Miksi

Etten halua lähempää suhdetta. Sanon jotain lähikaupan kassalle ja saatan jutella kenen tahansa kanssa vaikkapa junan tupakkakopissa, mutten toivoisi kenenkään heistä alkavan soitella tai tekstailla minulle.

harvoin. Jos sellaisen huomaa, ei yleensä ehdi kääntää kurssia ennen kuin sellainen on huomannut minutkin. Seuraavaksi minua riivaa sosiaalinen pakko miellyttää sellaista hetki ja kysyä sellaiselta tavan vuoksi kuulumisia. Tilanteesta pakeneminen tulkittaisiin selkäni takana henkiseksi alennustilakseni.

Puhelun/viestin ehtii väistää.

Ei exiä halua tai jaksa nähdä. Siinähän vain otetaan hymyillen selvää, kumman elämä on kehittynyt ns. paremmin suhteen jälkeen.

pitäisi vastailla? Jos on uudessa suhteessa, tuskin se toinen osapuoli tykkää, että exien kanssa viestitellään ja jutellaan puhelimessa. Sillehän ei tietenkään mitään voi, jos ex tulee vastaan.

mutta jos törmätään, niin jutellaan.

Yhden neidin ja sen ystävättären kanssa käytiin jopa kahvilla, kun siihen törmäsin kaupungilla.

Oli hauska nähdä ja muistella hetki menneitä.

Puheluun voi olla vastaamatta, mutta kohdatessa olisi epäkohteliasta olla moikkaamatta, jos ei suhteesta ole jäänyt pahaa jälkimakua.

Miksi pitäisi olla yhteyksissä menneisyyteen, kun edessä on tulevaisuus? Kadulla törmätessä on kohteliasta vaihtaa kuulumisia, vaikka itse en tuotakaan harrasta. Pelkkä hei ja näkemiin riittäköön.