Erosta muutama kuukausi, mikei minua sureta? Miksen itke parisuhteeni perään? Elämäni on helpompaa, se on itseni näköistä, ajattelen hyvää lasteni isästä, puhun hänestä lapsille hyvää, toivon uutta hyvää parisuhdetta hänelle. Onko minussa jokin vika? onko asiat täydellisesti käsittelemättä vai oliko vain mitta tullut täyteen? kun en itsekään ymmärrä!
tunteista
DCi
81086
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
on toki meitä muitakin samoissa ajatuksissa. Ei ole tarvetta moittia ex:ää aina, vaikka kuinka ex oli uskoton jne. Ei ole mitään apua katkeroitua....ja näin on hyvä aloittaa uusi suhde, sitten kun se kohdalle sattuu.
Kyllä exään kannattaa pitää hyvät välit jos suinkin mahdollista.Helpottaa elämää paljon kun voi keskustella asiallisesti lasten tarpeista jne..
Meillä eronneilla on kaikilla omanlaisensa tarina takana, mutta onneksi kaikki eivät muutu katkeriksi ja pilaa siinä ohessa yhteisten lasten arkea, johon kuuluvat molemmat vanhemmat tavalla tai toisella. Jos liitto on toimimaton ja eroon päädytään kunnon harkinnan ja keskustelujen kautta, niin aikuismainen käytös takaa huomattavasti helpomman tulevaisuuden kaikille joita se ero koskettaa. Kyllä se ero kipeääkin tekee, mutta kannattaa miettiä myös sitä, mitä saa tilalle. Saattaa niitä kyyneleitä vielä tulla kun aikaa kuluu, mutta jos omaat hyviä ystäviä, niin pura se paha olo silloin puhumalla heille.
Kaikkea hyvää elämääsi:)
että kyllä olet sekaisin, ei sinulla ole ikinä ollut tunteita miestäsi kohtaan jos et kaipaa.
Tai jos tunteita olikin siitä on jo pitkä aika. Olisin minä siinä suhteessakin voinut täysin vajaana elää, emotionnalisesti erillään. Yksi syy lähtemiseen oli se etteä tiedän anatavani lapsille sairaan mallisn parisuhteesta jos mies on todella ollut näin yhdentekevä.
Kyselen täällä kun en todellakaan tiedä millsiai ihmisten parisuhteet yleisesti ottaen ovat! Millaisia tunteita ihmisillä on kun he lähtevät. Onko päälimmäinen tunne suru vai helpotus?
Kyllä se taitaa normaalisti surua tuottaa. Jos ei heti, niin jossain vaiheessa. Helpotusta jos on alkoholistista kyse. Mutta sekin tuo surua varsinkin pitkän suhteen kestossa.
Kyllä meillä oli vuosia alkoholin suurkulutusta. Olisiko ne tunteet siinä pikkuhiljaa loppuneet