Vähän väärällä palstallahan tämä on, mutta en ole ikinä aiemmin keski-ikään ehtineessä elämässäni törmännyt ihmis- ja ystävyyssuhteissa tällaiseen käytökseen, ja tällaiseen omaan närkästysreaktioon. Perheellämme on tuttavaperhe, vaimoni lapsuudenystävän (naapurintytön) uusperhe. Olemme vuosia olleet hyviä tuttuja ja jotenkin tuntuu että myös ystävyyssuhteellamme tukeneetkin tätä uusperhettä, vaikka sinällään mistään ongelmista ei ole keskusteltu. Muutaman viime kerran tavatessamme on perheen isä aina halannut vaimoani, mutta ei vaan tavatessa ja erotessa vaan muinakin aikoina, ja tällöin myös ryhtynyt kutittelemaan häntä. No, minusta homma on ollut aika lapsellista; itse halailen työni takia eurotyyliin kaikenmaailman naiset, joten siinä ei mitään ihmettä, vaikka muutoin pidän sitäkin aika joutavana jos ei kerran ole tosi tarkoitusta - oikeat halaukset on omalle vaimolleni. Mutta sentään en naisia kutittele. Viime kerran kun tavattiin homma jatkui, jopa niin että miehen vaimokin mulkaisi minua ihmeissään ja minä häntä. Vaimoni tietysti kohteliaisuudesta kikattelee hommassa mukana, ei kai sitä kehtaa kieltääkään. Minua alkoi jotenkin ottaa päähän tuollainen tosi paljon. En oikein osaa olla mustasukkainenkaan vaimostani, en ole ikinä ollut juuri siksi että rakastan häntä niin paljon. Sen sijaan vitutus tulee siitä, että nyt ylitetään minusta etenkin perhetuttavuuden normi: meidän kummankin perheissä on sekä teini-ikäisiä sekä pienempiä lapsia, eikä varmaan uusperheen teinille (edellisestä) liitosta ole kiva katsella aikuisten outoja touhuja alueella, joka on nuorille erityisen herkkä. Eikä tuossa minusta myöskään enää kunnioiteta ihmisen yksityisyyttäkään, etenkin kun eri sukupuolet ovat kyseessä. Oletan että vaimoni ei ole tällaista oikein hoksannut ollessaan sen kiusallisessa keskipisteessä, enkä minäkään ole asiasta hänelle viitsinyt puhua - koko homma on niin nolo kun on aikuiset kyseessä.
Nyt sitten vaimo ihmetteli ällistyneen ja närkästyneen vaivautuneena, miksiköhän tämä mies oli hänelle soittanut kesken työpäivän! Minä olin flunssassa ja asia vitutti niin, että suomalaiskansallisesti vain urahdin vastaukseksi, kun vaimo ensin kertoi kyseessä olleen matkakuulumisten utelun mutta totesi lopuksi että "tai sitten se vaan halusi jutella mun kanssa." Näytti siltä, että vaimo alkoi hokata että jotain tässä on outoa. Asiasta ei ole juteltu sen jälkeen.
Joku voi arvella, että meikä-äijää vaan vituttaa mustasukkaisuuden takia, mutta näin ei ole. Vaimoni on todella kaunis ja seksikäs, mutta jos minun raukkauteni ei hänelle riittäisikään ja toisaalla olisi parempi onni, niin so what. Miksi elää puolinaisesti yhdessä, miksi kahlehtia toinen onnenpuutteeseen? Vaikeata elämä varmaan olisi minulle eron jälkeen, mutta sellaistahan elämä on - varmaan itsekin löytäisin edes jotain uutta suloa elämään. Toinen voi ajatella, että siinähän on selvää viitettä parinvaihtoon! No, minulla ei periaatteessa ole tässä iässä mitään sitä vastaan, että jotain vaihteluakin tulisi. Itse en sitä kuitenkaan kaipaa, olen seksuaalisestikin mahtavan vaimoni kunnon mies, en itse kaipaa vierasta. Varsinkaan tämä tuttavaperheen rouva, vaikka ihan kiva ja mukavannäköinen nainen onkin, ei soita kyllä mitään kelloja mulla, on pikemminkin epäseksikäs minun makuuni. Summasummarum: jos jotain apuja tai vaihtaria tulisi kyseeseen, se olisi minun ja vaimoni välinen asia ja aloite, jossa asettaisin etusijalle vaimon toiveet mutta itselläni olisi esim. toteutukseen ja henkilöihin (miehiin ja naisiin) tietysti myös omakin päätäntävalta: tuloksena yhteinen win-win sopimus vaimoni kanssa, eli molemmille päätöksemme olisi reilusti plussamerkkinen. Mehän olemme tasa-arvoinen aviopari. Ja sellaiseen rynnistykseen ei kyllä mitkään kutittelijat kelpaa: kutittelemalla ei taatusti pääse aikuisten rehtiin ilonpitoon. Ja jos kyseessä on kokeilla että saisiko oikein rotunaista näin, niin menköön hommaamaan itselleen oman vaikka vapailta markkinoilta: niin minäkin aikoinaan tein;-)
Se tässä ottaa päähän, että tällainen saattaa vaikeutta perheidemme mukavaa ystävyyttä. Samoin lapsille voi olla tosi traumaattista nähdä tällaista typerää käytöstä. Toisaalta naurattaa ja repii aika megalomaanista huumoria, että kaiffari on niin pihalla että sählää tuolla tavalla. Joko hän on ihan tyhmä, todellisuudentajuton kahjo=hieman ylikorostunut käsitys naistenmiehisyydestään;-) tai sitten viidenkympin villitys alkaa tehdä temppujaan. Perhettänsä käy sääliksi kanssa.
