Uskallatko ihastua? Entä rakastua?
Mä olen huomannut että en enää uskalla. Liian monta pettymystä tekee ihmisestä luuserin.
Ihmisessä on kuitenkin muitakin ulottuvuuksia kuin ruumiilisuus. Pelkkä seksi ei voi tuoda onnea pitkällä tähtäimellä. Tunne-elämää ja henkeäkin täytyy hoivata. Eksyin asiasta...
Kuinka olette voittaneet pelkonne heittäytyä?
Entäs jos itse voitat pelon mutta huomaat että kumppaniehdokkaat pelkäävät?
Mä olen huomannut että en enää uskalla. Liian monta pettymystä tekee ihmisestä luuserin.
Ihmisessä on kuitenkin muitakin ulottuvuuksia kuin ruumiilisuus. Pelkkä seksi ei voi tuoda onnea pitkällä tähtäimellä. Tunne-elämää ja henkeäkin täytyy hoivata. Eksyin asiasta...
Kuinka olette voittaneet pelkonne heittäytyä?
Entäs jos itse voitat pelon mutta huomaat että kumppaniehdokkaat pelkäävät?
Vastaukset 114
Vanhimmat
Mutta mää olenkin vielä niin puhtoinen kaikista elämän katkeruuksista...
Muutta on tässä sen verran ruvennut pelaamaan varman päälle että en heittäydy aktiiviseksi ennen kuin olen suhteellisen varma siitä että kiinnostusta löytyy myös toiselta rannalta.
Muut valaiskoon sinua enemmän.
monta kynnys nousee joka kerta ylemmäs
kyllä mä uskallan, mutta toki kesäinen ero vaikuttaa muhun yhä.
Mä oon nyt valmis lyhyisiin suhteisiin, eikä pitkä suhde ole edes kiikarissa. Silloin uskaltaa helpommin. Tietysti jos se pidempi aikainen elämänkumppani nyt jostain löytyy, niin ei mulla ole mitään sitä vastaan.
Enemmän pelkotiloja tulee, jos pitäisi lähestyä kaveria, työkaveria, veljen kaveria, kaverin kaveria tai jotain muuta tuttua, sellanen ei nyt multa onnistu. Niihin on parempi olla sotkematta tunteita.
"Mä oon nyt valmis lyhyisiin suhteisiin, eikä pitkä suhde ole edes kiikarissa. Silloin uskaltaa helpommin"
Siis lutkailuun ollaan valmiita koska tahansa?
Hyi helevetti!!!!
lutkailun eri asiaksi kun lyhyen suhteen. Enemmän mä olen pihtari kun lutka. En vaan halua vielä sitoutua.
ei kannata perustella eikä puolustella sanomisiaan.
1. Sekä että, mut aikaa ottaa. Muutos pelottaa aina, totutut kaavat on helpoin säilyttää, itsesääli voi kehittyä voimakkaimmaksi tunteeksi.
2. Tarpeeksi tarmokasta seuraa.
3. Sitten pitää heittää hellää hetulaa: "Notulleekosiitämittäänvaipistetäänkönehousutjalakaan?" Jos toi leikkaa jäätä, ni sit on helpompi jutella syvempiä. "Mää tykkään. Öö mites sää?"
siis tarkoitatko että olet jättänyt jutun/jutut naisen tarmokkuuden varaan?
Mä olen törmännyt just sellaisiin hidastelijoihin jotka kyllä on olevinaan kiinnostuneita tai ainakin väitävät niin, mutta jättävät kaiken aloitteellisuuden mulle. Olen hyvin pian pistänyt pelin poikki. En viitsi tuhlata aikaani. Tuo tuntuu olevan yleinen kaava, ja mietinkin että onko suomalaiset miehet aivan pullammössöjä. Sitten kun häippäsen ne alkaa ruikuttaa, mutta tilanne ajautuu taas aivan samaan (jos juttu jatkuu).
Kaipaisin tarmokasta miestä! :)
viedä
Siis mies voisi joskus olla se aloitteellinen, viedä että nainen saisi vikistä :)
Tehdä enemmän aloitteita tunne puolella ja myös seksuaalisella puolella.
