Tuollainen kysymys vaan tuli mieleen, koska en itse ole koskaan sitä kokenut. Ja olen lisäksi vielä miettinyt, että onko rakkautta edes olemassa. Sillä rakkaushan on, niinkuin vihakin, absrakti asia; tunne. Jos joskus olen tuntenut vastenmielisyyttä jotain ihmistä kohtaan, olen ajatellut että tämä on vihaa. Mutta joskus myöhemmin kun joku on toiminut vielä pahemmin olen huomannut että tämä se vasta vihaa onkin, se edellinen oli ehkä vain pieni suuttumus. Jos ajattelee samalla logiikalla, mistä tiedätte että juuri se mitä nyt tunnette on rakkautta? Jonain kauniina päivänä käveleekin vastaa hän joka räjäyttää kaiken, itsevarmuudesta itsetuntoon, vieden kontrollin täydellisesti. Tämähän se vasta rakkautta on. Tai jos olette rakastaneet montaa eri ihmistä, onko se tunne aina samanlainen?
Ja mitä ihmettä tarkoittaa klisee: Meidän rakkaus vain kuoli? Sitäkään en pysty ymmärtämään. Miten rakkaus voi kuolla, jos se kerran on vahvin tunne, ennenkuin toinen kuolee? Eihän äidinkään rakkaus lapseen kuole ikinä, ja eikö todellisen rakkauden täytyisi olla vielä tuotakin vahvempaa.
Koittakaa selittää tietämättömälle, joskus pelottaa että jopa tunnevammaiselle, mitä tunnette, sillä täällä luulisi tietoa olevan. Voisitteko rakkautenne takia takia nousta vuorille tai sukeltaa meren pohjaan? Kävellä autiomaan halki ja hiihtää läpi Grönlannin? Sellaista rakkautta minä odotan, joten sanokaa että odotanko turhaan.
Ja mitä ihmettä tarkoittaa klisee: Meidän rakkaus vain kuoli? Sitäkään en pysty ymmärtämään. Miten rakkaus voi kuolla, jos se kerran on vahvin tunne, ennenkuin toinen kuolee? Eihän äidinkään rakkaus lapseen kuole ikinä, ja eikö todellisen rakkauden täytyisi olla vielä tuotakin vahvempaa.
Koittakaa selittää tietämättömälle, joskus pelottaa että jopa tunnevammaiselle, mitä tunnette, sillä täällä luulisi tietoa olevan. Voisitteko rakkautenne takia takia nousta vuorille tai sukeltaa meren pohjaan? Kävellä autiomaan halki ja hiihtää läpi Grönlannin? Sellaista rakkautta minä odotan, joten sanokaa että odotanko turhaan.
Vastaukset 9
Vanhimmat
...minä voisin sen sinulle kertoa, mutta sitten sinä alkaisit kysellä jatkuvasti kaikenlaisia asioita ja sinulle tulisi siitä sellainen inhottava tapa.
kai sitä, että on kiinnostunut toisesta ihmisestä yhtä paljon kuin itse on kiinnostunut oman sisimmän pienimmistä sopukoista.
RAKKAUTTA VAI MITÄ, SITÄ MINÄKIN POHDIN KOKO AJAN:
n. 10 vuotta sitten tutustuin ulkomailla suomalaiseen tyttöön. Hän oli aupairina samassa kaupungissa missä minä sillon asuin. Hän kertoi että hänellä olisi ongelma perheensä kanssa ja pyyti apua minulta. Pyysin tytön luokseni asumaan jos se häntä auttaisi (HUOM! ilman mitään taka-ajatuksia). Vietettiin aikaa yhdessä, ajeltiin autolla ja moottoripyörällä kunnes huomasin jonkin tunteen sisälläni. Ihastuin ja tulimme lähemmäs toisiamme. Tyttö lähti suomeen ja yhteydenotot vähenivät. Tyttö oli aina mielessäni, suomessa käydessäni. Nyt noin kymmenen vuoden jälkeen selvitin missä hän asuu. Otin yhteyttä ja hän oli sanaton puhelimessa. Kuului vain nieleskelyä. Kertoi ottaneensa minusta kaiken selville, mutta ei ollut uskaltanut ottaa yhteyttä. Hänellä on yksi avioliitto takana ja hän on yh-äiti. Olemme tosi paljon yhteydessä, tulemme näkemään toisemme parin viikon kuluttua. Jännittää, jos tämä tunne säilyy vielä tapaamisen jälkeenkin onko se silloin RAKKAUTTA. Kuka pystyy kertomaan mikä tunne on rakkautta ja mikä ei???
