Olen tavannut oikein mainion miehen 3 kuukautta sitten Itse olen valmis vakavaan suhteeseen, mutta hänen vakava ja perheen perustamistakin vakavasti ajatellusta suhteesta meidän tavatessa oli vain 3 kuukautta. Hän oli ensin hyvin innokas aloitteentekijä meidän yhteisen taipaleen aloittamisessa. Sitten kolmisen viikkoa sitten hän on alkanut vetäytyä ja mietiskellä, onko tämä oikein. Olemme olleet erittäin iloisia yhdessä. Syy hänen vetäytymiseen on ollut se, että hänen vakava suhde on niin lähellä ja uuteen vakavaan suhteeseen tuleminen tuntunee juuri nyt nopialta ja siksi rakastumisen tunteet eivät ole hänen sanojensa mukaan pinnalla niin voimakkaasti. Tämä satuttaa minua. Ymmärrän täysin, että rakkauden tunteet ovat mahdottomia tietyn aikaa suhteen loputtua. Olenhan itsekin kokenut samaa oman elämäni varrella. Nyt mietinkin : en halua olla heittopussi ja odotella narrina suostuukohan herra rakastumaan minuun ja haluaisiko hän vakavaa suhdetta, toisaalta tiedän hänen epäilyjen voivan olla hyvin lyhytaikaisia ja tilanteen muuttuvan nopeastikin. Miten etenen? Kauanko odotan? Miten suojaan itseäni? Annanko kaiken rakkauden?
Odottelenko
Plääh11
101798
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
mieti kannaatko mennä toisen suhteen väliin.
Haloo? Jos mies on seurustellut vakavasti ja suunnitellut yhteistä tulevaisuutta jonkun muun kanssa vielä kolme kuukautta sitten niin mietipä vielä.
Ette edes tunne toisianne eikä miehellä varmastikaan ole kovin syviä tunteita sinua kohtaan sillä hän vasta toipuu erostaan ja rakkaudestaan. Olet laastari.
Kerroin asian melko tylysti, mutta mulla on aavistus, että voit olla 65%:lla mahdollisuudella oikeassa, vaikkakin hän vakuutteli muuta. Kysymys kuuluu, miksi ihminen ei parantele itseään ensin ja sitten lähtee vakuuttelemaan ihastustaan? Mikä kiire uusille urille ja samalla satuttaa toista? Itse en ole laastareita haalinut.
Taidat olla se ex-mieheni uusi. Anna palaa vaan enemmin tai myöhemmin haaveesi kaatuvat.
Erikoista, että tuollaisiakin miehiä on siis olemassa. Minusta se on ennemminkin positiivinen piirre hänessä kuin negatiivinen. Hyvää kannattaa odottaa. Minulla on pari kuukautta sitten päättynyt 14 vuoden suhde, jossa siis olimme naimisissa ja meillä on kaksi lasta. Erosimme yhteisestä sopimuksesta. Kai. Ja noin kuukausi tästä hän kertoi minulle seurustelevansa vakavasti. Luulisi että pitkän suhteen loputtua tarvitsisi vähän aikaa prosessoida asiaa. Ja miksi tätä puolta vuotta kutsutaan harkinta ajaksi????? Voiko pitkän suhteen heittää romukoppaan ihan noin vain? Minä loukkaannuin suunnattomasti siitä, että tuleva ex-mieheni löysi heti uuden ja 8 vuotta minua nuoremman tilalle. Eikö meidän 14 vuotta merkinnyt mitään? Kuulemma miesten ei tarvitse prosessoida edellisiä suhteita lainkaan ja voivat noin vain korvata yhden naisen toisella. Siksi minusta on positiivista että tuolla kertomallasi miehellä on tunteet ja joku tolkku siinä kuinka rivakasti suhteesta toiseen kannattaa ryhtyä. Voihan olla että homma kusee, jos ei ole käsitellyt aikaisempaa suhdettaan.
Olen valitettavasti samassa tilanteessa kuin sinäkin ja miettinyt näitä samoja asioita tässä viime aikoina.
Miehen 4-vuotinen suhde oli loppunut pari kuukautta ennen kuin tapasimme. Meidän suhde alkoi samantien kauhealla vauhdilla, muuttui tosi nopeasti vakavaksi. Hän sanoi rakastuneensa minuun ja että ensimmäistä kertaa elämässään tunsi tavanneensa sen oikean ihmisen. Minusta tuntuu aivan samalta.
Olimme puhuneet suhteemme vakavuudesta ja hänen entisen suhteensa painolastista monesti. Tarjosin hänelle aikaa ja tilaa, mutta hän sanoi pelkäävänsä menettävänsä minut jos pitäisimme taukoa. Nyt kuitenkin hän ilmoitti minulle yllättäen pari viikkoa sitten, että hän sittenkin tarvitsisi aikaa itselleen...
