Erosimme mieheni kanssa kolme kuukautta sitten. Nyt on pidetty tietoisesti taukoa soittelusta ja näkemisestä kuukauden verran. Mieheni halusi itse erota. Kuviossa oli toinen nainen ja meidän suhteessamme olisi ollut aika ottaa askel todelliseen sitoutumiseen päin. Ennen soittokieltoa ex-mieheni sanoi, ettei halua menettää minua. Kerran hän on myös soittanut kiellosta huolimatta, kertoi ikävöivänsä ja kyseli, olenko ajatellut meitä. Nyt minua pelottaa se, kun seuraavan kerran nähdään / kuullaan. En haluaisi enää satuttaa itseäni.
Pelottaa!
wilma...
6548
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
ettei tahdo sua menettää niin miks hänellä on toinen?mun mielestä se tarkoittaa sitä ettet merkitse hänelle kuitenkaan niin paljon.ymmärrettävää et pelkäät eikä kannata itteään satuttaa enää enempää ja jos tahdot jutella hänen kanssaan niin puhu puhelimessä ja jos et uskalla tavata niin puhelimessa se vois olla helpompaa.ehkä ei kannattaisi olla tekemisissä enää niin voisit hänet unohtaa helpommin mutta tärkeää on se et jatkat elämää vaikka muistotkin varmasti satuttaa.
se toinen nainen on jo "menneen talven lumia". Mutta uskallanko mä enää luottaa mihinkään puheisiin? Miksi ihmeessä parisuhteessa pitää käydä läpi tällaisia asioita, kun kaiken piti olla hyvin? Ehkä olisi vaan paras yrittää jatkaa elämää, mutta muistojen haalenemiseen taitaa kulua pitkä aika. Mä rakastan edelleen hyvin paljon, mutta eihän koko kriisi ollut alunperinkään minun epävarmuudestani lähtöisin, vaan hänen. Sydämessä vuorottelee toivo ja pelko. Haluaisin uskoa kaikki sanat, jotka viittaavat mahdollisuuteen, mutta...
paperille, siis suhteen ja miehen
En osaa auttaa enkä lohduttaa.
Sinähän se olet joka päätät uskallatko koettaa, uskallatko hypätä suhteeseen. Ainahan kaikki on riskipeliä. Mutta mitään ei saa jos ei uskalla edes koettaa.
Haluatko elää tämän miehen kanssa?
ettet ainakaan luottaisin tähän henkilöön ja aina vastaan tulee kaikenlaista elämässä ja parisuhteessa.kaikille asioille ei vain voi mitään.muistot tallentuu sydämeen mutta kyllä ne ajan kanssa katoaa kun saat jotain uutta tilalle.uskoisin et pelko on sulla suurempi kuin toivo mutta jos paljon pelkäät niin en usko et on mahdollisuutta.tää on kylmä totuus mutta joskus sekin on pakko uskoa.
Olen Shirleen kanssa täysin samaa mieltä. Sinäkin huomaat sen kun olet päässyt eteenpäin entisestä miehestä ja siitä surusta jonka mies aiheuttaa.
Minä olin samassa tilanteessa aiemmin. Me jatkoimme yrittämistä miehen kanssa koska eniten koko erossa minua satutti se, etten ollut miehelle "tarpeeksi". Sain pidettyä itsetuntoni kasassa uskomalla että mies huomasi tehneensä virheen, rakastavansa ja haluavansa juuri minut takaisin. Halusin uskoa ja luottaa, mutta en vain enää pystynyt. Anteeksi voi antaa, mutta unohtaminen onkin kokonaan eri juttu.
Nyt kun olen kihloissa miehen kanssa joka arvostaa ja rakastaa pyytteettömästi, ja jota minä rakastan enemmän kuin mitään koskaan. Hän on minun enkelini ja suojelijani. Voin luottaa että hän pysyy vierelläni tuli eteen mitä vain. Aiemmin en aavistanutkaan että minua varten olisi olemassa jotain hänen kaltaistaan. Uskon että sinuakin varten on olemassa ihminen joka ei koskaan voisi tarkoituksellisesti/ itsekkäistä syistä satuttaa sinua.
Entinen miehesi voi oppia erheestään, mutta hän ei ole enää arvoisesi petettyään ja jätettyään sinut kun jotain muuta tuli mukaan kuvioihin. Vaikkei hän enää tekisikään niin, hänen tekonsa on jo jättänyt jälkensä sinuun. Miehesi teki aikoinaan oman päätöksensä, tee sinä nyt omasi.
Rukoilen sinua siirtymään eteenpäin vaikka se nyt mahdottomalta tuntuisikin. Lupaan että se on sen arvoista.
Sä tiedät että se tulee särkemään sun sydämen vielä uudelleenkin, jos sä sen vielä sun elämään päästät. Ei se välittänyt sun tunteista silloinkaan, niin miksi se tekisi niin nytkään?