Minulla on suhde, jossa mies odottaa kaikkeen aloitetta minulta, nyt olen päättänyt että jos ei ala mitään reippaampaa otetta näkymään miehen puolelta odottelen kevääseen asti ja sitten uutta miestä etsimään.
Tässä iässä (41) ei enää viitsi mietiskellä loputtomiin, koska itse haluan kaiken tai ei mitään.
no aika kärsivällinen olet!
Kyl mä tykkään välillä viedäkin, kai se pitäisi olla tasapainossa. Mutta olisi kiva nähdä että sitä toista oikeasti INNOSTAA, ja hän palaa halusta tavata ja tehdä ihania juttuja.
Kärsivällisyys maan perii.
Täytäähän minun antaa aikaa miehen tottua ajatukseen.
Olen minä sanonut että täytyy näyttää enemmän ja olla aloitteellisempi, olla sitä virtaa kinttaissa.
Kyllä mies oikeasti haluaa nähdä joka päivä ja pyytää luokseen, mukaansa tai piipahtaa luonani töistä tullessaan. Mutta kuitenkin on sellainen että odottaa minun pyytävän/ehdottavan uusia asioita, muuten me vain istutaan jommankumman kotona.
Kai minä olen aika toimelias ja aloitteellinen ihminen, vieköhän minun aloitteellisuus mieheltä pois senkin vähän aloitteellisuuden mitä sillä on ollut?
on vaan erilaiset luonteet, hän on rauhaarakastavampi jne. Ei tuo tilanteenne musta ollenkaan hullummalta kuulosta, jos hän osoittaa kuitenkin välittävänsä susta.
Me puhuttiin vähän erilaisista tilanteista, mut ei se mitään :)
En sentään. Oikeita suhteita mulla ei ole ollu kovinkaan montaa, ne on joskus liian Totta. Säätöjä sit turhanki kans. Ne on taas niin helvetin helppoja, itselle. Tuut ja meet jos siltä tuntuu. Lähinnä aikaa meni itselleen todisteluun, et "tää on ny sit täsä ja muuta et enää tartte". Se oli hidasta ja vaikeaa. Elämäntavan ja -rytmin muutos oli aika hugea mulle.
Syy oli pitkälti näppien pahasta kärähtämisestä aiemmin. Aurinko tos alla kertoo sellasesta paremmin. Kun olin itse se innokas ja valmis mihin vaan, niin sit tuli reisille ja rukkaset parturin ovella.
Siinä sit elämä körötteli ja lopulta tuli et "mä haluun just tän mimmin". Ajatus oli ihan selkeä alusta asti, mut en kuitenkaan uskaltanut heittäytyä lopullisesti. Toisen mielen pahoittamista se oli pitkään. Oma pää piti saada selkeeksi. Onneks se lähti sit itestä lopulta ja omasta aloitteesta.
Kyllä mä täysi luuseri olin jos sä sitä meinaat. Onneksi tunteilla oli niin kova vastakaiku. Se on kahden keikka tuo tango.
Teme?
Viimeks kun vastasin pitemmin, niin sä kysyit "kuka sä oikein oot". Kyl sä voit suoraankin sanoa, jos pidät näitä höpinöitä ihan vitun pelleinä. Kestän kyllä eriäviä mielipiteitä. :) Piilomerkityksiä en ymmärrä, olen kato vaan mies. No moon 29.
sä taidat olla uusi täällä, tai siis sun nimimerkki on... Yritän udella oletko joku vanha tuttu. Ja toki kiinnostaa ihminen tarinoiden takana, mietin just että minkäikäinen olet jne? Musta sulla on kiva tyyli kirjoittaa. Sun jutut tulee luettua :)
En mä ole montaa viikkoa tän palstan olemassaolosta tienny. Sit kun löysin, niin täähän koukuttaa, myönnän. Se vain ihmetyttää, että miksi juuri Miehen logiikka kerää sakkia ja keskustelua. Ajattelu-on-palleissa -yhteiskunnassa kun on puhuttu lähinnä naisen logiikasta ja siitä, onko sitä ylipäänsä. Taidan olla tippunu kärryiltä.
Mut kiitos tuosta mitä sanoit, samat sanat. Sä olet oikea ja aito nainen, vaikka turhaan ittees säästeletkin täällä.
Vitsi mä oon ny leija. :)
Säästelen itseäni, mitä tarkoitat?
