Seurustelin 3,5 vuotta naistenhakkaajan kanssa. 3 vuotta oli väkivaltaa-> Lyömistä, potkimista, raajojen vääntelyä, kuristamista, "tukahdutusyrityksiä", paiskimista ja minun osaltani armotonta alistumista, joka ei vaikuttanut sitten mihinkään. Mies vaan innostui, kun anelin armoa, itkin ja tärisin.
Pettäminen tuli mukaan kuvioihin -> Suunnittelin viikon eroa ja jätin hänet. Lupaili muuttua soitteli, itki aneli... En uskonut. Yhdessä vaiheessa aika pääsi muistoja kultaamaan ja suostuin miehen mukaan.. Idiootti minä. Hyvin meni siihen asti, kun halusin kotiin. Tämä hajotti minun tavaroita ja omiansta. Ei päästänyt ulos asunnosta. Olin, kuin mitään ei olisi tapahtunut ja karkasin asunnosta, mutta miespä sai minut kiinni.. Lupasi, että pääsen hengestäni jolloin kerroin rakastavani ja haluavani hänet takaisin. Mies nieli syötin ja jouduin suunnitella pakenemiseni huolellisemmin. Onnistuinkin siinä.
Uskoin vieläkin, että hän muuttuisi.. Kului viikko ja menin hakemaan tavaroitani YKSIN. Ja taas sain turpaan ja minua kuristettiin..
Päätin oppineeni virheestä. Mutta ei. Eilen lähdin jälleen kerran miehen mukaan. Yöllä, kun halusin kotiin oli helvetti irti. Potki, löi, retuutti, töni, heitti vettä päälleni ja tukisti. Ei päästänyt pois, vaan piti ranteestani väkisin kiinni ja välillä hermostui omiin ajatuksiinsa ja tyttö lenteli taas. Esitin taas.. Aamulla pääsin kotiin..
Sovimme, että unohdamme äskeisen ja jatkamme. No tuota minähän en siihen enää lähde, sillä hän ei lopeta sitä koskaan eikä halua parantua. Enkä suostu petettäväksi enää.
Ei hyvin mene, mutta ehkä se siitä..
Pettäminen tuli mukaan kuvioihin -> Suunnittelin viikon eroa ja jätin hänet. Lupaili muuttua soitteli, itki aneli... En uskonut. Yhdessä vaiheessa aika pääsi muistoja kultaamaan ja suostuin miehen mukaan.. Idiootti minä. Hyvin meni siihen asti, kun halusin kotiin. Tämä hajotti minun tavaroita ja omiansta. Ei päästänyt ulos asunnosta. Olin, kuin mitään ei olisi tapahtunut ja karkasin asunnosta, mutta miespä sai minut kiinni.. Lupasi, että pääsen hengestäni jolloin kerroin rakastavani ja haluavani hänet takaisin. Mies nieli syötin ja jouduin suunnitella pakenemiseni huolellisemmin. Onnistuinkin siinä.
Uskoin vieläkin, että hän muuttuisi.. Kului viikko ja menin hakemaan tavaroitani YKSIN. Ja taas sain turpaan ja minua kuristettiin..
Päätin oppineeni virheestä. Mutta ei. Eilen lähdin jälleen kerran miehen mukaan. Yöllä, kun halusin kotiin oli helvetti irti. Potki, löi, retuutti, töni, heitti vettä päälleni ja tukisti. Ei päästänyt pois, vaan piti ranteestani väkisin kiinni ja välillä hermostui omiin ajatuksiinsa ja tyttö lenteli taas. Esitin taas.. Aamulla pääsin kotiin..
Sovimme, että unohdamme äskeisen ja jatkamme. No tuota minähän en siihen enää lähde, sillä hän ei lopeta sitä koskaan eikä halua parantua. Enkä suostu petettäväksi enää.
Ei hyvin mene, mutta ehkä se siitä..
Vastaukset 8
Vanhimmat
Sinä et opi millään. Veikkaan, että et pääse hänestä eroon, ennen kuin henki sinulta menee.
Kuuntelepa uutisointia tämän jämsäläisen vaimontappajan oikeudenkäynnistä. On nyt hovioikeuskierroksella.
