Olen hieman alle 50 -vuotias mies ja olen ollut naimississa vaimoni kanssa reilusti yli 20 vuotta. Lapsemme ovat jo aikuisia ja opiskelevat molemmat vielä. Nyt tuntuu että olen elämässäni jonkinlaisessa tienhaarassa ja pitäisi päättää mitä tehdä jatkossa.
Suhteeni vaimoni kanssa on kaksijakoinen; välillä meillä on ihan kivaa, mutta välillä hän on mahdoton; suuttuu ihan olemattomista asioista, mutta ei hän myönnä että hänessä olisi mitään vikaa. Keskustelu hänen kanssaa järkevästi ei onnistu millään kun hän on suuttuneena.
Vaimoni sairastelee paljon, eikä hän pysty enää olemaan töissä. Kokoeläkettä hän ei kuitenkaan ole saanut ja siten taloutemme on täysin minun tulojeni varassa.
Sänkyhommissa meillä on nyt ollut jo pitkään ongelmia: seksi ei ole onnistunut pitkään aikaan muuta kuin Viagran avulla.
N. puoli vuotta sitten tapasin toisen naisen ja hän vaikuttaa kaikin puolin täydelliseltä naiselta minulle. Olemme tapailleet säännöllisesti, mutta vain lyhyitä hetkiä. Muutoin viestittelemme hänen kanssaan jaktuvasti. Yhdyntään asti emme ole vielä edenneet minun huonon omantuntoni takia. Muutoin olemme toisiamme hyväilleet hyvin rohkeastikin.
Nyt mulla on vaimoni kanssa entistä enemmän ongelmia seksissä; yhdyntä ei onnistu enää edes Viagran avulla. Syynä lienee huono omatuntoni tämän toisen naisen takia.
Ongelmani on se etten tiedä mitä tehdä; en voi jättää vaimoani, sillä hän ei kestäisi sitä taloudellisesti eikä myöskään henkisesti. Tätä toista naistakaan en pysty jättämään, sillä toivon että saisin hänet vielä joskus kokonaan omakseni. Viihdymme keskenämme niin hyvin ja tykkäämme samoista asioista. Tunnen että hän olisi juuri se oikea minulle ja tiedän hänellä olevan samanlaisia tuntemuksia minusta.
Mutta kun en oikein kestä tätä nykyistäkään tilannetta; olen varustettu niin huonolla omallatunnolla ja heikolla itsetunnolla, että tällainen kaksoiselämä rassaa mua todella paljon... Olen miettinyt pääni puhki, mitä minun tulisi tehdä...
Onko muilla samanlaisia kokemuksia?
Suhteeni vaimoni kanssa on kaksijakoinen; välillä meillä on ihan kivaa, mutta välillä hän on mahdoton; suuttuu ihan olemattomista asioista, mutta ei hän myönnä että hänessä olisi mitään vikaa. Keskustelu hänen kanssaa järkevästi ei onnistu millään kun hän on suuttuneena.
Vaimoni sairastelee paljon, eikä hän pysty enää olemaan töissä. Kokoeläkettä hän ei kuitenkaan ole saanut ja siten taloutemme on täysin minun tulojeni varassa.
Sänkyhommissa meillä on nyt ollut jo pitkään ongelmia: seksi ei ole onnistunut pitkään aikaan muuta kuin Viagran avulla.
N. puoli vuotta sitten tapasin toisen naisen ja hän vaikuttaa kaikin puolin täydelliseltä naiselta minulle. Olemme tapailleet säännöllisesti, mutta vain lyhyitä hetkiä. Muutoin viestittelemme hänen kanssaan jaktuvasti. Yhdyntään asti emme ole vielä edenneet minun huonon omantuntoni takia. Muutoin olemme toisiamme hyväilleet hyvin rohkeastikin.
Nyt mulla on vaimoni kanssa entistä enemmän ongelmia seksissä; yhdyntä ei onnistu enää edes Viagran avulla. Syynä lienee huono omatuntoni tämän toisen naisen takia.
Ongelmani on se etten tiedä mitä tehdä; en voi jättää vaimoani, sillä hän ei kestäisi sitä taloudellisesti eikä myöskään henkisesti. Tätä toista naistakaan en pysty jättämään, sillä toivon että saisin hänet vielä joskus kokonaan omakseni. Viihdymme keskenämme niin hyvin ja tykkäämme samoista asioista. Tunnen että hän olisi juuri se oikea minulle ja tiedän hänellä olevan samanlaisia tuntemuksia minusta.
Mutta kun en oikein kestä tätä nykyistäkään tilannetta; olen varustettu niin huonolla omallatunnolla ja heikolla itsetunnolla, että tällainen kaksoiselämä rassaa mua todella paljon... Olen miettinyt pääni puhki, mitä minun tulisi tehdä...
Onko muilla samanlaisia kokemuksia?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Onko tämä toinen nainen vapaa. Itsellä on sellainen tilanne, että naiseni on vielä varattu.
Ei tämä toinen nainenkaan ole vapaa.