Mä luulen et tää palstan tilanne on vain ajautunut tähän, porukka on vaan kerääntynyt tänne. Yhtälailla kyseessä voisi olla hyvä kotiruoka-palsta.
No joo, ihmisuhteet pähkäilytyttää ihmisiä, naiset ei tajua miehiä, kun suomalaiset miehethän "ei puhu eikä pussaa". Ja miehet saa tuntea täällä itsensä päteviksi... :P
Leiju rauhassa :D
Et sä kärähdä vaikka antaisit mennäkin täällä. Jaa et joku tunnistais? Hardly. Lähinnä säästöliekilläsi tarkoitan ´naidako vai tuntea´ -mentaliteettiasi. Kyllähän naisen/miehen kropan saa itelleen, jos siihen on tarvetta tarpeeksi, ja Nykänen oli oikeessa siinä mikä on aina mielessä, aika monella. Tunnepuoli se oikeasti rohkeutta, itsetuntoa ja peiliinkatsomista vaatii. Se voi olla pelottavaa. Tod.
Tää aloitus sulta on kyllä oikein molto bene hyvään suuntaan. Ei sun tartte olla täydellinen ihminen, vaikka ny ulkomuotos sitä sattuiskin olemaan.
ei mun ulkomuotokaan täydellinen ole...ei täydellisen näköistä ihmistä olekaan. Tai tavallaan tietty jokainen on täydellinen omana itsenään.
Tää aloitus on heijastus siitä et mun menkat alkaa pian, ehkä huomenna... Viikko eteenpäin ja kirjoittelen taas kulleista :P
Mitä väliäsillä on annanko mennä täällä palstalla vai en? Ei tämä kuitenkaan ole sitä tosi elämää, ja tuskin täältä miestä löydän :P
Mut ymmärrän pointtisi :)
No sitte. Et kai sää itkee tuhertele siellä pms:n kourissa? Ylitunteellisuutta ja dramaattisuutta ilmassa? 8| Kyl sua tuetaan ja ymmärretään, no worries.
Onhan se tavallaan sangen riemastuttavaa, että sun libido pojahtaa punasella tos taas yhtäkkii. Kerma valuu ruudun takaa ja Emman suupielistä. Ei pahalla, son komiaa. :)
Ni ja tiesinhän mä et oot ihan fiksu. Tää on tosiaan vaan tämmönen palsta, mesta paikka.
tänään on hyvä olo. Olen oivaltanut monia asioita.
Olet söpis! ;)
"ihan fiksu"... Murrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr!
Oikein jees. Call to John. Call to John NOW. Tai mikä hänen nimensä onkaan. :)
Tohon söpöyteen on paha sanoo, mieluummin ehkä olisin etes hitusen miehekäs. Ihan tavallinen tallari - pallit kun papaijat pipabbaluua, jne.
No älyllisesti oman epätäydellisyytensä ymmärtävä älyllisen elämän edustaja. 8)
Lukuisista pettymyksistä huolimatta... Mutta oon joskus vannonut itselleni että kaikesta paskasta mitä elämässä tuleekin eteen niin mä en aio katkeroitua, mä en aio pistää itseäni siihen tilaan että en uskalla enää ottaa riskiä, ihastua, nauttia elämästä. Ei kukaan mies pysty viemään multa uskoa elämään, ei vaikka kuinka pahasti satuttais ja loukkais.
Totta on että aina ihastuessaan on mahdollisuus polttaa näppinsä, jopa tulla "huijatuks". Mutta mieluummin otan sen riskin kuin että panen pääni pensaaseen ja elän turvallisesti jättäen katsomatta mitä elämällä on rakkauden suhteen tarjottavana.
ihanan aurinkoinen :)
Mulla on taipumus synkistyä pettymyksen jälkeen, tuntuu et yhden suhdetoikkaroinnin jälkeen menee joku 2 kuukautta paskoissa fiiliksissä. Jos odottaa joltain jutulta en uskalla sanoa paljon, mutta edes jotain, ja ehtii ihastua, niin ei sille mitään voi, pahalta se tuntuu, ihmisiä kun ollaan.
