Ollaan seurusteltu poikaystävän kanssa nyt vuosi ja hänestä on paljastunut paljon sellaisia puolia, joiden kanssa en voi kuvitella pystyväni elämään tulevaisuudessa. Hän on todella mustasukkainen, epävarma ja vanhanaikaisia rajoja kunnioittava. Muunmuassa siitä nousi meteli kun lainasin tenttikirjan poikapuoleiselta opiskelututulta. Kirjan lainaaminen on kuulema merkki siitä että flirttailen vieraiden poikien kanssa...
Kaikki on jatkuvasti minun vikani, minähän tässä väärin teen, minun pitäisi hyvitellä ja pyydellä anteeksi kun hän on ollut huonotuulinen ja töykeä.
Tunnen oloni todella rajoitetuksi ja pahaksi, minua ei kuunnella eikä ymmärretä, minulle tarvitse olla ystävällinen ja lisäksi tuntuu että joudun pelkäämään sanomisiani ettei käy ilmi mitään mistä voisi nousta mustasukkaisuuskohtaus.
Tuntuu etten voi jatkaa suhdetta, ettei vaan voi, koska itsestä tuntuu suhteessa niin pahalta. Mutta jos sanon tämän hänelle niin hänen mielestään yritän vain kiukutella ja pilata päivän, voisin keskittyä myönteisempiin asioihin.
Ja toisaalta pidän kuitenkin suhteen hyvistä hetkistä, hetkistä kun hassutellaan ja maataan vuoteella toisiimme kietoutuneina. Poikaystävästäni on myös tullut läheinen ystäväni ja hän suunnittelee innoissaan yhteistä tulevaisuuttamme, yhteen muuttoa ja kaikkea.
Miten voin sanoa että minusta ei oikeastikaan enää tunnu hyvältä? Miten voin sanoa että haluaisin erota? Miten sellaista voi sanoa niin läheiselle ihmiselle..? Minulle seurustelun lopettaminen on aina ollut erittäin erittäin vaikeaa.
Kaikki on jatkuvasti minun vikani, minähän tässä väärin teen, minun pitäisi hyvitellä ja pyydellä anteeksi kun hän on ollut huonotuulinen ja töykeä.
Tunnen oloni todella rajoitetuksi ja pahaksi, minua ei kuunnella eikä ymmärretä, minulle tarvitse olla ystävällinen ja lisäksi tuntuu että joudun pelkäämään sanomisiani ettei käy ilmi mitään mistä voisi nousta mustasukkaisuuskohtaus.
Tuntuu etten voi jatkaa suhdetta, ettei vaan voi, koska itsestä tuntuu suhteessa niin pahalta. Mutta jos sanon tämän hänelle niin hänen mielestään yritän vain kiukutella ja pilata päivän, voisin keskittyä myönteisempiin asioihin.
Ja toisaalta pidän kuitenkin suhteen hyvistä hetkistä, hetkistä kun hassutellaan ja maataan vuoteella toisiimme kietoutuneina. Poikaystävästäni on myös tullut läheinen ystäväni ja hän suunnittelee innoissaan yhteistä tulevaisuuttamme, yhteen muuttoa ja kaikkea.
Miten voin sanoa että minusta ei oikeastikaan enää tunnu hyvältä? Miten voin sanoa että haluaisin erota? Miten sellaista voi sanoa niin läheiselle ihmiselle..? Minulle seurustelun lopettaminen on aina ollut erittäin erittäin vaikeaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olen itkeskellyt tämän asian kanssa jo noin kuukauden. Monet tuttavani ovat sanoneet ettei mustasukkaisuus parane ja että minun kannattaisi jättää poikaystäväni ennenkuin tilanne kehittyy vielä pahemmaksi. Mutta mitä jos se ei kehitykään pahemmaksi? Mistä voi tietää ettei tilanne voi parantua? Tuntuu niin kauhean pahalta.
odottelisitte jonkun aikaa ennen kuin esim. alatte suunnittelemaan yhteen muuttamista jne..?
Antakaa vielä ajan kulua ja tutustukaa toisiinne paremmin. Varmasti kuulostaa ihan tyhmältä neuvolta, mutta jos nyt jo tässä vaiheessa sinulla on noin paha olla, niin siinä vaiheessa kun olette saman katon alla, tilanne on paljon hankalampi.
Nimitäin eroaminen vaikeutuu vieläkin enemmän kun asutaan yhdessä.
Olette ilmeisesti vielä nuoria.? Olisiko mahdollista että pitäisitte vaikka pienen tauon seurustelussa?
Silloin vasta näkee omat tunteensa ja ajatuksensa kunnolla, kun saa rauhassa hetken katsella asiaa ja miettiä tuntemuksiaan.
Itse erosin vuosi sitten noin kolme vuotta kestäneestä suhteesta. Olin loppuvaiheessa jo todella masentunut ja ahdistunut. Tätä kesti yli vuoden ennen kun sain eron aikaiseksi. Ei ero ole koskaan helppo juttu,mutta joskus sekin on parempi kuin onneton parisuhde.
Voimia sinulle.
Sanot suoraan ettei susta tunnu enää hyvältä ja sen et tahdot erota vaikka hän ois läheinen mutta joskus täytyy töräyttää kunnolla!Et saa kuitenkaan syyttää itteäsi kun ei se ole sun vika.
Itselläni ihan samanlainen tilanne, enkä tiedä mitä tekisin. Rakastan jätkääni, mutta tuntuu silti ettei yhteinen elämä voi onnistua...
Jaksamista sinulle, toivottavasti voit olla onnellinen
Se on ihan kauheaa, välttelen yhteisestä tulevaisuudesta puhumista, en halua ajatella sitä. Poikaystävä kärttää että muutettaisiin jo yhteen, mutta pelottaa. Pelottaa yhteinen tulevaisuus mutta pelottaa myös tulevaisuus yksikseen. Tuntuu että henkisesti vaan on niin lopussa että kaikki vaihtoehdot tuntuu aika vaikeilta. Tuntuu että joudun yksin kantamaan kaiken, yksin päättämään senkin pitäisikö vaikeassa suhdetilanteessa erota vai ei.