Olen ollut 4 vuotta avoliitossa mieheni kanssa, 1,5 vuotta olen koetellut rajoja mikään ei tunnu vaikuttavan. Nyt tapasin vanhan tuttavani joka on rakastunut minuun syvästi ja haluaa että muuttaisimme yhteen. Hän on hellä, huomioiva lyhyesti sanottuna kaikki käy ja järjestyy kunhan vain menen hänen luo. Hän on myös eritäin varakas jota taas minä en ole, saisin kaikki mistä vain voi haaveilla. Nyt pelkään kuitenkin lähteä ns. tuntemattomaan maailmaan. Auttakaa, mitä teen Rakastan molempia eri tavalla ja eri syistä haluaisin pitää molemmat, mutta uusi vaatii päätöstä ja vanha on hajoamassa, eli näytti uusia tunteita itsestään kun sanoin että suhteemme on ohi.
Kipeä tilanne
Päättämätön
51446
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Oletko omanedun tavoittelija? Mitä ihmeen rajoja? Kaikki varakkaat miehet käyttää naisa vain hyväkseen, jos heillä ei ole itseleen mitään varallisuutta! Ole varovainen, sillä voit tehdä elämäsi pahimman munauksen.
oot ollut yhdessä jo aika kauan mutta jos susta tuntuu ettet siinä suhteessa tahdo jatkaa niin sitte ajattelet tätä toista mutta kun rakastat molempia niin heistä toinen kärsii tilanteesta ja tietävätkö kummatkin et sulla on kaksi joita rakastat?jos raha on tässä toisessa syynä enemmän kuin rakkaus niin et rakasta häntä muuta kuin hänen rahojaan.rahalla ei voi ostaa rakkautta mutta mieti kummassa on syytä rakastaa enemmän!
Kokeilet 1,5 vuotta rajoja ja mikään ei tunnu auttavan. Eli hakeudut vieraaseen seuraan ja teet miestäsi mustsukkaiseksi (toivot niin). loukkaat häntä että näkisit sattuuko häneen (eli se olisi todiste siitä että hän välittää sinusta)...
Tossa on se vaara, että miestä oikeasti loukkaa sun käytös ja näin ollen se rakkaus sua kohtaan vähitellen hiipuu. Ei ketään kiinnosta näyttää toiselle tunteitaan jos toinen loukkaa/vilkuilee vaan muualle. Tietyn rajan kun ylität, miehen mielenkiinto loppuu kokonaan.
Etkö itse ymmärrä käytöstäsi? Jos miehesi rikkoisi yhteisiä rajojanne, loukkaisi sinua ja tekisi mustasukkaiseksi tarkoituksella, näyttäisi kuinka muut kiinnostaa (ja salaa odottaisi että räjähtäisit)ja kaikkea tätä 1,5 vuotta, sinäkö kokisit valaistuksen siitä kuinka ihana miehesi onkaan ja olisit hänelle mielinkielin? Miksi? Siksikö että hän on sen arvoinen ja kohtelee sinua hyvin?
Ymmärrätkö ollenkaan että miehesi ehkä pitää sua lapsellisena "rajojen kokeilijana jotta saa huomiota".
Koska ethän sinä ole rakastettava. Mikä käytöksessäsi tämän 1,5 vuoden aikana on ollut erityisen rakastettavaa? Kiukuttelusi ja voitonriemusi kun huomaat loukkauksen uponneen?
Mitä jos hakisit sitä huomiota ja varmuutta siitä että miehesi sinusta välittää, ihan keskustelemalla ja ottamalla miehesi huomioon kumppaninasi. Jos vaan sanot ääneen että oot ollut järkyttävän k'sipää viimeiset 1,5 vuotta koska oot kaivannut huomiota häneltä ja pyydät anteeksi. Ehkä se miehes voi sitten taas alkaa välittämään sinusta enemmän.
En pysty ymmärtämään tuota logiikkaa että "mä olen nyt kohdellut toista huonosti viimeiset kaksi vuotta eikä se vieläkään näytä välittävän musta" Ei se edes pillahda itkuun jotta mä näkisin riemuissani että mun tekemisillä on sille merkitystä.
Sä olet ehkä huomionhakuinen henkilö jonka sosiaaliset kyvyt ovat jääneet lapsen asteelle.
p.s yleensä, mitä paremmin toista kohtelee, sitä enemmän hän sinusta välittää. toimii molempiin suuntiin niinkuin oletkin jo näköjään huomannut.
Minä taas olen ollu aviossa 9 vuotta, tunnettu on pari vuotta ennen avioa. Monta vuotta menny jo kämppisperiaatteella, tosin hänen mielestä onnellinen avioliitto (!?). Mulla jonku vuoden vanha tuttavuus. Ihastuin ensin ja nyt hetki hetkeltä ihanampaa yhdessä. On hellä, huomioiva, auttavainen, sympaattinen, hauskakin, ei arvostele tai latista, ei vähättele..
On talo ja auto mutta velkaakin on. Raha ei merkkaa tässä, muut asiat kyllä. Ittelläkin on velkaa. Uskon että asiat järkkääntyy. En oikeastaan varsinaisesi pelkää tulevaa, tiedän että lähdemme mieheni kanssa eri suuntiin. Hän vaan ei taida uskaltaa myöntää sitä. Täytyy vielä sanoa, että miestäni en mielestäni enää rakasta, enkä hirveäsi kunnioita. Arvostusta löytyy niinkin, mutta se ei riitä. Eikä todellakaan aviopari ole pelkkä kämppispari.
Tuohon rahapolitiikkaan en ota minkäänlaista kantaa- tuskin se kuitenkaan sinun ainut kriteerisi on?
Jos on, älä lue enempää.
Joku selkeä syy siinä on, että olet koetellut rajojasi- ehkä halu saada mies muuttavan tapojaan- voin vannoa, että pakottamalla kukaan ihminen ei muuttu (pysyvästi).
Tai sitten tiedät alitajuisesti, että nykyinen avoliitto on ohi ja haet ulospääsyä tekemälä molempien elämän sietämättömäksi, jotta toinen tekee siitä lopun, jolloin sinun ei enää tarvitse etkä voi rakaista tilannetta?
Yksinkertaisesti: Jos nykyinen maailma on loppuun eletty, on aika siirtyä eteenpäin.
Vaihtoehtohan sinulla on jo valmiina.
Tyhjän päällä roikkuminen eikä loputon itsesääli ei ole koskaan auttanut ketään parempaa huomiseen.
Tee ratkaisu pian, sillä kohta huomaat, että molemat kandodaatit ovat tehneet jo ratkaisun ja sinä jäät yksin.
Elämä on loppujen lopuksi erittäin helppoa, kunhan on rohkeutta toimia, silloin kun on sen aina. Nyt taitaa olla sinun aikasi?