Vaikka en mä sitä kiellä ettenkö minäkin ottais raskaasti näitä ihmissuhdesotkuja mitä varmaan jokaisen kohdalla on. Kyllä mä koen ne tosi vahvasti ja välillä on tuntunut tosi synkältä ja oon vellonu mitä katkerimmissa ja surkeimmissa fiiliksissä mutta mua auttaa se ajatus että siellä pohjalla on tieto siitä että siitä synkistymisestä selviää aina ja joka ikinen kerta.
Tuohon kumppanin pelkoihin piti kommentoida vielä sen verran että mä luulen että olemalla itse positiivinen ja rohkea, saa sen toisenkin uskaltamaan paremmin. Jos on kaksi arkailevaa yhdessä niin voisin kuvitella että siitä tulee vain soutamista ja huopaamista.
Nämähän on tietty asioita jotka on huomattavasti helpompi sanoa kuin tehdä, jos pelko on juurtunut oikein syvään niin luottamusta uuteen suhteeseen on todella vaikea löytää. Oonhan mä itsekin vielä tällä hetkellä vähän säikky miesten suhteen enkä ole selvinnyt täysin kaikesta menneestä mutta silti tiedän että joku päivä tässä kohta pian pääsen lopuistakin peloistani eroon :)
Ja niin pääset säkin, sussa on poweria sen verran että mä en epäile yhtään ettetkö sä uskaltais heittäytyä sitten kun oikeanlainen ihminen tupsahtaa sun tielle :)
Hyppään tunteeseen ja annan virran viedä. On ihana tuntea rakastavansa jotain ihmistä.
Vaikka takana on jonkun vuoden kestänyt suhde naisenhakkaaja-narsisti-pettäjän kanssa ja toinen hiukan pidempi suhde alkkis-pettäjäksi paljastuneen miehen kanssa.
Tai joo. Ihastuminen on kevyttä hupia ja sitä saatan harrastaa paljonkin, kertomatta koskaan sille kohteelle, että olen tai olen ollut siihen ihastunut :D
Eli uskallan ihastua useinkin mutta en halua mitään niistä jutuista eli siinä mielessä en uskalla. Tosin se on väärä sana. Olen jo pitkään ollut sitä mieltä, että minun tarinani on loppunut noitten kuvioitten kohdalla enkä enää halua ketään miestä, en edes seksiä. Olen ryhtynyt aseksuaaliksi :D
Se on jännä juttu, koska minä en ns. vihaa miehiä yleisesti, paitsi niitä jotka on ihan peffasta mutta se taas on henk.koht juttu. Luottamusta minulta ei kylläkään juurikaan löydy mutta suurin syy on etten edes halua. Minä olen nykyään niin onnellinen etten halua alkaa kenekään kanssa mihinkään, tykkään tästä täydellisestä itsemääräämisoikeudesta ja elämisestä suloisessa harmoniassa ilman minkäänlaisia kähinöitä ja häiriötekijöitä.
En pidä itseäni minään luuserina vaan voittajana. Ennemmin luusereita on kaikki ne jotka on kamalassa parisuhteessa omien pelkojensa tai viitseliäisyytensä takia kärsimässä. Tai niitä jotka bongaa joka viikonloppu uusia epätoivoisena jne. ja ottaa vaikka minkälaisen, että vaan on joku.
se sun edellinen suhde taisi olla aika kauhea kun sulle jäi ihmissuhteestä sellainen kuva että se rajoittaa sun itsemääräämisoikeutta jne?
Etkö usko että suhde voisi olla onnellinen ja tasa-painoinen?
Olisiko kyse miestyypistä minkä kanssa ajaudut tekemisiin?
Tavallaan olen kyllä vähän kade sulle siitä että olet vierottautunut niin hyvin.
jos mikä on se että naiset yleisesti haluavat suhteensa juuri niiden miesten kanssa jotka ennen pitkää heidän mielestään ovat "peffasta".:)
Aseksuaalisuus on hyvä valinta. Ei tule turhia pettymyksiä sillä rintamalla.
Kaikki parisuhteet rajoittaa itsemääräämisoikeutta kuin myös lisää kompromisseja, niitä on pakko tehdä jos haluaa suhteen jatkuvan hyvänä. Minä olen nyt onnellisessa asemassa ettei minun tarvitse tehdä kompromisseja eikä miettiä miehen mielipiteitä tehdessäni päätöksiä, haluamiani asioita jne.