Jos hän kerran tarvitsee ja haluaa tilaa ja aikaa itselleen, niin kyllä minä sitä hänelle annan. Olen ottanut häneen yhteyttä joitakin kertoja, laittanut viestin kerran pari viikossa ja soittanut kerran. Emme ole kuitenkaan keskustelleet tämän hänen ilmoituksensa jälkeen tilanteestamme. En tiedä olemmeko tauolla vai eronneet... Nyt olen tullut siihen tulokseen, että en enää ota häneen yhteyttä vaan odotan että hän ottaa yhteyttä jos haluaa. En jaksa olla ainoa aktiivinen tässä, en halua painostaa enkä myöskään roikkua hänessä.
Luotan kuitenkin kohtaloon ja siihen, että jos meidät on tarkoitettu yhteen, niin sitten niin tapahtuu. Tiedän että hänen tunteensa minua kohtaan eivät ole muuttuneet, olemme puhuneet tästä. En vaan tiedä kuinka kauan minun pitää odottaa... Entä jos odotankin häntä turhaan? Helpointa olisi jos voisimme puhua avoimesti tästä kaikesta mutta en tiedä onko hän valmis siihen. Pelkään, että jos alan vaatia häneltä nyt jotakin tällaista niin hän vaan loittonee entisestään.
Olet siis samassa jamassa kuin minä. Minulle tämä heitto yli pesän tuli eilen. En aio ottaa ollenkaan ihmiseen yhteyttä vähään aikaan. Lähetän viestiä sitten 6 viikon päästä. Samalla pystyn tunnustelemaan, kuinka loukkaantunut olenkaan tästä lemppaamisesta. Miten te muut koette tällaisen "tauon", onko se kuinka loukkaavaa? Voiko tuollaisen antaa anteeksi ja millä ehdoilla?
Kenenkään tunteita ei voi pakottaa. Aika parantaa haavat ja luo vankan pohjan uudenlaiselle tulevaisuudelle.
Samassa veneessä olen siis minäkin. Tavattiin 5kk sitten, ihastuttiin, rakastuttiin, ja sit tuli takapakkia. On ollut vaikeaa, mutta uskon kaiken tämän kääntyvän lopulta vain voitoksi. Olemme molemmat varautuneet myös siihen, että pysymme vain ystävinä, mikäli suhde ei tule onnistumaan.
Minusta on hienoa kun mies myöntää rehellisesti, ettei ole vielä valmis vakavaan suhteeseen. Pahemminkin voisi olla... Näinollen meitä samanlaisessa tilanteessa olevia ei voi kutsua laastareiksi. Laastarisuhde on se jossa juuri suhteensa päättänyt ei myönnä tai tajua asioiden oikeaa laitaa: se joka säntää suoraa päätä uuteen suhteeseen edellisen päätyttyä, ei vain uskalla jäädä yksin. Minusta on pelottavaa, jos joku ihminen on NIIN riippuvainen toisesta ihmisestä, kumppanista. On ROHKEAA olla vähän aikaa yksikseen ja katsella tulevaisuuteen rauhallisesti.
Olen päättänyt odottaa. En jaksa rakastaa häntä yksin, saamatta vastarakkautta, joten keskitynkin tällä erää parhaani mukaan omaan elämääni. Sietämättömän ikävän yllättäessä soitan hänelle, ja silloin tällöin tapailemmekin. Hei kaverit, katse kohti tulevaa! Pettymyksenkin uhalla. Eihän elämä aina muutenkaan mene niin kuin on suunnitellut. Mielestäni tärkeää on osata varautua myös siihen, ettei suhde välttämättä tule onnistumaan.
Mutta, mutta, syksyä on jäljellä enää vain pieni hetki. Tallustelkaamme siis reippaasti kohti kevättä, jolloin niin monet suhteet yleensä alkavat ;)
Tuo ajatuksesi on hieno. Toivon omalle osalleni sitä onnekasta lopputulosta, mutta tässä on tuskissaan (mielessä), kosken pääsen elämässä eteenpäin ja parantamaan itseäni, koska toivon. Mitenköhän odottelen nauttien kuitenkin elämästä? Käytännön tasolla nautinkin, mutta tietty alakulo päällä. Myös sanon, että mun tiettyjen kavereiden odottelut ovat olleet ihan humpuukia ja lopussa vain suurempi suru on tullut, kun ovat antaneet toiselle rakkaudessa tilaa fundeerata elämää ja parantua vanhoista suhteista ja suruista.
Kukaan ei voi tehdä päätöstä puolestasi, sinun on tehtävä se itse. Jos haluat luopua toivosta, luovutat hänen suhteensa. Jos uskot asiaasi, uskot myös tunteisiisi ja yhteiseen tulevaisuuteenne.
Mutta vaara on tämän näköinen: jos ette jostain syystä pysty tasapuolisesti 'ruokkimaan' suhdettanne ja tunteitanne, ajaudutte molemmat vain hiljaa ja kivuliaasti kauemmas toisistanne. Kevätkään ei siis saata tuoda ratkaisua, sillä myös ensi vuonna tulee syksy. Kevät vain on parasta aikaa kaikelle ;)
Elämä on lyhyt ja ainutkertainen hukattavaksi. Jutelkaa ajatuksistanne ja siitä mitä molemmat haluatte. Mikä tahansa ihmissuhde on kahden ihmisen välinen asia, ei vain toisen. Mutta kuten jo sanoin, sinun on itse tehtävä päätöksesi siitä mitä juuri sinä haluat.