Mulla on aivan ihana poikaystävä, josta on myös tulossa avomieheni. Rakastan häntä mielettömästi. Hän on kiltti ja kunnollinen, luotettava, uskollinen, ymmärtäväinen, joustava, huomaavainen, tunteellinen..kaikkea, mitä olen mieheltä aina toivonut. Voin todellakin sanoa, että hän on unelmieni mies! :o)
Mutta..ongelmansa kullakin..tai no tämä nyt ei varsinaisesti ole ongelma, mutta aiheuttaa päänvaivaa silloin tällöin..
..nimittäin meillä suhteet alkoholiin menee niin, että mä tykkään ottaa pari kertaa kuukaudessa (joskus vähän enemmänkin kerralla) ja viihdyn baareissa silloin tällöin. Poikaystävälleni taas ei juurikaan viinakset/lievemmät alkoholijuomat maistu, tai korkeintaan hyvin harvoin.
Joskus olisi todella kiva ottaa yhdessä viinaa ja nauttia rennosta olosta, vaikkei menisikään baariin (joissa poikaystäväni ei oikeastaan viihdy..saa metelistä päänsärkyä jne. Ja se pitää paikkaansa, ei siis ole mikään "selitys")..jos ihan kotosalla ottaisi muutaman, mutta kun sekään ei tunnu onnistuvan oikeastaan koskaan..tai no siis hyvin harvoin. Niimpä joudun joko ottamaan yksikseni, tai jos baariin haluan, niin menen kavereiden kanssa.
Olen kyllä aina toivonut itselleni miestä, joka ei kokoajan juokse baareissa, eikä niin usein viinaa ota, joten toisaalta mun kyllä pitäisi olla erittäin kiitollinen miehestäni ja hänen suhtautumisestaan alkoholinkäyttöön..
Joskus ajattelen, että voiko kyseisestä asiasta tulla myöhemmin (esim. kun asumme yhdessä) ongelmia, kun toinen viihtyy baareissa ja toinen ei. Toinen tykkää ottaa alkoholia, toinen ei. Jotkut nimittäin sanovat, että asia kuulostaa ongelmalliselta tms. Mutta itse en haluaisi asiaan niin negatiivisesti suhtautua.
Koska meillä kuitenkin on yhteisiäkin juttuja..välillä käydään kahvilla, tai jonkun yhteisen kaverin luona...tai syömässä..tai kävelyllä..
Eli mun pitäisi kyllä olla kiitollinen ihanasta miehestäni ja arvostaa häntä sellaisena kuin hän on. Oletteko samaa mieltä? Kertokaa rehelliset mielipiteenne. Kiitos.
Mutta..ongelmansa kullakin..tai no tämä nyt ei varsinaisesti ole ongelma, mutta aiheuttaa päänvaivaa silloin tällöin..
..nimittäin meillä suhteet alkoholiin menee niin, että mä tykkään ottaa pari kertaa kuukaudessa (joskus vähän enemmänkin kerralla) ja viihdyn baareissa silloin tällöin. Poikaystävälleni taas ei juurikaan viinakset/lievemmät alkoholijuomat maistu, tai korkeintaan hyvin harvoin.
Joskus olisi todella kiva ottaa yhdessä viinaa ja nauttia rennosta olosta, vaikkei menisikään baariin (joissa poikaystäväni ei oikeastaan viihdy..saa metelistä päänsärkyä jne. Ja se pitää paikkaansa, ei siis ole mikään "selitys")..jos ihan kotosalla ottaisi muutaman, mutta kun sekään ei tunnu onnistuvan oikeastaan koskaan..tai no siis hyvin harvoin. Niimpä joudun joko ottamaan yksikseni, tai jos baariin haluan, niin menen kavereiden kanssa.
Olen kyllä aina toivonut itselleni miestä, joka ei kokoajan juokse baareissa, eikä niin usein viinaa ota, joten toisaalta mun kyllä pitäisi olla erittäin kiitollinen miehestäni ja hänen suhtautumisestaan alkoholinkäyttöön..