Onkohan muilla samalaisia kokemuksia?
Nyt sitten vaimo ihmetteli ällistyneen ja närkästyneen vaivautuneena, miksiköhän tämä mies oli hänelle soittanut kesken työpäivän! Minä olin flunssassa ja asia vitutti niin, että suomalaiskansallisesti vain urahdin vastaukseksi, kun vaimo ensin kertoi kyseessä olleen matkakuulumisten utelun mutta totesi lopuksi että "tai sitten se vaan halusi jutella mun kanssa." Näytti siltä, että vaimo alkoi hokata että jotain tässä on outoa. Asiasta ei ole juteltu sen jälkeen.
Joku voi arvella, että meikä-äijää vaan vituttaa mustasukkaisuuden takia, mutta näin ei ole. Vaimoni on todella kaunis ja seksikäs, mutta jos minun raukkauteni ei hänelle riittäisikään ja toisaalla olisi parempi onni, niin so what. Miksi elää puolinaisesti yhdessä, miksi kahlehtia toinen onnenpuutteeseen? Vaikeata elämä varmaan olisi minulle eron jälkeen, mutta sellaistahan elämä on - varmaan itsekin löytäisin edes jotain uutta suloa elämään. Toinen voi ajatella, että siinähän on selvää viitettä parinvaihtoon! No, minulla ei periaatteessa ole tässä iässä mitään sitä vastaan, että jotain vaihteluakin tulisi. Itse en sitä kuitenkaan kaipaa, olen seksuaalisestikin mahtavan vaimoni kunnon mies, en itse kaipaa vierasta. Varsinkaan tämä tuttavaperheen rouva, vaikka ihan kiva ja mukavannäköinen nainen onkin, ei soita kyllä mitään kelloja mulla, on pikemminkin epäseksikäs minun makuuni. Summasummarum: jos jotain apuja tai vaihtaria tulisi kyseeseen, se olisi minun ja vaimoni välinen asia ja aloite, jossa asettaisin etusijalle vaimon toiveet mutta itselläni olisi esim. toteutukseen ja henkilöihin (miehiin ja naisiin) tietysti myös omakin päätäntävalta: tuloksena yhteinen win-win sopimus vaimoni kanssa, eli molemmille päätöksemme olisi reilusti plussamerkkinen. Mehän olemme tasa-arvoinen aviopari. Ja sellaiseen rynnistykseen ei kyllä mitkään kutittelijat kelpaa: kutittelemalla ei taatusti pääse aikuisten rehtiin ilonpitoon. Ja jos kyseessä on kokeilla että saisiko oikein rotunaista näin, niin menköön hommaamaan itselleen oman vaikka vapailta markkinoilta: niin minäkin aikoinaan tein;-)
Se tässä ottaa päähän, että tällainen saattaa vaikeutta perheidemme mukavaa ystävyyttä. Samoin lapsille voi olla tosi traumaattista nähdä tällaista typerää käytöstä. Toisaalta naurattaa ja repii aika megalomaanista huumoria, että kaiffari on niin pihalla että sählää tuolla tavalla. Joko hän on ihan tyhmä, todellisuudentajuton kahjo=hieman ylikorostunut käsitys naistenmiehisyydestään;-) tai sitten viidenkympin villitys alkaa tehdä temppujaan. Perhettänsä käy sääliksi kanssa.
