Mikä siinä on kun en saa ystävääni tajuamaan että en ole kiinnostunut ja haluan olla vain ystävä. Ikinä meidän välillä ei ole mitään ollut ja olen hyvin suoraan kasvotusten kertonut että niin se myös pysyy. Hänelle se ei tunnu riittävän. Eikö muu auta kuin lakata olemasta ystäväkään? Pidän etäisyyttä ja päästän hänet taas hieman lähemmäksi ja käymme kahvilla ja hengataan kaupungilla tai menen hänen luokse käymään kaverillisesti. Tästä hän saa käsityksen että olisi sittenkin jotain toivoa. Alkaa ahdistaa ja taas työnnän hänet pois luotani ja otan etäisyyttä. Hän on minulle tärkeä ystävä ja en haluaisi menettää häntä ystävänä. Pyrin käyttäytymään mahdollisiman neutraalisti etten vain vahingossakaan sanoisi mitään toivoa antavaa. Mikään ei tunnu auttavan. Sanoisinko että ei sitten kavereitakaan kun kerta väkisin haluat tunkea liian lähelle? Tätä on jatkunut nyt vuoden ajan ja alan olla vähän väsynyt. Opiskelemme samassa oppilaitoksessa ja näemme siis melkein joka päivä, joten on hyvin vaikea olla näkemättä. Olisiko jollain joku neuvo?
Haluan olla
vain ystäviä
8752
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tunteilleen ei voi mitään!
On todella ahdistavaa kun toinen tunkee liian lähelle ja väkisin. Sosiaalisissa tilanteissa tuntuu että hän elää jonkunlaista parisuhdetta minun kanssa ja käyttäytyy sen mukaan. Ehkä parempi laittaa välit ns. poikki, jos toiselle ei riitä minun ystävyys. Toisinaan tuntuu kuin minusta olisi tullut hänelle joku pakkomielle. Minulle hän on ystävä mutta ei enää kohta, jos ei tajua elämän realiteetteja. Varo sinä että et pilaa teidän ystävyyttä, koska siihen se menee jos väkisin haluat tehdä toisen olemattomista rakkauden tunteista totta!
olis neuvo ja yksinkertainen ja selvä. Tasan ei kukaan kuvittele, mitään jos sanot, ettei kiinnosta ja piste. Niin kauan, kuin sä et kato peiliin ja totea oikeasti, että oletko antanut edes pientä aihetta siihen, tai ainakaan jos et ole sanonut selvästi, ettei kiinnosta, niin sun on täysin turha ihmetellä miksi toisella kiinnostaa ja sulla ei. Piste.
Yksinkertaisimmat asiat on monesti jotenkin vaikeinta tajuta. Tämä ilmeisesti myös.
Hyvin selvästi olen sanonut suoraan päin naamaa että ei. Aina sitä vain muilta kuulee, mitä tämä kaveri on sanonut ja kuinka niin ihastunut se on. Sillehän minä en voi mitään jos toinen on ihanstunut, mutta taitaapi olla turhaa sille selittää enää mitään sanoa ettei kiinnosta, kun hän saa kuvan että ehkä olenkin kiinnostunut jo siitä että menen joskus käymään kun hän pyytää tai juttelen hänelle kuin kelle tahansa kaverille. Tähän asti niin se on mennyt. Tätä kun on jatkunut yli vuoden ja tasaisin väliajoin toinen kysyy "onko sun tunteet muuttuneen mua kohtaan?" niin eipä auta varmaan muu kuin pysytellä mahdollisimman kaukana. Alkaa mennä jo sairaaksi. Ahdistaa olla samoilla tunneilla tai samoilla illanistujaisissa luokan kanssa, kun tuntuu että toinen nyhjää vieressä koko illan tuijottamassa. Harmi sinäänsä, koska mukavan ystävän hänestä saisi, jos hän osaisi sitä olla.
No ei siinä sitten mitään, jos olet selkeesti sanonut ja tehnyt selväks, ettei mitään. Se olis hirvein tilanne, et toinen tietäis sun tietävän, ja et silti sanois. Toisaalta ehkä on sit kaikille parempi vaan, että et ole missään tekemisissä hänen kanssaan, jos asiat on niin.
En mä nyt yhtä ihastumista mitenkään sairaana pitäis, ei sunkaan tarvitse tehdä siitä ongelmaa. Kyllä ne tunteet viilenee takuulla, kun on päivänselvää, ettei ikinä mitään. Sit kun löydät tyttö tai poikaystävän, niin viimeistään silloin. Kyllähän se ahdistaa, jos on ihailijoita, jos ei itse kiinnosta. Siksi on reiluinta vaan kaikille, jos pysyy sitten poissa ja tekee selväksi, ettei ole mitään.
oikein lukea tai ainakaan yrittää tajuta lukemaasi. Alkuperäinenhän jo ihan ekassa tekstissään selosti koko ongelman. Mikä siinä oli niin vaikeaa sinulle ymmärtää?
Eikä kaikki tosiaan tajua vähästä, vaikka kuinka suoraan sanoisi. Melko sairaalloista on tuo vieressä nyhjääminen jos kerran ei seurustella vaan satutaan vain olemaan samassa luokassa.
Olen itse ollut tuollainen "ihastuksen uhri" ja kyllä alkoi pänniä vähitellen kun toinen ei millään ottanut uskoakseen tosiasioita.
Ja tarviiko tosiaan ruveta pikkuväkisin seurustelemaan jonkun kanssa vain että tuo ahdistelija tajuisi? Pitäisi opiskelurauhakin olla. Ikävää kun yhteiset tilaisuudet menee melkein piloille jonkun älyttömän takia.
Sairaalloisinta on tuommoinen kysely että onko tunteet muuttuneet. Voi vee. Ei kai tuollasta kysyä tarvi, jos ne olis muuttuneet rakkauden suuntaan.
Ei siinä sanomiset auta, jos toisella on tunteita. Välit poikki, muuta keinoa ei ole. Tunteilla ei ole järkeä ja korvia.
Kirjoituksesi on ristiriitainen, oikeasti tuossa tilanteessa alkaa inhoamaan tuollaista riippujaa, vikka olisi samaakin sukupuolta.
Miksi yrität vielä huijata itseäsikin, että et halua menettää hänen ystävyyttään? Jospa sinulla sittenkin on hänen kaipaamiaan tunteita, mutta et ole sisäistänyt niitä vielä?
Miksi haluaisin huijata itseäni tai miksi haluaisin menettää ystävän? Kaverini seurassa on mukavaa kun hän osaa olla seurassani vain kaverina. Olen kerennyt punnita tunteina niin pitkän aikaa että tiedän mitä tunnen.