otakkaan päähän toi miehen juominen yms. ja sekös joka laittaa ton miehen ajatteleen..tai sit ei... että voi sut menettää.. käy viihteellä ja tapaile uhmisiä... me kaikki naiset ollaan rimpsenssoja.. älä hyvä ihminen suostu elään tollai... mä olen just samanlaisesta suhteesta päässyt yli ..vuoden kesti eroominen..mut kannatti..sillä en vaan yksinkertasesti suostunut oleen kaljan yms jälki sijalla..mieti millä sijalla sä olet sun miehelle..et ainakaan ykkönen... ja se asia joka sut sivuuttaa ..mieti oletko sen arvonen..mä olen ainakin kaljapulloja arvokkaanmpi..mut mies valitti kaljan..ja toivottavasti on onnellinen... älä suostu toisen muokkaamaan elämään jossa sua ei tällähetkellä arvosteta... voimia ja jaksamista..
se suuttuu jos vihjaankin kaljan juontiin, se kun ei kuulema häneen vaikuta se juominen. ei ole ongelma hänelle, mut mulle se on. ai varjele jos johonkin lähtisin, heti huoraamassa kuulema vaikken ole kertaakaan pettäny. on kuulema kuullu kaikkee paskajuttuja musta, missä lie kuullu, täysin mahdotontakin se on. kai se nostaa omaa itsetuntoosa tollasella...
Sanotaan, että nykyään luovutetaan ja erotaan liian helposti. Voi olla näinkin. Jos perheessä on lapsia ja asiat sujuvat hyvin, vaikka ei niin suurta intohimoa enää tunnettaisikaan, niin joskus ehkä erotaan turhan helposti.
MUTTA jos suhde on huono, niinkuin aloittajan tapauksessa minun mielestäni on, niin mitä järkeä tai ideaa on olla yhdessä? Jos on lapsia, niin ymmärrän jotenkin, mutta silloinkin asioita pitäisi yrittää muuttaa ja kohentaa. Jos ne eivät muuttuisi, niin mahdollisten lastenkin olisi parempi asua äitinsä kanssa.
Kaljan jatkuva kittaaminen on vastenmielistä. Silti se on pienin pulma tässä teidän yhtälössänne. Miksi alistut noin huonoon ja epäkunnioittavaan kohteluun? Arvosta itseäsi ja vaadi vastuullista kumppanuutta. Ja mitä teet miehellä, jota et voi kunnioittaa? Eihän tuollaisesta turilaasta voi edes pitää. Rakkaudeksi en tuota nyt ainakaan kutsuisi. Mitä lie riippuvuutta ja muutoksen pelkoa.
Parisuhteessa on joustettava ja oltava valmis kompromisseihin. Mutta ei loputtomasti. Itse en tinkisi seuraavista jutuista
-keskinäinen kunnioitus(puheissa ja teoissa)
-luotettavuus ja luottaminen
-yhteisiä suunnitelmia ja unelmia. Ja ihan ikiomia myös.
-yhteistä molempien mielestä kivaa tekemistä ja ikiomaa tekemistä
-molemmat vastaavat kodin asioista ja kustannuksista, tietenkin huomioiden kulloinenkin tilanne ja mahdollisuudet
-naurua ja iloa, seksiä myös
Koen oman suhteeni elämääni rikastuttavana turvallisena ja hauskana asiana. Sinun suhteesi kuulostaa ahdistavalta ja pelottavalta vankilalta. Kunnollisia ja kivoja miehiä on olemassa vaikka kuinka. Ja itse olisin mieluummin yksin kuin raahaisin elämässäni mokomaa kaljoittelevaa jättiläisuhmaikäistä.