kun lukee kaikkialta viestejä niin jää kysymys miksi moni avioero tulee toiselle täysin yllätyksenä. monia tapauksia olen kuullut että aviopuoliso on hakenut eron toisesta salaa ja jättänyt kertomatta. yksi kaverini sai vain postiluukusta ilmoituksen että sen mies oli hakenut avioeroa. miten joku voi toimia näin toisen selän takana. itse toivottavasti en joudu tämän kaltaisen toiminnan kohteeksi koskaan. onhan avioerosta keskusteltava puolison kanssa ennen eroa. siitähän luulisi toiselle tulevan sellainen kaaos. miten siitä voi kukaan selvitä. aivan hullua tämä nykyajan meno.
avioero
-ihmettelijä-
121711
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Huonot jättäjät muistuttavat kovasti karkailevia lapsia. He uskovat, että ruoho on
vihreämpää aidan toisella puolen ja että suhteen lopettaminen on kaikki, mitä onnen
saavuttamiseksi tarvitaan. Heillä on usein rakkaussuhde valmiina odottamassa.
Huonot jättäjät lähtevät usein äkillisesti ilman ”jäähyväis”-keskustelua tai selitystä
Aivan. Huonot jättäjät ovat myös aviopuolisoina omalla tavallaan huonoja. Kun sitä puhetta ja yhteisyyttä ei liiton aikanakaan saa aikaiseksi, ei sitä erotilanteessa ainakaan synny!
Minun ex-mieheni ei yli kymmen vuotisen avioliittomme aikana suostunut milloinkaan keskustelemaan suhteestamme, tunteista tms.... Ja sitten mies eräänä päivänä kävelikin avioeropaperin kanssa sisään. Pyysi nimeäni alle ja lähti - uuteen liittoon.
sentään olemassa. Siinä ehtii vaikka käydä perheasiain sovittelussa..
lyö eropaperit käteen. Yksinkö?
Pari eronutta naista lyöttäytyi yksiin kokemustensa ja tunteitensa kanssa. Mitäs siitä synty, no kirjapa tietenkin. He esiinty telkkarissakin asian tiimoilta.
Silmäni aukenivat heidän ansiostaan. Nimittäin aina tuomitaan se joka "jättää". Loppupeleissä hän (jättäjä) onkin se "jätetty" osapuoli siellä parisuhteen sisällä. Tämä suhteesta poishaluava ei kestä enää sitä yksinäisyyttä vaikka ollaankin kaksin. Hän ei ole tullut kuulluksi eikä nähdyksi kumppaninsa taholta.
Parempi yksin kun kaksin yksin ;)
Niin väitätkö tosissaan että ns. "jätetty" on aina sitten fiksu ja filmaattinen ihminen?
Joku syy avioeroon on. Yleensä puolisoaan ei rakasta (enää), puoliso on vastenmielinen, puolison kanssa ei ole yhteisymmärrystä.
Mistä sen tiedät onko ns. "jättäjä" yrittänyt saada hommaa toimimaan, saamatta vastakaikua ja lopulta häipynyt? Niin et tiedä sitä mistään.
En lämpene marttyyrijätetyille. Ei millään pahalla.
"Niin väitätkö tosissaan että ns. "jätetty" on aina sitten fiksu ja filmaattinen ihminen? "
Ystäväpiirissäni olevat "jättäjät" (joihin itsekin lukeudun) eivät ole tulleet kuulluksi tarpeistaan avioliitossaan.
Lauseessasi "jätetty" ei todellakaan ole se fiksu ja filmaattinen ihminen. Eli aivan toisin päin siihen mitä kirjoitit (kaikella kunnioituksella). Lopullisesti jätetty on itse jättänyt siitä suhteesta pois lähteneen yksin, vaikka tämä (suhteesta pois lähtenyt) on useampaan otteeseen ilmaissut, mitä tarvitsi kumppaniltaan.
Yleensä tämä ongelmavyyhti on ekassa parisuhteessa. Siinä mikä solmitaan molempien omista kodeistaan lähtemisen jälkeen. Koska siihen ekaan suhteeseen tuodaan omien kotien siellä olevat vanhempien keskeiset ongelmavyyhdit. Ne miten kahdessa eri kodissa on suhtauduttu siellä oleviin lapsiin, eli meihin itseemme.
Miksi et ole kertonut tuota aiemmin nii sitä voisi opettaa kouluissa ja perheneuvoloissa ???
