Sillä perusteella omaisuutta avoerossa sen perusteella, oikeudessa, että on avoliiton aikana ansiotyössä tienannut enemmän rahaa. onko ketään tietävää, asiantuntiaa, lakia tuntevaa siellä.
voiko vaatia
erossa
51494
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Käsittääkseni avoerossa omaisuus jaetaan ihan keskenään sopimalla.
Avioerossa laki turvaa oikeuden omaisuuteen molemmille puolisoille.
eli joka siis omistaa. Ikävä kyllä, vaikka jokin tavara olisi "puoliksi ostettu" esim. niin että toinen on ostanut kaupasta ja toinen jälkikäteen antanut rahaa tms. JOS osapuolet ovat fiksuja ja riidattomia, tavara tietysti jaetaan, mutta jos riidellään niin ikävä kyllä virallinen omistaja vie. Lahjat ovat aina lahjan saajan omaisuutta, vaikka olisi riita. Mikäli "omistamaton" osapuoli kuitenkin tienaa selkeästi enemmän, voidaan oikeudessa saada ratkaisu, että hän on maksanut esim. kaiken näkymättömän: sähköt, ruuat, etelänmatkat, vakuutukset, ajoneuvon kulut jne. kun taas "köyhempi" on laittanut rahansa vain kodin tarvikkeisiin jotka ovat jäljellä. Tällöin jos pystytään näin osoittamaan, omistuksia voidaan jakaa oikeuden päätökselä. Hyvä esimerkki on eräs pienituloinen tuttavani, joka tilipäivänään osti kaapit täyteen ruokaa, maksoi sähkö-, puhelin,- tvlupa-, vuokra,-vakuutus ym. kulut, pesuaineita ja wcpapereita kaapit täyteen (perheessä 3 lasta)ja mitä jäljelle jäi, osti ruokaa seuravaa tiliä odotellessa niin pitkälle kuin raha riitti. Hyvätuloinen avomies oli tosinuuka ja mietti vain sitä paljonko rahaa tilillä on säästössä. Ei maksanut penniäkään em. kuluista, vaan sijoitti tarpeen vaatiessa esim. uuteen televisioon, stereolaitteisiin ja uuteen autoon. Loput säästi ja kun avovaimon rahat olivat lopussa ruoka alkoi olla mallia "keitetty makaroni" loppukuusta, meni oman äitinsä luo syömään suoraan töistä. Ero kun tuli, vei telkkunsa ja tavaransa ja tuo äiti jäi lapsineen vaille mitään omaisuutta, ainoastaan vaatteet ja lasten sängyt lelut jäi, sekä astiat jotka naisella oli jo ennen liittoa. Lopulta meidän tuttavien sekä sukulaistensa painostuksesta nainen nosti metelin ja mies tuomittiin kohtuullistamaan eroa, eli käytännössä maksamaan tiettyjen kodin perustarpeiden (viemiensä tv, sänky, sohva, ruokapöytä)arvosta osa naiselle ja näin yh-äiti pääsi alkuun. Helppo oli todistaa kauppakulut, kun tiliote kertoi koko palkan menneen aina kodin ylläpitoon! Vaatii vaan tiukkaa taistelua ja todistelua. Tsemppiä.
Avopuolisoiden taloudelliset suhteet perustuvat omaisuuden erillisyyden periaatteeseen, kuten avioliitossakin. Kumpikin siis määrää itsenäisesti omasta omaisuudestaan ja vastaa omista veloistaan. Avopuoliso ei kuitenkaan saa toisen avopuolison omaisuuteen avio-oikeutta, joka tasapainottaisi varallisuuseroja avoeron tai toisen kuolemantapauksen sattuessa. Avoliiton purkautuessa ei siis voida käyttää ositusmenettelyä vaan avopuolisoiden omaisuus vain eritellään. Kumpikin ottaa mukaansa oman omaisuutensa.
Avoliittoa säätelevän lainsäädännön puuttuminen voi tällöin aiheuttaa monelle ikäviä yllätyksiä, elleivät avopuolisot ole turvanneet asemaansa keskinäisin sopimuksin, pitämällä tarkkaa kirjanpitoa omista hankinnoistaan tai testamentilla.
Lähtökohtaisesti omaisuuden erottelussa noudatetaan ns. nimiperiaatetta: asunto, auto, televisio ja kaikki muukin on sen puolison omaisuutta, jonka nimissä esine on, vaikka omaisuus olisikin hankittu yhteisillä varoilla ja tarkoitettu yhteiseen kotiin. Jos on epäselvää, kummalle tietty esine kuuluu, se kuuluu lain mukaan sille, jonka hallussa kyseinen esine on. Jos omistusoikeudesta ei päästä yksimielisyyteen ja tarvitaan käräjäoikeuden päätös, tulee tällainen esineiden omistusoikeuden toteennäyttäminen kalliiksi.
Avoliiton purkautuessa enemmän omistava osapuoli voi siis viedä omistamansa tavarat mennessään, vaikka olisikin osallistunut esimerkiksi kasvatus- ja taloustöihin pienemmällä osuudella kuin toinen.
Oikeuskäytännössä on tosin tapauksia, joissa ex-avopuoliso on tuomittu maksamaan pitkäaikaiselle avopuolisolleen korvauksia nimiperiaatteesta välittämättä. Tällöin on ollut kyse tilanteista, joissa varattomampi puoliso on vuosia hoitanut ja ylläpitänyt yhteistä kotia toisen käydessä töissä ja kartuttaessa omaa omaisuuttaan. Toisaalta myös se, että saa vastikkeetta asua jossakin, voidaan katsoa kohtuulliseksi korvaukseksi yhteisen kodin hyväksi toimimisesta.
Avoliitto on siis edullinen sille, jolla on enemmän omaisuutta.
Kuten aviopuolisot, myös avopuolisot voivat lahjoittaa vapaasti omaisuutta toisilleen. He voivat lahjoittaa toisilleen esimerkiksi tavanomaista koti-irtaimistoa verovapaasti, mikäli lahjoitettavan omaisuuden arvo jää alle 3400 euron.
Jos ostat avoparisi kanssa yhteisesti jotain, vaikka asunnon, se on sama kuin sen ostaisin minä ja naapurin ville.
Laki ei tunne avopuolisoja.
Menkää naimisiin.
Eli tässä vielä suora vastaus kysymykseesi: ei voi vaatia. Samaa sinulle on jo kerrottu edelläkin.
Avoliiton päättyessä saat mukaasi juuri sen, minkä pystyt omaksesi osoittamaan. Toki, jos osapuolet ovat sovinnollisia, niin asioita voi keskenään sopia ihan miten haluaa. Mutta oikeuteen ei kannata lähteä, koska avoliitto on lain edessä sama asia kuin kahden toisilleen vieraan henkilön välinen tilanne. Kumpikin kerää mukaansa, minkä omakseen pystyy osoittamaan.
Muuten, avioliitossakin asioita kohtuullistetaan joskus erotilanteessa sen mukaan, miten on osallistunut perheen elatukseen. Ei sen mukaan, kuinka paljon kullekin on ropsahtanut tilipussiin, jos ei mitenkään ole sitä avioliiton hyväksi käyttänyt.