Missä menee pettämisen raja? Onko kolme pientä pusua pettämistä? Onko halaaminen pitkään pettämistä? Kertokaa mielipiteitänne ja kokemuksianne, haluaisin tietää.Siis onko halaaminen ja suukkojen antaminen vastakkaiselle sukupuolelle sallittua silloin kun seurustelee?
Missä se raja menee?
Pointless
292763
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Kolme IHAN pientä pusua ei ole aina välttämättä pettänmistä paitsi se kolams pusu on aina. Jos pusun yhteydessä käyttä kieltä (ns. kielisuudelma), niis se on jo rankkaa pettämistä heti alkuunsa ja siitä pitäisi säätää rangaistus.
Lyhyt halaus ei ole pettämistä, jos kumpikaan ei laita kättään toisen housuihin tai ole peräti ilman housuja halaustilanteessa. Pitkä halaus on aina pettämistä ja mitä pidempi halaus, sitä rankempi pettäminen on kyseessä.
Halaaminen ja suukkojen antaminen myös samalle sukupuolelle yllä olevin täsmennyksin on silkka pettämistä.
Sitten pitää aina muistaa, että itse saa pettää, mutta kumppani ei saa pettää.
Pettämistä on ainoastaan yhdyntä.
Kaikenlainen halailu ja hyväily on ihan normaalia ystävien huomioonottamista.
Onnekseni minun mieheni on niin ymmärtäväinen, että saan yöpyä miespuolistenkin ystävieni kanssa aina kun haluan. Tietäähän hän, etten ikinä pettäisi. Korkeintaan otan suihin jos siltä tuntuu.
...oli kyllä ihan hervoton!
Vieläkin naurattaa... :D
asiallista asiaa eikä mitään nipottamista!
Ei yhdyntäkään pettämistä ole, jos siitä ei nauti. Kaikki mistä nauttii on pettämistä.
Sanot siis näin:
"Ei yhdyntäkään pettämistä ole, jos siitä ei nauti. Kaikki mistä nauttii on pettämistä."
Tällä logiikalla voit siis avioliitossa maata 400 naisen kanssa ja sanoa rakkaalle aviopuolisollesi, että `enhän minä sinua kulta pettänyt, koska en saanut nautintoa noista "muutamista" öhm... neljästäsadasta naisesta.`
Minä nautin harrastuksistani, työstäni, ystävistäni (mies- ja naispuolisista) puhumattakaan rakastetusta ystävästäni, jota ajattelen aina.
siinä kun on suhde toisen kanssa, joku kerran survaisu ei vielä merkkaa mitään se on vain seksiä ei rakkautta.
Ehkä asiaa pitää ajatella eri näkökulmasta. Eikö kaikki riipu siitä, millaisen sisällön antaa esim. suukolle. Jos suukon tarkoitus on vain osoittaa ystävyyttä, niin ei se ole pettämistä, mutta jos antaa suukon tai halaa tai edes katsoo tavalla, joka osoittaa himoa, niin se on mielestäni pettämistä.
Saattaa tietenkin olla ongelmallista saada selville, että pettääkö toinen. "Halasitko himoiten tai katsoitko siten?" Pitää vain toivoa, että löytää rehellisen henkilön.
Tietenkin esim. suutelu tms. on pettämistä, koska niille on mahdotonta antaa pelkkää ystävyyden merkitystä (poikkeus: uskovaisten pyhä suudelma, joka annettiin muinoin tervehdykseksi).
no ei kai suutelu petäämistä ole, eikö teillä kotona ole opettu läheisyyttä, meillä lapset suukkottelee ja halailee vieläkin kun tulevat kotona käymään, ei tietenkään suulle no pienenä suukottivat suullekkin, samoiten tuttuja halataan ja suukotellaan, eikä se ole pettämistä.
Tarkotin suutelulla tässä tapauksessa suulle suutelemista.
...olisi jokaisen pariskunnan parasta sopia yhdessä. Se mikä joillakin pareilla on hauskanpitoa ja flirttailua muiden kanssa, on toisilla taas jo selvää pettämistä. Eli pelisäännöt on parasta sopia sen oman seurustelukumppanin kanssa.
niitä ei missään nimessä pidä sopia kun asia on niin että ne rajat on tarkoitettu rikottaviksi, jos ei ole mitään rajoja kumpikin varmasti tietää missä mennään.
Sinulla ei taida olla vielä lapsia? Vai onko?
ja monta onkin, lapsistako tuossa kirjoituksessa alunperin olikin kyse luulin että aikuisista. Lapsille kyllä on ollut rajat mutta ei kai aikuisena enään tarvi mitään rajoja.
Käytännöllisesti katsoen paras ratkaisu.