Tottakai sellaisiakin suhteita löytyy jotka on onnellisia ja tasapainoisia mutta kyllä niissäkin tehdään töitä sen eteen, juuri niitä kompromisseja ja toisen huomioonottamista. Itseasiassa taitaa parhaimmat suhteet olla sellaisia joissa kumpikin asettaa toisen itsensä edelle ja ajattelee kaikessa tekemisessään ensiksi asiaa sen toisen kannalta.
Mulla voi tuntemukset liittyä vapauteen. Olen kotoa muuttanut miehen luokse ja elänyt sitten tuota aseta-toinen-edelle elämää (mua ei kylläkään asetettu). Minä en ole ikinä ollut vapaa, en tosin ole lasten vuoksi täydellisesti vieläkään mutten halua enää tähän lisäksi menettää olemisen vapauttani. En halua alkaa stressaan itseäni sillä, että pitäisi soitella jollekkin harva se päivä tai tavata sitä harva se viikko.. vielä hirveämpää, joka päivä :D Enhän mä edes kerkiäisi!
Mulla on niin leppoisaa nykyään, en ole sitoutunut kuin lapsiin ja kouluun.
Haluan sitten kun lapset lentää pesästä pois alkaa esim matkusteleen ex-tempore tyylillä sinne ja tänne. Mieti, kun olis mies joka sanoisi "en mä pääse kuin vasta ens kesänä mukaan" Noh, minä siihen sitten että "nyt ei taida ex-tempore toimia, täytyy lähteä yksin" Mies siihen: "huorra prkl!
Menee kylmänväreitä selässä kuvitellessakin tuonkaltaista dialogia joka sitten estäisi sen minun haluamani ainokaisen elämäni viettotavan. Parempi kun pysyy yksin, niin saa tosiaan tehdä kaikkea sellaista mitä haluaa siinä tahdissa ku itse pystyy ja kerkiää.
Mä tarkoitin tuolla niitä miehiä joiden kanssa olen esim nyt "riidoissa" tai en muuten vaan voi sietää niitä eikä taustalla ole mitään muuta ollut eikä tule olemaankaan, vaan kyseessä on tosiaan kemioiden/elämänkatsomuksen jne. täydellinen eroavaisuus.
He tuntuvat vaan haluavan selittää sitä sillä, että minä olen yleisesti miesvihaaja, koska eivät pysty mitenkään käsittään kuinka joku ei voisi muka pitää niinkin hurmaavista ja aina oikeassa olevista jokanaisen päiväunista :D
sanoisi: "vaimo, lähde toki jos sinusta tuntuu että haluat lähteä. Tuen sinua mitä ikinä päätätkin" :)
Mä olen taas asunut yksin ootas, 11-12 vuotta että olen saanut olla vapaa oikein mainiosti.
Päivittäin soittelu olisi musta vaan ihanaa jos kyseessä on ihminen ketä himoitsen ja ihailen.
Väärinkäsitys siis. Itsellä vähän samaa vikaa. Sitä tulee tulkituksi naisvihaajaksi. Vaikka en vihaakaan. Minulla pitää olla tarpeeksi vapautta ja nainen jatkuvasti rinnalla olisi vaan riesaksi.
Se hyvä mies asuisi minun kodissani enkä saisi olla yhtään rauhassa. Yhteenmuuttaminen on meinaan yksi niitä asioita mitä aion vastustaa ja vältellä viimeiseen keinoon saakka :D
Kai se soittelu ihanaa olisi mutta se maksaa ja vie aikaa lasten- ja kodinhoidolta sekä läksyjen tekemiseltä eli kaikelta tärkeältä ja pakolliselta ;)
Sulla on juuri toistepäin joten vapaudesta tiedät paljonkin. Voinhan mäkin 10v:den päästä olla jo niin kyllästynyt yksinäisyyteeni ja vapauteeni, että seurustelu ja kimppa-asuminen kuulostaa oikein hyvältä. Totuudenmukaisempaa kuitenkin on, että vuosi vuodelta piinnyn omiin tapoihini enemmän ja kimppa-asuminen kuulostaa aina vaan huonommalta.
asua yhdessä?