Että AINA ON NOIN.
salli mun nauraa ...ja naurankin : )
Niin mäkin NAURAN. ;)
Nauru pidentää ikää ja sitä kautta ihmissuhdeoppimisvuosia ;) ;)
Ihmettelyysi ei ole yksiselitteistä vastausta.
Mun serkun vaimo oli melko tavallinen ja mukava nainen....18 vuotta sitten. Olin häissä bestman. Kävin niillä kylässä usein, käytiin yhteisillä matkoilla jne.
Meni muutama vuosi, yhteydenpito väheni mutta ei loppunut. Tavattiin muutama kerta vuodessa. Kymmenen aviovuoden jälkeen heillä alkoi olla riitoja. Se nainen naputti serkulle mielestäni pikkuasioista ja sellasella tyylillä mikä ei ollut mukavaa. Ei kuulunut mulle, ajattelin. Koska joka liitossa on jotain kränää ja uskoin serkkuni hoitavan omansa.
Sitten naputus alkoi muuttua riidaksi kun serkku alkoi sanoa vaimolleen takasin. Viimeisinä aikoina serkun sanat oli tyyliin "mun ei tartte kuunnella tollasta, erotaan jos et kestä elämää mun kanssa". Kuulin sen varmasti viisi kertaa.
Ehkä vaimo ei ymmärtänyt miehensä olevan viimistä otsakiehkuraa myöten täynnä nalkutusta.
Jos niillä oli jotain erimielisyyksiä olisi luullut vaimonkin edes kommunikoivan asiallisesti. Vittuilua ei todellakaan kaikki jaksa kuunnella.
Sitten kävi niin että serkku vaan otti ja lähti, jätti lapun ettei tule takasin. Vaimo oli soittanut perään ties kuinka mutta lopulta serkku vaihtoi numeron.
Serkku muutti kylmästi entisen työkaverinsa alaiseksi ulkomaille. Oli se sitä suunnitellut, mutta ei kertonut vaimolle suunnitelmista. Ja miksi olisi, "lupaa" ei olisi saanut kuitenkaan. Mutta lähtiessään ilmoitti mihin meni.
Vuosi sitten sen vaimo soitti mun vaimolle huutaen että oli saanut päätöksen avioerosta. Yli kaksi vuotta asumuseroa todistetusti. Lapsia niillä ei ollut. Serkku jätti kaiken omaisuutensakin vaimolleen. Kertoi myöhemmin ettei halunnut nähdä mitään mikä muistutti siitä avioliitosta.
Tää vaimo ei voinut ymmärtää ja yritti muka viattomana selittää että asia oli sille täysi shokki ja yllätys. Paskat. Jos se olis koskaan miettinyt omaa asennettaan ja käytöstään, olis lopputulos voinut olla toisenlainen. Ainakin sovussa olisi eronneet. Mutta päänaukojan kanssa ei paljon sovintoja tehdä.
Raju pala elävää elämää.
Seuraava on omaa kokemustani. Olen ymmärtänyt nalkutuksen mekanismin. Silloin ei osata ilmaista sitä, mitä itse todella tarvitsisi toiselta tässä suhteessa. Ei yksinkertaisesti löydetä sanoja tarpeille, joita tunteet ohjaa. Ehkä on suhteen alkuaikoina tullu kerrottua tarpeistaan ja toinen on ne kaksi viikkoa muistanu. Sit ne autuaasti unohtanut. Kun tarpeet ei tule huomioiduksi, vaikka ne on ääneen sanonu, alkaa nalkutus. Se paha olo on purettava jotenkin. On saatava toisellekin paha olo. Mihin se johtaa. Erotaan tästä suhteesta ja jatketaan eteenpäin.
Sen voin sanoa, että henkilö joka on joutunut nalkutuksen kohteeksi, ei ole kuunnellut kumppaniaan. Tämä henkilö tulee uudessa suhteessa (ehkä) kokemaan samaa niin kauan, kunnes oivaltaa, että omakin osuus on hoidettava.
Me hakeudutaan ja joudutaan aina elämässämme niihin tilanteisiin, missä me nähdään omaan sisimpäämme. Sitä kautta "joudutaan" muuttamaan omaa käyttäytymistämme.
joista ei ole sanomaan muijalleen, että mulla on nyt toinen ja lähden tästä kävelemään.