Onkohan muilla samalaisia kokemuksia?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Keskustelemalla vaimosi kanssa selviää mistä on kyse. Älä kehittele noita teorioitasi enempää, sillä se on useimmiten pelkkää pelontunteen selittelyä itselleen, järkeilyn ansalla. Etsi käsiisi hyvän tekijän tekemä ihmissuhdekirja. Sellaisesta saat tietoa tunneasioiden käsittelyyn enemmän kuin tuhannesta nettikeskustelusta.
tuntuu olevan tuo tuttavaperheen isäntä aika hullu. Selvästi on semmoset rajat ylitetty että kuulusisi tuon perheen vaimon jotain jo miehelleen asiasta huomauttaa.
Äläkä turhaan ole vaimostasi mustasukkainen, jos onkin tään asti "kikattanut" kun ei ole muuta kehannut niin eiköhän hänkin pian ala jo ukkoa toppuutteleen kun on kerran huomannut että jotain mätää on tuolla ukolla päässään.
Ukko käyttäytyy tosi huonosti ja epäkunnioittavasti niin sinua kuin vaimoasi kuin omaa vaimoansakin kohtaan.
kiitos. Odotinkin hänelle "hullu"-luokittelua ja täydellistä tuomiota;-] En itselleni...
Nää on just niitä juttuja, jotka toiset tajuaa ja toiset ei - tai on niinkuin nuori ja ymmärtämätön että tavallaan on ilmiselvää mutta silti jokin kieltää asioiden olevan vialla.
Katotaanpa onko pistänyt eukko ukkonsa kuriin!
Itse kirjoittelet? Toki tuttavaperheen miehen käytös ylittää hyvän maun rajat, ja kuten joku jo aikaisemminkin totesi, kysymällä suoraan asiat yleensä selviävät. Mutta miksi soimaat vaimoasi? Luultavasti hän on yhtä pihalla tapahtumista kuin sinäkin... Että kysäisepä suoraan siltä tuttavaltasi, jos asia painaa... Jos ystäviä olette sanan varsinaisessa merkityksessä, niin tämän tilanteen selvittäminen ei luultavasti vaikuta väleihinne juuri ollenkaan..
En kyllä ole soimannut vaimoani, kuten kirjoittamastanikin käy ilmi. Eihän minua vaimon käytös ota pannuun, vaan sen miehen - ja etenkin tällaisessa perhetuttavuudessa. Sitäpaitsi vaimonihan on alkanut hoksata mistä on kyse. Ehkä tällä palstalla asenne on se, että heti kun ilmenee hieman jotain asetellaan heti puolisot vastakkain. Itse tutkistelen tällaista outoa käytöstä, koska - se on tosi outoa ja minulle uusi juttu! Pitänee korostaa, että ei tämä minua ole mitenkään järkyttänyt eikä vaikuttanut suhteeseeni vaimooni, kyseessä on enemmänkin käytännöllinen arjen närkästys typeryydeksikin luokiteltavaan käytökseen. Ehkä joku toinenkin saa uusia näkökulmia tai rohkaisua ratkaisuun, jos on tällaista samanlaista ilmennyt.
on selkeästi ihastunut vaimoosi.Tai sitten kuuluu näihin pelimiehiin jotka ihastuvat vähän jokaisen vaimoihin.Älä ole huolissasi vaimosi puolesta,mutta miehelle on selvästi rajat laitettava.Se on vaimosi tehtävä,hän voi hienovaraisesti vihjata jotakin tälle miehelle.Käy vaimosi kanssa avointa keskustelua asiasta.Toisaalta asiassa ei tarvitse olla mitään sen ihmeellisempää,mies vain kokee vaimosi viehättävänä.ole ylpeä,sinulla on kaunis ja mukava vaimo,jota muutkin miehet ihailevat.
Kuulostaa siltä, että vaimosi sydän kuuluu sinulle eikä sille naapurin miehelle. Vaimosi seksikkäänä ja kauniina naisena on tietysti tottunut miesten huomionosoituksiin. Ihminenhän on "narsisti"! Ei siinä sen kummempaa. En usko yhtään, että vaimosi oikeasti on kiinnostunut tuosta naapurinmiehestä. Voisitko sinä sanoa vaimollesi jotain kivaa/ kaunista? Mikä sinua hänessä erityisesti miellyttää? Rinnat, takamus, sääret vaiko jokin muu?