Eikö yhteydenpito tärkeän ihmisen kanssa ole tärkeämpää (ja hauskempaa) kuin kodinhoito? Siivous odottaa aina :)
Ei ole mikään pakko asua yhdessä, suhdekkin voi voida paremmin, tosin sitten tulee tämä ainainen pettäminen eteen äkkiä :(
Voi se olla hauskempaa mutta siivotakkin täytyy. Ylipäätänsä tietyt asiat täytyy tehdä oli ne hauskoja tai ei. Siinä vaiheessa kun on niitä pakkojuttuja niin paljon, että tuntuu ettei enää repeä muualle on parempi vältellä muiden "velvollisuuksien" hommaamista, koska siitä tulee vaan paha mieli. Jos tekee kotihommia, on paha mieli kun "laiminlyö" miestä ja sitten taas toistepäin.
Niin, ihmissuhteen ei pitäisi tuntua velvollisuudelta. Kai mies tajuaa jos sille kertoo että väsyttää ja on pakko hoitaa muita asioita.
Ei pie suorittaa, ihmisiähän tässä vaan ollaan.
"Kai mies tajuaa jos sille kertoo että väsyttää ja on pakko hoitaa muita asioita."
-Ehkä kerta kaksi menee mutta sitten nousee jo vastustus/kähinät ja herää kysymys "miksi sitten olet mun kanssa jos sulla on aina muita kiireitä tai olet väsynyt?" Niinpä.. kannattaa olla yksin kun tietää jo etukäteen ettei pysty sellaiseen määrään minkä toinen ja seurustelu ylipäätänsä anasaitsee eikä halua rähinöintiä.
Minä en osaa elää hetkessä vailla huolta huomisesta vaan minä kelaan koko ajan esim mahdollisen suhteen kaarta nähdäkseni vaaranpaikat. Nyt näen ne jo etukäteen niin selvinä ettei kannata edes kokeilla.
etsiä joku kunnon mies :)
Minähän juuri puhun normaalista miehestä, hyvästä miehestä, enkä edelleenkään halua sellaista. Mikä tässä nyt on niin vaikea taas ymmärtää?
Palstoilla esiintyvän "mies"ryhmän nimeltään "kunnonmiehet" edustajan taasen pistän käveleen heti ensitapaamisella vaikka poliisien avustuksella enkä anna sille mahdollisuutta esim. tappaa minua mielenhäiriöissään.
Papu-neitiä sori :)
niinkin että miehelläkin on omat menot, eikä hänkään ehdi roikkumaan sussa. En mä usko että tuo on kynnyskysymys. Tai ei pitäisi olla.
Eikä hyvä tyyppi kähise turhista. Elä kattele sellasia machokusipäitä.
Olen uskaltanut ja jos joskus vielä olisi tarvetta, niin totta maar. Kaikki, mikä ei ole tappanut, on karaissut.
Pelon voittamisessa on auttanut kokemus siitä, että ennemmin tai myöhemmin aurinko on aina risukasaankin paistanut. Sitä paitsi yrittämättä ei ainakaan mitään saa. Olen myös huomannut, että kun minä olen heittäytynyt täysillä mukaan, on se helpottanut toisenkin osapuolen heittäytymistä, enkä ole joutunut pelailemaan turhaan.
Jos huomaisin, että kumppaniehdokas pelkäisi heittäytymisestäni huolimatta, eikä rohkaisukaan auttaisi, ottaisin hatkat. Elämäni on liian lyhyt odottelemaan jonkun seurusteluhistoriasta kumpuavien pelkojen hälvenemistä. En minä haluaisikaan suhdetta, jonka toinen osapuoli ei on vielä kiinni menneisyydessään. Enkä suosittelisi sitä muillekaan.
Nopeat syövät hitaat, vaikkei se oikeudenmukaista olisikaan.
olet voittanut pettymyksesi, vai onko niitä tullutkaan?
Mä uskon että miehillä on jossain määrin helpompaa, aika harva nainen kuitenkaan pelailee miehillä sillälailla että esittää haluavansa seurustelua vaikka haluaakin vain panna. Jokaisella naisella taas on takanaan vähintään yksi tuollainen ketku.