Olet kuitenkin sopinut rajat, vaikka et ole sopinut niitä. Olet sopinut, että vallitsee ei-rajoja :)
voi selvemmin ilmaista. Rajojen asettelussa ja pohtimisessa ei ole mitään järkeä, koska asia on juuri kuten sanoit: Jokainen tietää itse missä mennään. Silloin jos menee pieleen siitä ei kannata hetioitis kertoa kumppanille vaan yrittää olla kunnolla vastaisuudessa.
ole edes sovittu sitä että ei rajoja, koska on paljon helpompi kun niitä rajojen sopimisia ei tee ollenkaan niin tietää missä mennään.
Kun katsos ei lamppu syttynyt! Mitä käytännössä tarkoitat sillä, että "tietää missä mennään".
Emme mekään mieheni kanssa ole koskaan sopineet rajoja eikä kovin paljon mitään muutakaan. Emme ole sopineet myöskään sitä emme sovi mitään ;D. Joskus sentään sovimme kumpi käy kaupassa, muttei sitäkään aina..
Mitä järkeä on muuten sopia ainakaan rajoja? Eihän niitä kuitenkaan toinen määrittele, tuskin kukaan tarkalleen niitä itsellenkään määrittelee (miksi sitten toiselle?)!!! Vaikka määrittelisikin itselleen ja kumpainenkin toisilleen niin mitäköhän se käytännössä tarkoittaisi? Ei kukaan voi olla niin simppeli, että todella uskoisi elävänsä loppuelämänsä noiden rajojen puitteissa tai vaikka edes siihen asti kunnes jompikumpi niitä "rikkoo". Eikö rikkeestä pitäisi seurata rangaistus ja miten se asetettaisiin omalle kumppanille? Minä en koskaan ole kokenut tarpeelliseksi rangaista miestäni mistään eikä hänkään ole osoittanut mitään merkkejä siitä, että minua pitäisi rangaista. Sellainen ei yksinkertaisesti sovi parisuhteeseen.
Eiköhän se ole niin, että elämää vain eletään ja tehdään päätöksiä aina sen mukaan minkä parhaimmaksi katsoo ja hyväksi sopivan kuhunkin tilanteeseen.
Kukin tehköön niinkuin parhaaksi näkee. Minun parhaani on rajat ja jonkun muun ei-rajat :)
jos sopii että ei rajoja tai on rajat niin sitten pitää koko ajan miettii että tuliko nyt ylitettyä raja vai sovittiinko me että tässä sitä rajaa ei ole ja eihän me sovittukaan visiin mitään, sitä elää niin kuin epätietoisuudessa mitä saa ja mitä ei saa tehdä.
Mutta jos ei ole sovittu mitään niin voi elää ihan vapaasti kun ei tarvi mittii missä raja kulkee tai ei.
Jos se on teidän kohdalla hyvä ratkaisu, niin mikäs siinä. Itse kuitenkin olen sitä mieltä, että "rajansa kaikella", heh :).
Okei,olet ollu uskoton jos jäät kiinni,piä vain huoli että se pysyy salassa,¨ja että sul on hyvä omatunto jälkeenpäin
Osa sanoo, että jopa halailu on pettämistä. Minä olen kotoisin perheestä missä on aina halailtu paljon ja toteutan tätä käytäntöä edelleen, mutta kaikki eivät tykkää sellaisesta. Jotkut pitävät sitäkin flirttailuna. Halaus on mielestäni mukavin tapa osoittaa kenellä tahansa että välittää rehellisesti, on se sitten kaveri tai parempikin ystävä. Ihmiset halaavat ihan liian vähän. Se rentouttaa ja tekee hyvää kenelle vain. Eipä pikku pusuissakaan ole mitään vikaa. Eri asia on, jos niissä on muuta latausta taustalla kuin pelkkä kaverillisuus. Joissain maissa se kuuluu tervehdykseen siinä missä kättely miellä jäyhässä koti-Suomessa. Halailkaa ja pussailkaa enemmän toisianne!
ajattelet asiasta? Se on ratkaisevaa.
Toisaalta sitä rajaa on aika mahdotonta määritellä mitenkään, sen tietää vasta silloin kun se tulee itselle vastaan! Ja silloin, kun se tulee vastaan, sen voi joko ylittää tai sitten ei. Se on omasta itsestä kiinni.
Yhtenä neuvona voisi pitää sitä ettei tee mitään sellaista, mikä loukkaisi itseä jos toinen näin tekisi.
Tässä on sitten tietenkin se vika, että jos on oikein mustasukkaista tyyppiä, niin voi pitää ihan mitättömiäkin asioita loukkaavina ('pettämisenä'). Mutta järki käteen, niin tuo toimii.