...Matkaan. itselläni on kulunut kolme vuotta tuosta "kolahduksesta" Asumme eri paikkakunnilla ja kolmeen vuoteen en ole tuota ihanaa naista nähnyt ja silti se sama tunne tulee joka päivä takaisin... En ole vielä uskaltautunut ottamaan yhteyttä.
Kyllä se niin on, että sen vain tietää milloin se on rakkautta.
Kyselit rakkauden perään... Voin kertoa että se on olemassa, mutta tunteena sanoin kuvaamaton.
Minä olen aina siihen uskonut, mutten kuitenkaan järki-ihmisenä kuvitellut omalle kohdalle osuvan.
Muistan vieläkin sen hetken kun palasin kotiin sokkotreffeiltä.Niiden kahden yhdessä vietetyn tunnin jälkeen ajoin autoni parkkipaikalle ja soitin ystävälleni kertoen löytäneeni elämäni miehen. Mitä siitä seurasi; ensimmäinen puolivuotta en nähnyt enkä kuullut ketään muuta kuin hänet, hyvä kun töissä malttoi käydä. Tuttavat ja työkaverit nauroivat, minä vain hymyilin aina ja jatkuvasti.Olin onneni kukkuloilla.
Mutta mitä rakkaus on, se on ihanaa, se on satuttavaa, se on pettävää ja se on jättävää.
Sitä kaikkea se on...
Sen kuolemisesta en tiedä, mutta onnea se ei takaa, sillä mehän olemme vain ihmisiä.
Ja juuri nyt, puolentoista vuoden tunteiden vuoristoradan jälkeen eron päivänä voin vain tallettaa sen tunteen muistoihini ja jatkaa eteenpäin. Itse eroa halunneena, silti edelleen rakastaen...
Joten totta on taru; kaiken se kestää, kaiken se kärsii, kaiken se anteeksi antaa. Rakkaus kestää kyllä, mutta ihmisen psyyke ei.
Rakkaus=hetkellinen mielenhäiriö :)
selata alaspäin näitä topikkeja, olisit jo löytänyt vastauksen kysymykseesi. Vieläkään ei tosin ole liian myöhäistä, siellä se tieto on.
että asiaa oli käsitelty jo aiemmin ja luin sen vastauksesi sieltä. Omaa vastaustasi varmasti tarkoitit "tietona", sillä kukapa kissan häntää nostaisi jne.
Mun mielestä tämmöisen asian lähestyminen pelkästään tieteellisesti, kemian avulla, on vähintääkin yksisilmäistä. Ja varsinkin jos vetoat pelkkiin tutkimuksiin, ei riitä että kerrot epämääräisesti eräistäkin tutkimuksista. Siinä vaiheessa kun itsevarmasti paukauttelet absoluuttisia totuuksia, olisi myös fiksua laittaa lähteet; maailmanhistoriassa on kaikkea yritetty selittää "tieteellisesti".
Ja minkätakia uskon että rakkaus on ns. tieteen yläpuolella, johtuu siitä että läpi historian on rakkauden nimissä tehty asioita, kauniita ja hirveitä, täysipäistenkin ihmisten tekemänä, ettei pelkkä serotiini voi olla ainoa tekijä. Mielestäni kaiken selittäminen tieteellä, kemiallisilla yhdisteillä, on heikon ihmisen ratkaisu; on helpompaa ajatella ettei mikään voi olla suurempaa entä oma järkeni. Ei ole olemassa Jumalaa, ei rakkautta, ei tarkoitusta elämälle. On olemassa vain eläin joka elää ja kuolee luonnonlakien alla vaistojensa ajamana. Vaistojen joita taas kemialliset yhdisteet ruokkivat. Minä en usko tuohon, enkä tuomitse niitä jotka uskovat. Kaikilla on oikeus ymmärtää olemassaolonsa ja tunteensa niinkuin parhaaksi näkevät.
Jokaisella on oikeus selittää olemassaolonsa itselleen kuten haluaa. Eihän mitään absoluuttista totuutta ole edes olemassakaan.