Ollaan mieheni kanssa vähän keskusteltu taaperoista, ja molemmat sitä mieltä et tottakai -joskus. Keskustelu jää aina siihen että miestä kuitenkin alkaa pelottaa ja vaihdetaan puheenaihetta. Itse en ole koskaan hirveästi edes pitänyt lapsista, mutta nyt, tässä suhteessa tunnen että haluaisin kovasti yhteisen pienokaisen ihanan mieheni kanssa. Perusasiat kunnossa ja 2v saman katon alla. Mitenköhän saisin ukkoni pelon laantumaan?
Lapsiako?
Estelle80
31019
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 8 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Lasta haluavien täytyy olla 100% samaa mieltä. Siis 50% halukkaista EI ole tarpeksi. Katsos, lasta kun ei voi lähetää takaisin sen jälkeen kun hänet on tilannut.
Tuon takia, tehkää huolellisesti suunnitelmat seuraavaksi 18 vuodeksi (teidän laillinen sitoutumisaika lapseen, työaikojen vaihtaminen ollaksenne lapsen kanssa, vai haluatteko laitoshoidattaa lapsenne, koulutus, harrastukset jne, jne jne...)
Niin kauan kun miehesi ei halua lasta, sinu halusi ei ole tarpeeksi. Voitkin valita haluatko jatkaa saman miehen kanssa vaiko erota ja etsiä kumppani joka on valmis perustamaan perheen. Kumpikin on täydellisen hyväksyttävä vaihtoehto.
PS. Aivan käytännön syistä ehdottaisin että laillistat yhdessäolosi lapsesi isän kanssa. Tuo on lähinnä lapsen etujen mukaista.
Kysymys ei nyt kuitenkaan ole siitä että MINUN pitäisi heti saada lapsi, vaan se että juuri tälle miehelle haluaisin jälkikasvua. Hänkin siis ON samaa mieltä, mutta tuntemattomaan astumisen pelko taitaa olla liian voimakas -vielä. Sovimme että annetaan ajatuksen kypsyä mielessämme ja otetaan taas muutaman kk:n jälk esille..
Nyt pisti kyllä silmään kirjoituksesi.... Huomaan että miehesi ei selkeästi tiedä mitä lapsi tuo. Jos nainen sanoisi ettei ole valmis äidiksi tai mies ettei ole valmis isäksi, niin minusta ei kukaan ole, sillä näihin kasvetaan.
Ei ole valmista äitiä/isää ellei siihen kasva. Mutta jos toinen osapuoli ei halua lasta niin se pitää vaan hyväksyä.
Tottakai se pelottaa koska hänellä ei luultavasti ole kokemusta vauvasta eikä hän tiedä millaista se on. Olisiko teillä jollakin tutulla tms vauvaa jotta miehesi saisi jonkinlaisen käsityksen asiasta.
Kannattaa puhua ja rohkaista, ehkä te pääsette yhteisymmärrykseen.
Muistathan että lapsi muuttaa parisuhdetta valtavasti. Enään ei yhteistä aikaa ole niin paljon, vauva-aika, sanotaan ensimmäiset kuukaudet ovat todella erilaisia. Miehesi saattaa käydä töissä ja sinulla päivärytmi on hyvin erilainen. Itse ainakin nukuin aika paljon, päivälläkin, koska vauva saattoi herätä yöllä jne. jakaminen ns "hoitovuoroissa" helpotti aika paljon kyllä :)
Onnea! :)