Joskus ajattelen, että voiko kyseisestä asiasta tulla myöhemmin (esim. kun asumme yhdessä) ongelmia, kun toinen viihtyy baareissa ja toinen ei. Toinen tykkää ottaa alkoholia, toinen ei. Jotkut nimittäin sanovat, että asia kuulostaa ongelmalliselta tms. Mutta itse en haluaisi asiaan niin negatiivisesti suhtautua.
Koska meillä kuitenkin on yhteisiäkin juttuja..välillä käydään kahvilla, tai jonkun yhteisen kaverin luona...tai syömässä..tai kävelyllä..
Eli mun pitäisi kyllä olla kiitollinen ihanasta miehestäni ja arvostaa häntä sellaisena kuin hän on. Oletteko samaa mieltä? Kertokaa rehelliset mielipiteenne. Kiitos.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Mitä te oikein miehistä haluatte? Kun kerrankin löytyy mies joka ei kännissä pistä hammaskalustoa uusiksi ei sekään riitä; vetäis edes silloin tällöin kännit että sais kuulla kunnon vittuilua tai tuntea otteen kiristyvän käsivarressa. Jos sun miehes ei välitä viinasta, tai viinanhuuruisesta ympäristöstä, olisit tyytyväinen. Varmasti moni nainen olisi valmis vaihtamaan paikkaa kanssasi. Uskomatonta, sun "ongelmas" on ettei miehes pidä alkoholista. No, kai se naisen luonteeseen kuuluu ettei koskaan mikään ole hyvin.
Jos miehesi kerran on täydellinen, niin älä tee hänen raittiudestaan ongelmaa. Kuten Mr_Furious totesi, varmasti monet vaihtaisivat kanssasi paikkaa riemusta kirkuen.
Mutta niinhän se taitaa naisten kanssa olla...damn if I don't, damn if I do. Eli jos mitään ongelmaa ei ole, niin sitten jostain asiasta on väkisin tehtävä ongelma. Herätys!!!
Miten jotkut voivat niin lahjakkaasti olla ymmärtämättä mitä kysytään?
Kaikki erilaiset arvot, arvostukset, tavat, yms. voivat muotoutua myöhemmin riidan aiheeksi ja joissakin tapauksissa myös ongelmaksi. Mistä sen sitten tietää, että mistä tulee ongelma ja mistä ei? En tiedä, eikä sitä tiedä kuin ehkä, että riippuvuudet tuhoavat suhteen usein, väkivalta, jne.
Mutta teillä ei ole kyse tuollaisesta. Avoimuus ja asioista keskustelu on varmasti hyvä. Kerro miehellesi ajatuksistasi. Avoin peli on aina parempi, kuin miettiä asioita itsekseen.
Tärkeää on myös se, että kommunikointi sujuu rakentavasti. Aikuismaisesti siis. Sillä noista arvojen ja tapojen eroavaisuuksista, ei välttämättä tule ongelmaa.
Meillä on tapana käydä vetämässä lärvit silloin tällöin ihan kahdestaankin. Minä voisin vetää joskus ne kalsarikännitkin kotona, mutta naiseni ei taas siitä pahemmin perusta, vaan baariin pitää päästä.
Meillä on sama juttu, paitsi että en minäkään viihdy bareissa. Mutta tykkään ottaa esim. joskus aivan rehellisesti perseet olalle (eli huuhdon huolet wc-pyttyyn, mutta tosi harvoin kovin paljoo). Mies ei juurikaan ota. Ollaan jo varhaisessa keski-iässä ja menty juuri naimisiin. Ensin se vaivas mua, muttei enää. Elikä häpesin ottamistani. Elämää on vielä jonkun verran edessä päin ja olen aikuinen ihminen ja saan tehdä mitä tykkään. Mutta raja on jossain. En ole hirveesti kännissä, en sekoile, en ole krapulassa enkä ole ilkeä. Eikä mun mies enää sano mitään siitä. Rahaakin on sen verran että pystyy omat juomiset tienaan.