Ehtivälle (ei enää niin) nuorelle miehelle pettymyksiä on ehtinyt siunaantua runsain mitoin. Ylensä ensin on vedetty kännit ja murehdittu, sitten psyykattu itseään, että ojasta on ennenkin noustu. Sitten on vähän vedetty henkeä ja laskettu verkot uudelleen.
Siinä olet oikeassa, että harva nainen lupailee seurustelua seksin toivossa, mutta muuten naiset ovat aivan yhtä katalia kuin miehetkin. Tapaillaan samaan aikaan muita miehiä, kilpailutetaan ja testataan.
Jos on itse heittäytynyt ja kuitenkin jäänyt rannalle ruikuttamaan, niin eihän se ole naurattanut. Tosin merestä on aina uusia kaloja löytynyt. Ero lienee siinäkin, että minulle ja maineelleni on ollut aivan yhdentekevää, kuinka monta kertaa olen epäonnistunut. Räkänokkapojille (ikään katsomatta) tuntuu olevan suuri ongelma, jos nainen ei ensi yrittämällä ole löytänyt prinssiä valkoisen ratsun kera. Mutta kuka sellaista neitsyenmetsästäjää muutenkaan kaipaisi?
Tossa tuli sulla monia totuuksia. Meitsi ite hävis tarjouskilpailun tosa joskus. Vittu. :)
Mut joo, toi vastaukses pitäs kaikkien lukea ja sisäistää. Helvetin hyvin kuvasit miehen mieltä ja elämää.
että mullakin on koko ajan monta miestä kilpailutuksessa. Ai miksei se olisi reilua, oletan että miehillä on myös. Kauhealta välillä tuntuu tämä markkinameininki. Ihmisten vaatimukset vain kasvaa. Etsitään sopivaa tuotetta omiin tarpeisiin, ei välttämättä edes haluta nähdä mitä yksi yksittäinen yksilö oikeasti on. Mun romanttinen, idealistinen sielu hieman kärsii tilanteesta.
Ja muutama mies on ollut katkera myös siitä että olen antanut ymmärtää väärin, hain vain seksiä, he halusivat enemmän.
Minulla on aina ollut naispuolisia kavereita (joiden kanssa ollaan vaan platonisia ystäviä) ja jossain tavattuja puolitutttuja, jotka olisivat voineet olla potentiaalisia seurustelukumppaneita. Useampia "kierroksessa" on oikeastaan ollut vain silloin, kun kerran eläessäni laitoin nettideitti-ilmoituksen.
Muuten olen aina iskenyt yhden tuntemattoman kerrallaan. Eikös minulla olekin korkea moraali? ;-D
Uskallan ja miksi en uskaltaisi ?
Jonkin aikaa tietysti täytyy tarkkailla ja tutkailla, sit ku tuntuu hyvälle ni eiku menox. Mitä sitä suotta alkaa pelkäämään ja ihmettelemään, elämää tää vaan on.
Juu uskallan, se on kumma kun mulla ei oo enää sitä "entä jos kaikki kaatuuki" pelkoo. Mie tiiän siinä hypyn laidalla, että tää ei tapa. Sit vaan huokasee syvään, hyppää ja nauttii pudotuksesta. TOki sitä toivoo että siellä ois vihdonki se pilvilinna vastassa sen betonikentän sijaan.
Se kuinka oon voittanu sen pelon? Lakkasin murehtimasta, ja siks toisekseen mahan pohjassa olevat perhoset on hyvä oppia tuntemaan. Jos niitä on paljon tai ne on voimakkaita niin sillon pitää jo suorastaan syöksyä.
Sitä jos toinen pelkää siinä vaiheessa, kun on se aika heittäytyä. Kannattaa yrittää suostutella mahd nopeesti. Se vapaapudotus ei odota.
Muuten, sie et vastannu oonk mie se harva tai valittu? >;)
mihinkä mun pitikään valita sut? :)
No valitset sie vai et? :D Mie lopetan heti mankumisen kun tiedän ;)
että mihin käyttötarkoitukseen siut pitäs valita?
Enhän mie nyt voi ostaa sikkaa säkissä :) Mie keksisin useemman jutun missä sie voisit olla ihan hyvä valinta :)
Se kuva. Siun piti päättää kuuluunko mie siihen harvoihin ja valittuihin.