Tuo on jo omaa tyhmyyttäsi. Melkein neljä vuotta toimit nyrkkeilysäkkinä, vaikka sulla todellakin olisi ollut niitä poislähtemis mahdollisuuksia vaikka millä mitalla.
Ehkäpä sä olet saanut jo niin kovan aivotärähdyksen, että aina satut unohtamaan mikä se tyyppi on miehiään.
miehen asuntoon. Hae tavarasi siten että sinulla on useampia muuttoMIEHIÄ mukana (jotka tietävät tilanteen). Ilmoita tulevasta muuttotilanteesta (mahdollinen uhkatilanne) myös poliisille. Katso alla olevassa LOVE-yhdistyksen viestistä lisää turvaohjeita.
Älä enää edes keskustele miehen kanssa mistään muusta kuin aivan välttämättönästä (esim muutto ja avainten luovutus). Harjoittele pysymään rauhallisena ja jämptinä, lupailipa /uhkailipa mies mitä tahansa.
hyvä niin ettet enää suostu jatkamaan ja uskon ettei hän muutu ja hän tarvitsisi ammattiapua tuohon.älä mee enää lähellekään häntä ainakaan yksin.Oot nyt jo saanut kokea liikaa etkä ansaitse tuollaista kohtelua!Jatka elämääsi ilman häntä niin et joudu enää petetyksi.Sun kannattaisi kertoa tää kaikki sellaiselle ihmiselle joka puuttuisi koska ethän tahdo et hän pääsee kuin koira veräjästä tästä kaikesta kun sä sait kärsiä?
Kyllä järkyttää. ei tollaisten hullujen matkassa kannata olla pääsee viellä hengestään .
Mikä vaivaa et ei opi kerrasta ei ne
kusp. miksikään muutu.
Kuulostaa niin tutulta. Olin suurin piirtein saman verran miehen kanssa joka todella väkivaltainen. En ymmärrä mikä siinä saa jäämään. Alistumaan siten. Ja toisaalta häpeä, ja pelko että ei pääse ikinä eroon... ja mitä se toinen tekee kun jättää. Hei tilanne ei muutu! Jätä se äijä! Pilaat vaan elämäs muuten.
Sä voisit tehdä jo rikosilmoituksen tuon kertoman perusteella ja hankkia vaikka lähestymiskiellon. Pelkkä sen uhkailukin voisi jo auttaa tätä ukkoa pysymään erossa susta. Mut älä jää yksin tässä tilanteessa. puhu jollekin. Mä olen nyt päässyt eroon hyvin tästä exästä. Alussa se kans yritti pitää yhteyttä ja välillä tuli myös kaihomieli takaisin... jos kuitenkin vielä jne. mulla kuitenkin lähipiiri piti mulla järjen päässä. nyt ei luojan kiitos ole kuulunut mitään pitkään aikaan. ja olen jotenkin päässyt "omilleni", toivottavasti. tsemppiä hirveesti sulle! älä jää yksin tän asian kanssa
JOKAISEN pahoinpitelyn jälkeen tulee tehdä rikosilmoitus ja hankkia myös lähestymiskielto tällaisen pahoinpitelyn ja uhan takia.
Haluatko todellakin niin, että poliisit löytävät sinut seuraavan kerran henkitoreissa tai peräti kuolleena.Älä alistu tai odota että jotakin pahempaa on tulossa. Lähde pois kun vielä olet hengissä ja marssi suoraan poliisiasemalle.Vaadi rangaistusta pahoinpitelijälle.Ymmärrä ja muista se, että asiat eivät parane!Ota yhteyttä terveyskeskukseen ja voit soittaa halutessasi rikosuhripäivystykseen..saat apua.Muista:Älä alistu vallankäytölle!Ole rohkea ja muuta elämäsi parempaan suuntaan.Sen sinä olet ansainnut.Minäkin tein rohkean päätöksen ja lähdin pois kun vielä pystyin.Seuraavaa mahdollisuutta ei ehkä olisi enää ollut.
Ma paasin siita yli. 2008 vuoden alussa, oli kylla jo pakkokin. Oli hengen lahto lahella.. Mut ma tein sen, vaikka osa sita epailikin!