Niin, että jutelkaa vaikka tai päätä itse - kaikkein paras ratkaisu. Ei ole kiva olla kenenkään käskettävissä.
kuinka nuoria olette, mutta omasta kokemuksesta tiedän että viinankäyttökin muuttuu iän myötä. Hiukan päälle parikymppisenä tuli aina kotona yhdessä juopotellessa kuume lopulta päästä baariin. Nyt kolmenkympin hujakoilla ei sitä kuumetta tule. Sen sijaan pidän rankan viikon jälkeen kotona 'tissuttelusta'. Elikä teemme vkonloppuisin hyvää ruokaa ja molemmat rakastamme viiniä (etenkin minä). Siinä ruokaa tehdessä on mukava tehdä jokin drinksu ja jatkaa viinin kera ruoan valmistuttua. Sitten onkin illan semmoisessa rentoutuneessa olossa. (toki ihan 'kalsarikännejäkin' tulee joskus vedettyä mutta aika harvoin kamalan krapulan pelossa).
Eli tehkää siitä juopottelusta hiukan niinkuin harrastus vkonloppuisin :) ja sitokaa se esim juuri ruuan valmistukseen tms.
Voi jumalauta, että ihan pitää ohjeita antaa, miten saisit raittiin miehen "kuppiin" tarttumaan.
Eiköhän tuo taito tule "houkuttelemattakin" jos on tullakseen. Alkoholistin kanssa eläminen ei todellakaan ole mitään herkkua.Siunattu hulluus.
nauttii jos on nauttiakseen. Viinin juomisesta ruuan kanssa on vielä melko pitkä matka alkoholistiin...
Ja jos olen ymmärtänyt oikein tällä palstalla vinkkejä annetaan jos niitä pyydetään, EIKÖ?
Ihan nice guy toi sun miehes ja eiköhän se aassia jotenki niin järjesty, että irrotellet sit vaikka kavereiden kanssa. Kai sun poikaystävä nyt ees kerran vuodessa juo kotosalla sun kanssa erinomasta viiniä...
Koska sinäkään et juo päivittäin tai edes viikoittain, niin ilmeisesti alkoholi ei sinullekaan ole mikään elämän tärkein asia. Miksi teidän siis pitäisi jakaa juuri tämä "harrastus", mikset sinä voisi ottaa alkoholia omien kavereidesi kanssa tai vaikka yksin, jos miehesi ei ole juomisesta kiinnostunut? Tuskin te ihan kaikkea muutakaan teette yhdessä? Ymmärrän kyllä, että olisi kiva ottaa kännit välillä sen oman kullankin kanssa, mutta minusta tuosta asiasta ei kannata tehdä ongelmaa.
Niin hullulta kuin kuulostaakin, voi myös absolutismi olla ongelma, tai muodostua sellaiseksi. Mutta kuinka vakavaksi se muodostuu, riippuu myös pitkälle sinusta. Jos miehesi itsetunto on kohdallaan, eikä häntä häiritse sinun ottaminen, helpottaa se jo paljon. Mutta se millaisen tunteen itsellesi saat on myös ratkaiseva. Seurustelin itse lähes 4v tällaisen ihanan, tunnollisen ja kunnollisen miehen kanssa joka ei sitten yhtä kaljaa enempää juonut. Eikä siis ravintoloissakaan viihtynyt.Minun juomiseni ( erittäin harvoin siis enkä koskaan ympäripäissäni ja miehellä ei ollut mitään sitä vastaan että kavereitteni kanssa menin) oli ongelma vain ja ainoastaan minulle. Olisin niin mielelläni joskus mennyt ulos hänen kanssaan, mutta kun ei niin ei.
Valitettavasti vaan tämä oli yksi syy eroon, niin typerältä kuin kuulostaakin. Mutta kun minusta olisi kiva ollut edes joitakin kertoja vuodessa mennä YHDESSÄ ULOS, siis mieheni kanssa eikä vaan ystävieni...
