Teenkö väärin? Rakastan avomiestäni, mutta asumme töiden takia toistaiseksi ensi kesään asti erillämme. Pelkään, että hän pettää minua, en luota häneen, en luota itseeni (tai omaan vetovoimaani, pelkään muiden olevan parempia, kauniimpia ja viisaampia). En siis halua syyllistää häntä siitä, etten luota häneen.
Häpeän sitä, että olen epävarma ja olen huomannut miehen suhtautuvan minuun jokaisen epävarmuuteni osoittavan teon, kysymyksen tai askelen myötä yhä alentuvamman suhtautumisen minuun.
Olen ratkaissut tilanteen mielestäni hirveän järkevästi, hankkimalla rinnakkaissuhteen. Tiedän tämän uuden miehen olevan minuun ihastunut ja paistattelen hänen ihailussaan, nautin suorastaan siitä että olen hänen silmissään ihana. Pelkään hirveästi, että asiassa pitäisi mennä jotenkin eteenpäin. Tämä "uusi" mies ei tiedä, että minulla on tuo vanha mies.
Olen paska ihminen.
Häpeän sitä, että olen epävarma ja olen huomannut miehen suhtautuvan minuun jokaisen epävarmuuteni osoittavan teon, kysymyksen tai askelen myötä yhä alentuvamman suhtautumisen minuun.
Olen ratkaissut tilanteen mielestäni hirveän järkevästi, hankkimalla rinnakkaissuhteen. Tiedän tämän uuden miehen olevan minuun ihastunut ja paistattelen hänen ihailussaan, nautin suorastaan siitä että olen hänen silmissään ihana. Pelkään hirveästi, että asiassa pitäisi mennä jotenkin eteenpäin. Tämä "uusi" mies ei tiedä, että minulla on tuo vanha mies.
Olen paska ihminen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Monet ovat taitureita sotkemaan ihmissuhteensa ja aiheuttamaan kärsimystä lähipiirissä.
Eniten säälin tuota miestä, jonka sotket itsekkäistä syistä kuvioon mukaan. Jos välttämättä joku pitää olla kuvioissa, niin sotke joku samankaltainen varattu kuvioihin.
Miksi kysyt meiltä? Kysy avomieheltäsi teetkö väärin? Ja tältä toiselta mieheltä.
Ehkä pelkäät mihen pettävän siksi, että itse petät?
Uskotko, että voi tjatkaa noin loputtomiin? Joskus sun on luovuttava kuitenkin jommasta kummasta tai molemmista suhteista. Kannattas lopettaa jompi kumpi tai molemmat heti. Ois varmaan helpompaa. Ja järkevämpää.
No niin oletkin. Teet toiselle juuri niin, kuin pelkäät itsellesi tehtävän. Toivottavasti nykyinen miehesi saa tietää tekemisistäsi ja hankkii arvoisensa kumppanin, ei siis sinua. Ei ihme, jos pettäjää hän kohteleekin alentuvasti.
Ja sinusta ei todella ole parisuhteeseen, jos alle vuoden erossa asuminen on sinulle jo noin iso haaste, että pitää pettää. Huhhuh..
ihminen, vaan olet täys hutsu!!!!Pistä tyttö rahoihsi,niin ne muutkin sinun kaltaisesi tekevät
Asuimme 2 v avovaimon kanssa eri paikkakunnilla. Joka viikonloppu kävin tapaamassa häntä. Kyllä se siitä jos rakastaa toista.
että vieraisiin olen ikinä mennyt parisuhteessa kun olen ollut. Hanki uusi kumppani ja jätä se vanha jos kerran noin vähän rakastat että mitään väliä vaikka pettää. Onhan se luonnollista että läheisyyttä ihminen hakee mutta millä hinnalla?
Tavallisesti ihmiset vain tekee tällaisia asioita eikä tilittele niitä sen kummemmin. Muiden ihmisten on tällaisia tilityksiä kuunnellessaan helppo ja mukava asettua yläpuolellesi ja tuomita sinut - osoittaa, että he itse eivät ikinä voisi alentua moiseen.
Totta kai tiedät, että teet väärin. Kumpaakin miestä ja itseäsi kohtaan. Rakkaudessasi avomiestäsi kohtaan on paljon pelkoa kun olet noin epävarma. (Onko avomies muuten teknisesti avomies ollenkaan silloin kun asutaan erillään?). Syyllistät häntä tahtomattasikin siitä, ettet luota häneen, sillä, että olet etsinyt itsellesi turvaa toisesta miehestä.
