Yksinkertaista: se on kiinni sen oikeen löytämisestä! Itse bailasin ankarasti kaksikymmenvuotiaaksi asti, kunnes löysin nykyisen mieheni ja yhteistä taivalta on tähän asti kertynyt sellaiset 20 vuotta.
Tämän yhteisen taipaleen varrella on minua yrittänyt iskeä monet miehet ja joihinkin olen tuntenut suurtakin vetoa, mutta ok. liittoni ei ole saanut rakastajaa hankkimaan. Mikä on sitten ok liitto? Minulla on se ihan oikeesti Sielujen Sympatiaa, joka pitää sisällää toistaan nautiskelun. Kaikki ei ollut kuitenkaa seesteistä alusta asti, sillä ensimmäiset kolme vuotta riideltiin todella ahkerasti pettämättä kuitenkaan toisimme sänkytasolla.
Siis kokemuksesta: jos ensin kemia pelaa, eikä jutussa ole mukana väkivaltaa tms., tehkää töitä suhteenne eteen! On mahtavaa omata Se Oikea vaikeuksien kautta ja - uh - syödä rakkauden hedelmää...
Tämän yhteisen taipaleen varrella on minua yrittänyt iskeä monet miehet ja joihinkin olen tuntenut suurtakin vetoa, mutta ok. liittoni ei ole saanut rakastajaa hankkimaan. Mikä on sitten ok liitto? Minulla on se ihan oikeesti Sielujen Sympatiaa, joka pitää sisällää toistaan nautiskelun. Kaikki ei ollut kuitenkaa seesteistä alusta asti, sillä ensimmäiset kolme vuotta riideltiin todella ahkerasti pettämättä kuitenkaan toisimme sänkytasolla.
Siis kokemuksesta: jos ensin kemia pelaa, eikä jutussa ole mukana väkivaltaa tms., tehkää töitä suhteenne eteen! On mahtavaa omata Se Oikea vaikeuksien kautta ja - uh - syödä rakkauden hedelmää...
Vastaukset 5
Vanhimmat
olemme olleet onnellisesti naimisissa yli 20 vuotta, eikä se, että olisi käynyt vieraissa tee siitä liitosta onnetonta, ei ainakaan meillä.
Ne asiat keskuteltiin silloin pois päivä järjestyksestä, jotka tapahtuivat melkein heti liiton alkuvaiheessa ja mistä sinäkään tiedät varmasti onko mihesi käynyt vieraissa, tuskin se sitä sinulle ensimmäisenä kertoo.
Minun mielstä suhteen eteen ei tarvitse tehdä töitä, jos tulee toimeen niin sitten tulee, se onnistuu omalla painollaan.
Minun mielestäni "Sitä oikeaa" ei ole olemassakaan. Jos suhteen eteen ei tee töitä, ei kukaan ole se oikea.
eikös se työnteko ala jossain vaiheessa kyllästyttään ja toivoo että pääsis jo vihdoin eläkkeelle? Ja varmaan siinä vaiheessa voi tulla se vieraissakäynti mieleen, eikö pitäisi vain antaa mennä omalla painolla eikä niin hirveesti tehdä töitä.
Jokainen suhde on omanlaisensa, eikä varmaa reseptiä onnelliseen suhteeseen löydy. Jännä juttu, että jonkun todistellessa liittonsa onnellisuutta, joku pyrkii heti kylvämään epäilyksen siemenen pettämisjutuilla. Yksiavioisuus on toisille ehdottomuus, toisille taas vieraissakäytni on luonnollista. Se miten psyyke kestää moista "boheemisuutta" pitemmän päälle onkin eri asia.
Jos suhde tuntuu ainaiselta työtä, se varmaan on rankkaa ja harva varmaan sitä loputtomasti jaksaa. Jokaisen elämässä on erilaisia konflikteja joiden ylitse pääseminen vaatii töitä yksin ja kaksin eli vastoinkäymisetkin voi kasvattaa liittoa tosi paljon. Se mitä pieni ja suuri vastoinkäyminen kussakin liitossa on, on taas oma lukunsa.
Meillä on myös parikymmentä vuotta vierähtänyt rattoisasti mieheni kanssa. Ilman reseptiä, ilman työtä parisuhteen eteen ;D. Elämä on elämistä varten.