Mutta puhu asiasta , ehkä vain sinä teet siitä ongelman (tai olet jo tehnyt koska kyselet)
Tämä on osa maailmankatsomusta ja jos se kovasti eroaa, ei siitäkään hyvää seuraa.
Absolutisti ja juoppo ovat kaksi yhtä huonoa ääripäätä.
"Absolutisti ja juoppo ovat kaksi yhtä huonoa ääripäätä."
Hiphei. Näin käy kun naiselle opettaa kymmensormijärjestelmän; tekstiä tulee nopeammin entä ajatus juoksee.
ja juopon erona on se, että juoposta seuraa yhteiskunnalle huomattavan paljon enemmän ongelmia ja kustannuksia kuin absolutistista.
Alkuperäisessä kirjoituksessa ei kumpikaan ollut kumpikaan joten tulin siihen johtopäätökseen, ettei kirjoittajalla ole todellisia ongelmia siksi niitä on keksittävä.
sinun pitää arvostaa poikaystävääsi sellaisena kuin hän on niinhän hänkin arvostaa sinua?
On myös huomattava, että tapa käyttää alkoholia voi muuttua! Esimerkiksi minun ja mieheni tavat ovat heittäneet kuperkeikkaa elämän mennessä eteenpäin. Mieheni joi enemmän suhteemme alkuaikoina, vaikkakin ei mitenkään häiritsevästi, vaikken itse juonut ollenkaan, ellei yhtä oluttta laskettu. Nyt taas minä lipitän punaviiniä enemmänkin, kun taas miehelleni riittää lasillinen..
Voisit ehkä itse ajatella että lopettaisit alkoholin käytön kokonaan. Silloin teillä voisi olla aidosti hauskaa, ilman että samalla tuhotaan aivoja ja hitaasti tapetaan itseään ;)
Alkoholi on ihan perseestä. Itse en ole juonut elämäni (27v) aikana tippaakaan, tai pari tippaa yrittänyt maistaa, mutta oli niin vastenmielistä että ei ole viitsinyt enempää maistaa.
Poikaystäväsi vaikuttaa fiksulta kaverilta. Yrittäisit sinäkin olla.
"Alkoholi on ihan perseestä. Itse en ole juonut elämäni (27v) aikana tippaakaan, tai pari tippaa yrittänyt maistaa, mutta oli niin vastenmielistä että ei ole viitsinyt enempää maistaa."
Alkoholi on siis ihan perseestä, koska sinä et pysty sitä juomaan, niinkö?
Ei, siitä ei vaan ole mitään hyviä seurauksia. Alkoholi on melkein aina kaikkien julmuuksien / hulluuksien takana. Mikä on avioerojen sun muiden vastaavien pääsyynä? Aivan oikein, se on se iso A joka kaikkialla kummittelee. Kun se lisäksi se tuhoaa käyttäjän omaa elimistöä niin pistää ihmettelemään miten useimmat ihmiset sitä kuitenkin käyttävät. Keho itsekin yrittää taistella sitä litkua vastaan oksentamalla se pois mutta ei ihmiest välitä. Itse en ole esimerkiksi oksentanut sitten ala asteen kun olin merisairas. Se siitä ;)
Itse kyllä "ennustan" että tulevaisuudessa jossain vaiheessa alkoholin valmistus lopetetaan ja se jää historiaan osana "ihmisen tyhmimmät keksinnöt", kuten myös tupakka. Ja kaikki ihmettelevät sitä aikaa kun sitä käytettiin :)
Vai mitä hyvää siitä sinusta seuraa?
absoluuttisen yksinkertaista kuitenkaan.
Alkoholista on hyviä seurauksia, oikein käytettynä tietenkin. Esimerkiksi viini vähentää sydän- ja verisuonitauteja, antaa miellyttävän juhlavan olon juhlissa tai kotona iltasella, saa aivot toimimaan hauskemmin ja mielen virkeämmin. Alkoholi myös rentouttaa. En sinänsä kyllä edes kutsuisi viinin juontia (enkä oluen) alkoholinkäytöksi. Alkoholiksi lasken vain väkevät.