Itse elin aikanani avomieheni (sittemmin aviomieheni) kanssa sellaisessa tilanteessa, että hän oli jatkuvasti töiden takia poissa. En epäillyt häntä mistään, mutta olin yksinäinen. Työpaikalla oli hiljaista ja nautin yksinäisyyteeni tuntikausia erään mukavan, tahollaan myös varatun kollegan seurasta. Ihan vain keskusteluseurana. Kumpikin taisi olla jonkin verran ihastunut. Siitä ei sen kummempaa koskaan seurannut, mutta ei se silti ollut ehkä reilua kenellekään. Onneksi vaihdoin työpaikkaa ja asia ratkesi sillä.
Sinun on myös itsesi helppo olla ankara itseäsi kohtaan ja tuomita itsesi paskaksi, jonka jälkeen ei ehkä olekaan mitään väliä sillä, mitä teet. Onhan tuomio jo annettu, että vähemmän paskaksi voi muuttua.
On päivänselvää, että sinun olisi parasta ihan heti kertoa ihastuksellesi tilanteestasi! Sellaisessa paikassa, ettei teillä ole tilaisuutta romanttisesti alkaa lohdutella toisianne...Mistä muuten tiedät, onko hänkään täysin vapaa ja sitoumukseton?
Onko sinun täysin mahdotonta tavata avomiestäsi kohtuu-usein? Millä perustelet itsellesi epävarmuutesi hänen suhteensa? Tunnetko voivasi turvallisesti puhua hänelle tästä epävarmuudesta, vai ahdistuuko hän tällaisesta? Ehkä hänkin tuntee epävarmuutta sinun suhteesi? Miksi tämä uusi, jännittävä mies tuntuu tällä hetkellä turvallisemmalta?
Eniten sinulla tuntuu olevan tekemistä oman epävarmuutesi kanssa. Et itse arvosta itseäsi riittävästi voidaksesi olla itsevarma ja luottavainen ja tietää, että olet hyvän miehen rakkauden arvoinen. Tästä epävarmuudesta et pääse eroon kenenkään miehen avulla. Toki hyvästä miehestä on iso apu ja tuki tähänkin, mutta pohjatyö sinun on tehtävä ihan itse. Sinun on itse riitettävä itsellesi! Tiedätkö itse, kuka sinä oikein olet?
Neuvoisin sua lopettamaan tän sivusuhteen nyt välittömästi jos omaa miestäsi oikeasti rakastat. Muuten jäät nuolemaan näppejäs yksinään.
Olin itse pari vuotta sitten samanlaisessa tilanteessa. Mieheni kävi paljon töissä, oli väsynyt..ei jaksanut antaa suhteellemme sitä huomiota mitä kaipasin. Olin hirvittävän epävarma itsestäni ja pelkäsin jatkuvasti ettei mies rakasta ja välitä...Jälkeen päin kuulin, että mies oli samanaikaisesti jutellut töissä työkavereille kuinka hyvä suhde hänellä on ja nainen joka ymmärtää vaikka hän on paljon poissa... :/
Tähän saumaan osui sopivasti kiva mies työpaikalla, joka ihastui minuun täysillä, oli kiinnostunut minusta ja tekemisistäni, korotti minut ihailuillaan taivaaseen. Ihailu tuntui niin kivalta etten jotenkin osannut päästää siitä irti, vaikka en itse ollut kyseiseen tyyppiin rakastunut...hän oli jotenkin sen tyyppinen etten sinkkuna olisi hänen laisestaan kiinnostunut. Tätä pyöritystä kesti kuukausikaupalla.
Oma mies sai vihiä tästä työpaikalla olevasta ihailijasta ja laittoi meidän 7 vuoden suhteen välittömästi poikki. Mulle jäi tää ihailija, jota en rakastanut enkä halunnut. Menetin oman epävarmuuteni takia miehen jota rakastan. Ilman hölmöilyäni mulla saattais vielä olla hänet..tai ainakaan suhde ei ois päättynyt noin typerällä ja kipeällä tavalla..Nyt menetin kaiken ja syytän itseäni jatkuvasti omasta lapsellisuudestani.
Ex-miehen työntäyteinen jakso meni aikanaan ohi ja nykyään hänellä on aikaa huomioida läheisiään, uutta tyttöystäväänsä. Mä taas olen edelleen samassa tilanteessa, rakastan mutten saan huomiota, nyt siksi että olemme eronneet.
entinen suhde pitää olla ohi ennen kuin uutta suhdetta rupeaa,koska ei se pitemmän päälle toimi ja tulee vaan ongelmia,usko pois.
sä et tiedä että petetäänkö sua joten sä sit teet noin? etkä ole rehellinen tälle uudellekkaan? otappa nyt järki käteen ja vihellä peli poikki, kato sit kesällä mikä on tilanne. voin kokemuksesta kertoa että se kannattaa tehdä viimeistään nyt ennenkuin käy pahemmin.