Oktettisäännöstä

on paljon monimutkaisempi. Oktettisääntöä (?) voi soveltaa ainoastaan hyvin alhaisiin järjestyslukuihin, siinä vaiheessa kun d-orbitaalit liittyvät joukkoon, homma kosahtaa. Joskus sanotaan, että siirtymäalkuaineilla oktetti olisi 18 mutta mielestäni sekin vähän huuhaata koska mitään sääntöjä ei sinänsä tarvita.

Se missä järjestyksessä atomi luovuttaa elektroneitaan, riippuu orbitaalien geometriasta (ja tietysti etäisyydestä ytimestä) sillä ydin ns. pitää tiukemmin kiinni vaikkapa pallosymmetrisistä orbitaaleista (s:t) kuin puikuloista. Puhutaan ytimen varjostuksesta. Lisäksi puoliksi täytyyneet orbitaalit ovat stabiilimpia kuin "epäsymmetriset" (energiaminimi) ja näin saadaan niitä paljon puhuttuja poikkeuksia alkuaineiden käyttäytymiseen.

Itse katselen alkuaineita enemmän yksilöinä kuin ryhmänjäseninä. Valitettavasti jostain syystä perusopetukseen halutaan saada tavallaan väkisinväännettyjä sääntöjä ja niille tietysti tulee poikkeuksia (koska ei ole mitään sääntöjä). Näin ihmiset saadaan ihan pihalle ja raivostumaan kun puhutaan poikkeuksien poikkeuksista puuttumatta lainkaan siihen mistä asiassa on kysymys. Vasta yliopistotasolla ns. säännöt sitten viimein jätetään pois.

1. Atomi pyrkii saavuttamaan ensimmäisen energiaminimin luovuttamalla e:ja. Se luovuttaa niitä niin monta, kunnes sellaisen saavuttaa saamalla esim. jonkin uloimman orbitaalin tyhjäksi, puolitäydeksi tai täydeksi.

2., 3. Myös jo ylhäällä

Yksi linkki, josta voi yrittää vähän selvitellä:

http://www.helsinki.fi/kemia/opettaja/palvelut/kysykemiasta/arkisto/palladiumin_elektronirakenne.htm

Ainakin melkein kaikki atomit pyrkivät 8 elektronin oktettiin ennen kuin aloitetaan uutta elektronin kuorta, mutta sitten vety pyrkii pikkuoktettiin.