Mulla on vielä lisänä että naisella on yksi lapsi ja se on vielä naimisissa.
mun toinen nainen asuu vantaalla ja ite ois tarkoitus muuttaa sen luokse, ku sil on omakotitalo. itse asun vääksyssä Tässä onkin pulmaa kun ei tiedä uskaltaisko lähtee
>Mutta kun en oikein kestä tätä nykyistäkään tilannetta; olen varustettu niin huonolla omallatunnolla ja heikolla itsetunnolla, että tällainen kaksoiselämä rassaa mua todella paljon...
Jos pystyt tarjoamaan kaksoiselämäsi avulla vaimollesi paremmat oltavat kuin mitä hänellä olisi eron jälkeisessä yksinäisyydessä, niin mitä väärää kaksoiselämässäsi sitten on ? Ketä kohtaan teet väärin kun et hylkää vaimoasi ? Vaimosihan on hyötyjä niin kauan kuin jaksat jatkaa kaksoiselämää.
>Olen miettinyt pääni puhki, mitä minun tulisi >tehdä...
Jos oikea ratkaisu on olla muuttamatta nykytilannetta mihinkään suuntaan niin
sen vuoksi et pysty keksimään mitä pitäisi tehdä (?) Joissakin tapauksissa nykytilanne voi olla se paras mahdollinen. Edellyttää tietysti, että pystyy itse sopeutumaan parhaaseen ratkaisuun.
vaikka tiedät omankin liittosi olevan pahassa kriisissä?
...jos ei tiedä mitä pitäisi tehdä, niin ehkä silloin ei pidäkään tehdä mitään, tai ei pidä
tehdä mitään hätiköityä.
Luin tämän keskustelun ja tuollainen ajatus tuli mieleeni. Siksi sen kirjoitin, ei selitys ole sen monimutkaisempi. Neuvoni saattaa olla myös erittäin huono, se on kyllä totta.
Pitkäaikainen tyytymättömyys omaan parisuhteeseen voi altistaa sydänsairauksille:
http://www.mtv3.fi/uutiset/ulkomaat.shtml/arkistot/ulkomaat/2007/10/569635
Tai sitten kaksoiselämän aiheuttama stressi voi tehdä saman.
Ehkä nyt kannattaa kuitenkin miettiä, heittääkö kuuluisan viidenkympin villityksen takia hukkaan koko eliniän vaimosi kanssa. Et voi mistään tietää, lopahtaisiko tuo uusi rakkaus muutaman kuukauden päästä siitä, kun olisitte muuttaneet saman katon alle asumaan. Vaimossasi sentään tiedät mitä sinulla on, ja jos nuo mainitsemasi pulmat ovat ne kynnyskivet, niin heppoisesti menette nurin. Jos vaimosi on samaa ikää kuin sinä, niin ymmärrä nyt hyvä mies, että vaihdevuodet ja viimeiset hormonimyllerrykset siellä kolkuttelevat ja tekevät kaikesta tällä hetkellä hieman tuiskeista. Asia muuttuu kun aika kuluu. Pian hän on herttainen ja leppoisa pikku mummeli, joka hymyilee puutarhassa kukkia istutellessaan ja yhteisen elämänne valokuvia katsellessaan.
Kohtaa tämä asia - olet liian vanha aloittaaksesi kaiken alusta. Sorry, niin se vain on. Kenen kanssa sinä mieluiten harmaan vanhuuden haluat viettää, naisen, joka on seisonut rinnallasi kaikessa läpi elämäsi, vai naisen, johon viidenkympin villityksessä hetkeksi huumaannuit?
Liian vanha? Aloittamaan alusta? Ei kai sitä nyt olisikaan tarkoitus samaa tarinaa toistaa?
Ensinnäkin muistoja, elämänkokemuksia ja kaikkea yhteistä on jo kertynyt sen vaimon kanssa sellainen kuormallinen, että se alkaisi jossain vaiheessa painaa. Uudelle ihastukselle se voi olla rankkaa, jos sattuu olemaan mustasukkainen, ja varsinkin itselle se tulee olemaan rankkaa, koska ensiupeuden hälvetessä voi uudesta ihastuksesta paljastua kaikenlaista mitä ei kestä ja siedä, ja silloin saattaa kaipuu täyttää mielen vaimon suuntaan. Kyllähän nuo syyt ovat niin heppoiset, että vähintäänkin yhtä "pahoja" syitä luopua uudesta rakkaudesta tulee tulemaan vastaan.
Onko kaikki 20 vuotta ollut niin arvotonta, että nyt on se hetki, jolloin on hyvä kaikki romuttaa?
...yksi elämä...mitä sinä haluat sillä tehdä?
On vain yksi elämä, niin on hänen vaimollaankin.
20 vuotta kaikessa vierellä, kiitokseksi hyvästit, kun on sairas ja vaikea selvitä yksin.
Mikä siinä on, että maa on täynnä koulutettuja parisuhdeneuvojia, mutta kukaan ei niitä suostu käyttämään, ennemmin heitetään 20 vuotta romukoppaan?
On vain yksi elämä. Jos elämänsä elää kiertäen ongelmat, ei koskaan opi ratkaisemaan niitä, vaan tulee kohtaamaan vastaavat ongelmat yhä uudelleen. Ei siinä vaimon vaihto auta.
tuo lausehan pitäisi muotoilla: meillä on ainakin yksi elämä...Sillä se vastaa paremmin sitä, mitä tiedämme varmaksi...
...vastaus kirjoituksessasi!Näin yksinkertaista se on.