Pahoitit mieleni vuosia sitten jättämällä minut yhtäkkiä ilman varoitusta.Miksi? Kaduttiko sinua ollenkaan? Tiedätkö että loukkasit minua paljon? En ymmärrä sinua vieläkään, pitkän ajan jälkeen..
Terveisin: Nan.
Terveisin: Nan.
J:lle
Nan.
122265
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Nan. kirjoituksesi olisi voinut vihlaista minuakin rinnasta niin sopivasti kirjoitit siitä mitä itselläni on, mutta katumus on aivan liian köykäinen sana kuvaamaan ajatuksiani tapahtumista ja ratkaisustani silloin joskus, mutta voin sanoa että kadutti ja se, että jos se loukkasi paljon
toki voin kuvitella että loukkasin sillä loukkaantuuhan ihminen silloinkin vaikka olisi itse toivonutkin sitä toiselta, että pois tajuaisi pysyä kuten kuvittelin, ja poishan olen ymmärtänyt pysyäkkin
niin siis siitä en itse ole tietoinen että olisin loukannut, koska en ole häntä enään tavannut sen jälkeen ja olin kyllä sillä mielellä että oikeastaan minusta haluttiin päästäkkin vaikkei sitä minulle sanonutkaan hän, tiellähän vain olisin ollutkin.
No aina en ymmärrä itsekkään itseäni en ymmärtänyt silloinkaan enkä nykyäänkään joka päivä, mutta Nan. jos olisit hän niin hänellä ottajia oli tai ottaja oli, että mihin minua edes olisi tarvittukkaan.
Sarjassa Mustien vesien tulkissa se sanottiin hyvin, .. "minä viitsi koko ikääni rannalla ruikuttaa", varsinkin kun uskoo tietävänsä että joku muu kuitenkin rakkauden ja hellyyden saa.
Nan. siis jos olit hän niin vaikka sillä mitään merkitystä enään ole niin voit olla varma että olin ja olen todella pahoillani
Nan.
"kurkkuunko takertui vai tuuleenko hukkui ...", sanat silloin kun olisit voinut sanottavasi sanoa, minä tein omat johtopäätökset ja ratkaisut silloisten tuntemusten ja tilanteen ymmärryksen pohjalta, mutta jos tulkitsin väärin niin minähän siinä olin silloin se suurin häviäjä, pelasin korttini totaalisen pielleen.
auttaako tämä ehkä, tuskin tämä ymmärrystä lisäsi vieläkään, pitkän ajan jälkeen
"en vaan halunnut olla vain se varamiespalvelu"
jos olisit kertonut vähän enemmän tunteistasi(?), ihastuksestasi(?)...rakkaudestasi(?) olisin ollut vain ja ainoastaan sinun, mutta kai ymmärsit senkin väärin.
Olin liian rikki antaakseni silloin enempää, mutta sinä jos olisit pystynyt antamaan vielä hieman enemmän, katselisimme nyt yhdessä kuutamoa ja nauttisimme toisistamme täysin siemauksin.
Minä sinua jokainen päivä ilta yö ja aamu odotan ja mietin...toivon että ottaisit yhteyttä mutta mitään ei kuulu vaikka sinulla on numero ja s-postios. mikäli se s-posti on vielä käytössä jonka kerran mulle annoit.
Haluan vain luoksesi koska sinua rakastan, mutta yksin en sitä polkua löydä...tule vastaan niin otan kädestäsi kiinni ja olen vain ja ainoastaan sinun.
ps. en ole tuo toinen kirjoittaja mutta halusin vastata...
En taida olla se jota kaipaat.. Minulla ei silloin vuosia sitten edes ollut sähköpostia. Myönnän että olen ujo luonne, mutta tosi mies kyllä huomaisi tunteeni kuitenkin! Ehkä vielä löydät hänet, jota kaipaat. Mikset itse ota yhteyttä?
Miksi luulit etten silloin välittänyt? Kyllä minä sanoisin jos ei olisi kiinnostanut. Ujouden takia on vaikeaa ja hidastakin näyttää tunteitaan. En kai olisi ollut kanssasi, jos en olisi välittänyt! Itse luulin kun vain hävisit, ettei sinua kiinnostanut ja leikit vain tunteillani.. Tuntui että oli pakko vain unohtaa sinut. Yli vuoden ainakin sydän oli rikki, olin onneton ja itkin! Lopulta ajattelin ettei kai sinua tarvitse toivoa turhaan takaisin. Elämä onneksi meni lopulta hyvin eteenpäin. Ja onneksi on ihmisiä jotka osaavat huomata ujon tunteet!
No, en tiedä oletko hän, et kuitenkaan tarkemmin kerro..:(
Ja ei ole pikku töppösillä kulkevia torpassa.. Mutta eihän sitä koskaan tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan..
Tällä hetkellä täytyy saada itsensä terveeksi..
Tuskin kuitenkaan olet hän nan. joksi kuvittelen, olisi se liian suuri sattuma ja olen aika varma että hän taaperon pyöräytti joku vuosi takaperin, onko mies arjessa mukana siitä en tiedä, ei se minulle kuulu, ei.
? on lähinnä tuo että miksi joku täällä etsii jos kuitenkaan ei halua enään kokemansa jälkeen sitä ihmistä tavatakkaan tai vaikka haluaisikin niin miksi täällä kirjoittelee kun elämähän on tuolla ulkopuolella ja ne teot, no itseäni ihmettelen että mitä minäkin täällä teen lukemassa vieraiden ihmisten murheita kun omisassakin olisi ihan tarpeeksi ja nyt kirjoittanutkin olen viestiisi nan. yhtenä.
Nan. aloituksesi oli vihlaisevan osuva.
No mieli tekee tepposia ja selvittämättömiä asioita ja "rakkaita" ihmisiä näkee sielläkin missä niitä ei ole, muistoja tai viitteitä viesteissä, hyvä että olet nan. elämääsi uutta toivoa löytänyt.
Joo, en varmaan taida olla hän josta puhuit. Minulla
ei tosiaan lasta ole.
Siksi kai itse tänne kirjoitin, kun toivon että saisin selvyyttä asiaan. Tuskin tärppää, mutta ajattelin edes kokeilla.. Selvittämättömät asiat jäävät aina vaivaamaan minua.. :(
Toivon sinulle paljon onnea elämääsi ja tsemiä!
Onneksi elämä antaa joskus jotain hyvääkin!
Vieläkö mietit jotain vuosia sitten tapahtunutta juttua? Niin vaan tapahtui ja luulin, että olet päässyt siitä jo yli. Kai sulla nykyään on jo uusi tyyppi kuvioissa?
Täytyy sanoa että kyllä mietin. Vieläkin vain mietityttää miten joku voi jättää sanomatta miksi!
Sinua ei kai sitten menneisyys vaivaa..
Miksen saisi puhua asiasta, mitä se sulle kuuluu?
Tuskin olet hän.? Keneksi luulet minua, tutuksi?
Viitsitkö edes vastata...
Itkee.. Suruni ei kai koskaan lähde pois..
Älä itke itse kuuntelin Vivaldin neljää vuoden aikaa ajaessani kotiin...
Joo, musiikki aina lohduttaa muakin. Varsinkin kun laulan mukana.. :)