Eli - kahvilassa istuu siistinnäköinen sopivan ikäinen mies juoden kahvikuppostaan ja popsien viineriä. Hän vilkaisee sinua suoraan silmiin ja väläyttää pienen hymynpoikasen. Sitten jatkaa kahvinjuontiaan ja jatkaa lehdenlukuaan.
Valitse seuraavista vaihtoehdoista todellisuutta parhaiten kuvaava:
a) 99,998% varmuudella et istahda samaan pöytään ja aloita keskustelua
b) 100% varmuudella et istahda samaan pöytään ja aloita keskustelua
Valitse seuraavista vaihtoehdoista todellisuutta parhaiten kuvaava:
a) 99,998% varmuudella et istahda samaan pöytään ja aloita keskustelua
b) 100% varmuudella et istahda samaan pöytään ja aloita keskustelua
Vastaukset 9
Vanhimmat
istuisi miehen pöytään, enkä itsekään sallisi kenenkään vieraan miehen istua omaan pöytääni,
jos olen rauhassa juomassa kahviani...
eli vaihtoehto b)
BBB :)
hymyilisin sieltä takaisin ja jatkaisin flirttailua niin kauan kun se kaverikin. Ja tosiaan odottaisin, että se kaveri tulisi sitten mulle juttelemaan.
Kaikki riskit taas sysätään miehelle.
110%: varmuudella suuttuisin, joisin kahvini, en vilkaisisikaan, kävelisin ulos, ja välttelisin koko tyyppiä loppuikäni varmaan.. No ei nyt ehkä noin kärjistetysti, mut aika lähelle jotain sinneppäin kuitenkin. Sitähän kaikki aina ihmetteleekin, kun joku on mulle ystävällinen, niin mä lähinnä suutun tai ärsyynnyn helposti. Että mulle on turha yrittää mielistellä tai yrittää tasan mitään, jos ei tunnu musta siltä.
Mä en itsekkään käsitä itseäni, mut mulle tulee tunne, et mitä toikin yrittää mulle flirttailla, yrittääkö se saada mua retkuun ja sit nauraa partaansa mun tyhmyyttä? Mä jotenkin oletan, et miehet naureskelis mulle jälkeenpäin, ja melkeen jotenkin loukkaannun siitä, että joku edes yrittääkään. Koska mä TIEDÄN, ettei se voi tarkoittaa mitään, ne ei voi olla tosta vain muka kiinnostuneita, jos näkis mut juomassa kahvia kahvilassa. Mä en elämänkuunapäivänä vois pitää miestä miehenä, joka pelkän näkemisen perusteella alkais olla muka jotenkinkaan ihastunut. Musta se on naurettavaa, jos ei tiedä toisesta tasan mitään. Mä jotenkin ajattelen, että mies pitää mua tyhmänä ja helppona säälittävänä nakkina, jos tosiaan menisin lankaan ja alkaisin jollekkin tuntemattomalle muka ihan mielissäni flirttailla. Siks mä jotenkin vain lähinnä ärsyynnyn sellaisesta.
Ehkä eniten tekisin omissa silmissäni itsestäni säälittävän, jos olisin ihan menossa täysillä vain siitä syystä, et joku vähän flirttailis. Mä inhoisin itseäni, jos olisin niin tyhmä, et retkuisin saman tien.
Johtuu ehkä siitä, et mä itse en vois ikinä kiinnostua flirttaamaan tyypille, jota en tunne tai johon en luota. Vaikka tiedän, et flirtti on kevyttä kenttähuumoria, mut silti mulla ei kiinnostais pätkän vertaa, vaan jopa joskus oikeen loukkaa se. Mulla nousee karvat pystyyn jos joku vaikka iskee mulle silmää, ja meidän välit ei todellakaan ole sellaiset, et sillä olis mitään asiaa iskee mulle silmää. Musta se on melkeen tungettelevaa.
Mä olen viimeisen päälle vaikea tapaus, niin vaikee, etten ymmärrä aina itsekkään itseäni.
feministipeto!
no nyt sentään mikään peto ole, pikemminkin jänis, jolla on pää pensaassa. :) Feministit saa vouhottaa mun puolesta niin paljon kuin sielu sietää, mutta ei kiinnosta mua.
Silti mä miehistä tykkään.
B tietenkin eli 100%:n varmuudella en istahda samaan pöytään ja aloita keskustelua.
että A.
Ei voi täysin sanoa etten missään tapauksessa tekisi sitä, varsinkin jos olosuhteet muuten ovat otolliset, kahvilassa on vähän vapaita paikkoja tms...
Jos kuitenkin istun muualle, niin sitten paikka on sellainen josta katsekontaktia voi pitää yllä ja seurata mihin tilanne kehittyy...
Pieni flirtti on päivän pelastus.