Lisäksi väittäisin ja olen lukenut myös muiden teorioita siitä miten alkoholi sinällään ei aiheuta kuvaamiasi hulluuksia. Syy miksi joku ei ole kohtuukäyttäjä ei ole alkoholin vika! Se taas miski joku käyttää kohtuuttomasti alkoholia johtuu hänen psyykkisistä häiriöistään ja NE aiheuttavat ongelmia avioliitoissa ja aiheuttavat julmuuksia. Kuka tahansa tarpeeksi tasapainoinen humalassa heiluja ei riehu KOSKAAN.
Tunnen satoja alkoholin kohtuukäyttäjiä (ihan vähästä reippaaseen humalaan silloin tällöin) ja heille kaikille on tyypillistä, ettei heidän käytös eikä tavat muutu miksikään, vaikka alkoholia kuluisi huomattavakin määrä.
Sanot miehellesi George Thorogoodin sanoin: if you don't start drinking, I'm gonna leave.
Läheinen kaverini on käytänössä absolutisti, olen nähnyt hänen juovan 3 kertaa viimeisen 10 vuoden aikana. Silloinkin se on ollut ihan tissuttelua.
Hän tapasi tytön, joka oli kova bilettämään. Kaikki meni hetken hyvin, kunnes tämä typykkä alkoi painostamaan kaveriani ottamaan alkoholia. Lopulta kaveri oli baareissa tai bileissä ottanut pohjiksi pari, mutta tämä oli tuntunut hänestä itsestään vastenmieliseltä. Mutta mitäpä sitä ei naisensa eteen yrittäisi tehdä.
Homma johti siihen, että suhde katkesi aika nopeasti. Kaverini ei saanut olla oma itsensä, joten hän jätti typykän. Missään vaiheessa kaverini ei pitänyt naisen juontia ongelmana, varsinkaan kun se ei mitään yletöntä ollut.
Eli Lionwoman, älä tee poikaystäväsi juomisesta ongelmaa. Mikäli häntä ei häiritse se, että lähdet välillä kavereittesi kanssa tuulettumaan, niin kaikkihan on hyvin. Muuten voi käydä samalla tavalla kuin kaverilleni kävi, eli sinällään epäolennaisesta asiasta tehtiin suuri ongelma, joka lopulta katkaisi koko lupaavasti alkaneen suhteen.
Mielestäni rehellisesti sanottuna sinulla ei pitäisi olla ongelmia, mutta miehellesi voi niitä vielä tulla kun ottaa sinunlaisesi. Kaksi erilaista.
Lionwoman!
Se on jännä juttu miten ottavat osapuolet tekevät ottamattomuudesta ongelman useammin kuin toisinpäin. Meillä tilanne on sama kuin teillä sillä erotuksella että mieheni tykkää käydä baareissa, vaikka ei otakaan kovin paljoa. Siinä on puolensa, ei tarvitse ottaa taksia, aina on selvä kuljettaja, eikä tarvitse kanniskella painavaa körilästä pitkin kaupunkia kotiin päin, eikä tarvitse kuunnella niitä "mä niin rhakashtan shua"-jorinoita silloin kun tekis mieli iskeä tyyppi hiljaiseksi. Nimittäin kokemusta on tästäkin.
Että ole onnellinen siitä mitä sulla on, minä ainakin olen!
..kaikille vastauksista, jotka olivat jopa ihan asiallisiakin (suurin osa). =) Tottahan se on, että mun täytyy olla kiitollinen miehestäni ja arvostaa häntä sellaisena kuin hän on. Enkä todellakaan aio/halua häntä painostaa ottamaan alkoholia, jos ei hän halua. Ottakoon silloin kun itseään huvittaa, tai olkoon ottamatta. =)
..että mitä tästä opin? Ei kannata ottaa turhia murheita! =D Hyvää kesää kaikille!