Itse olen asunut ulkomailla mm. Belgiassa vuoden. Siellä ihmiset vaihtavat poskisuudelmia, myös miehet keskenään. Suomalainen kulttuuri on siihen nähden aika tyly, karu ja kylmä. Pienet halit eivät tee kenellekään pahaa. Älä ole turhaan mustasukkainen! Naapurinmies on selvästikin ylittänyt ärsyyntymiskynnyksesi? Voitko selvittää, käyttäytyykö hän aina näin kaikille naisille? Sehän on mahdollista. Vai kohdistuuko tämä käytös pelkästään vaimoosi? Voihan vaimosi kauniina ja seksikkäänä naisena toki olla hänen päiväuniensa kohde. Sehän ei ole ulkomaankummakaan.
Älä edes funtsi jotain eron jälkeistä elämää. Vaimosi on sinun, sinä pidät kiinni hänestä ja rakastat häntä, annat hänelle hyvää seksiä ja teillä on muutenkin mukavaa yhdessä. Joku naapurin helppoheikki ei vaimoasi pysty naruttamaan!
Sinun täytyy nyt yhdessä miettiä vaimosi kanssa, onko naapurinmiehen käytös mennyt (se puhelisoittokin jo) sen verran överiksi, että pitäisitte naapurinperheestä taukoa/ otatte etäisyyttä. Kokonaan ei varmaan kannata välejä katkaista. Tietysti vaimosi ei kannata liikaa mennä mukaan siihen naapurinmiehen touhuun. Näin hän provosoi miestä ja "antaa hänelle toivoa"...Jospa vaimosi voisi käyttäytyä miestä kohtaan ystävällisesti, mutta napakasta, että naapurinmies alkaisi ymmärtää, missä raja mene. Yritä sinä palauttaa vaimosi ja itsesi välille sitä alkuaikojen flirttiä, jota teillä aikoinaan oli. Silloin ei tarvitse hakea sitä ihailua muualta, vaikka sydän oikeasti kuuluisi vain sille omalle kullalle... Osasinko neuvoa sinua?
Niin, sanottakoon nyt vielä etten olekaan huolissani vaimostani ja suhteestamme. Meillä kyllä piisaa virtaa ja toisen huomioimista sekä villiä menoa (keskenämme!) arjen menosta huolimatta. Minun fokukseni asiassa on se ikuinen ihmetys, miten jotkut ihmiset eli tässä tapauksessa tämä mies ei vaan tajua mikä on asiatonta käytöstä etenkin ihmisten suhteiden tasolla. Tai sitten he eivät ajattelekaan ja suhteuta asioita esim. omaan elämäntilanteeseenkaan, kun joku vietti pakkaa päälle. Pahin juttu tällaisissa onkin se, että muut "ymmärtävät" ja selittelevät parhaaksi ("no se erkkihän nyt on semmoinen...") ja antavat näin käytöksen vain vahvistua. Läheisten itsensä ja vaikkapa lapsien vahingoksi.
Vielä todettakoon, että vaimoni ei ole mitenkään ulospäinsuuntautunut persoona, vaan ihan oikeasti vaatimaton, jopa hieman ujohkokin, erittäin reilu suomalainen nainen, eikä millään muotoa alistuva. Siihen hänessä ihastuinkin, kunnon ihminen ilman mitään ihmellisyyksiä. Näin on edelleenkin.
Näkemyksesi olivat minusta ihan hyviä, mutta jotenkin tuntuu, että kyllä tällaiset asiat pitäisi pystyä käsittelemään pariskuntakohtaisesti ja siten, ettei kukaan loukkaannu. Jos nimittäin tuo käytös on kahjouden syytä tai todellisuudentajun tai tunneälyn puutetta, voi reaktio meiltä (vaimolta tai minulta) annettuun viestiin olla mitä vaan. Ihan asiallisin ratkaisu on, jos eukkonsa pistää homman kotona napakasti nippuun. Vähän sillä ajatuksella kaveri voisi sen vastaanottaa, että me ei edes olla mitään hölmöilyä huomattu. Tietysti vaimoni voisi ystävälleen asiasta vihjaista, jos asia ei näytä korjaantuneen. Pahinta tällaisissa jutuissa on vaan se, että helposti "helppoheikit" etsivät puolisoikseen alistuvia naisia, ja sellaiset myös pysyvät sähläreiden kanssa yhdessä. On myös riski, että suhteeseen tulisi huomautuksen jälkeen vielä huonompia asioita. No, minä en kyllä kanna tämmöisestä huolta: kukin makaa miten petaa.