Ja ihan vaan siks koska totesit miun ulkomuodoista, Pitää olla reilu :p
päättäny julkasta kuvas koko kansalle, mie en.
Harmi, mie kun luulin et siulla ois mielessä jotain muutakin kun se kuva...
kuvani paljastaisin, eihän me olla koskaan keskusteltu mistään.
Aika hyvä alku muuten... Pitäskö tässäki tehä sellanen syöksy?
*sulkee silmänsä, henkäisee ja juoksee valmiina hyppyyn*
Ehei... Oon mie jo jotain oppinu.
Uskaltaisin, mutta en usko että onni tulisi rakastumisen kylkiäisenä. Niinpä onkin parempi panostaa pelkkään seksiin, ainakin toistaiseksi.
oletko masentunut?
Joku on joskus sanonut että kun ihminen ihastuu ja rakastuu, hän alitajuisesti sitä tunnetta kaipaa ja etsii sopivaa kohdetta. Kohteella ei niin kauheasti ole väliä kunhan täyttää ne kriteerit jotka tyydyttävät ihastumisen tarpeen. Eli ihastuminen on tilattu tunne ja tahdosta kiinni, ei mitään mystistä "sen oikean" ihmisen löytämistä. Saattaapi tuo niinkin olla.
Itselläni on nyt sellainen elämänvaihe menossa etten taatusti ihastu kehenkään, rakastumisesta puhumattakaan, mutta se ei ole uskaltamisesta kiinni vaan siitä ettei kertakaikkiaan kiinnosta.
Olen minäkin tuon tarveteorian kuullut. Oma kokemus ei vaan hiukkaakaan tue sitä. Millä selittyy se, että elämäntilanne on ollut monta vuotta aika lailla sama, eikä mitään ole tapahtunut. Lieviä kiinnostuksia tullut ja mennyt, mutta ei mitään sellaista, että olisi edes puolitosissaan harkinnut oman elämänsä sekoittamista. Ja sitten PAM! Mikään muu ei ole muuttunut kuin se, että tuli tietty ihminen vastaan. Yhteen ainoaan oikeaan en usko, mutta en myöskään siihen, että lähes kuka tahansa peruskriteerit (mitähän ne olisi?) täyttävä onnistuu tuon tunteen aikaansaamaan. Harvassa ovat.
Tuohon tekisi mieli vastata että niinhän juuri tapahtui. Elämäsi oli siinä vaiheessa että odotit vaan sitä sopivaa ja PAM! sitten se löytyi. Tuossa teoriassa pointtina on just se ettei sitä pysty säätelemään tietoisesti.
Elämäni on ollut jo jonkin aikaa siinä vaiheessa etten ole odottanut yhtään ketään. Tämä tyttö ei ole enää missään odotteluiässä. Ja silti PAM! Siitä olen täysin samaa mieltä, ettei sitä pysty säätelemään tietoisesti. Mutta kyse ei myöskään ole vain vastaanottavaisesta mielentilasta. Muutenhan joka toinen vastaantulija aiheuttaisi saman reaktion. Eikä aiheuta, vaikka tuo PAM-mies jääkin unelmaksi. Elämäntilanne ei siis edelleenkään ole muuttunut miksikään, mutta mitään uusia PAMeja ei ole, vain tuo yksi.
Onhan se helpompi ajatella että rakastumisessa olisi jokin suurempi merkitys ja pidä ihmeessä kiinni siitä vaikket täyttymystä saisikaan. Valheessa on joskus parempi elää kuin todellisuudessa. Välillä ollaan niin prinsessa ruususta ja sitten taas tuhkimoa ja lumikkia tai välillä rumia ankanpoikasia. Parempi niihin uskoa kuin tajuta todellisuus.
Tuota se kyynisyys teettää. Saattaisit hämmästyä, jos tuntisit minut. Minut tunteville tuskin tulee ensimmäisenä prinsessa ruusunen tai tuhkimo mieleen. Aika realistinen on tapani katsoa maailmaa. Mutta ei kyyninen.
Uskon kyllä, että parinvalinta ja siihen vaikuttavat seikat pohjautuvat pitkälti biologiaan. Mutta tuo, että sopivassa mielentilassa melkein kuka tahansa kelpaa, ei nyt vaan kerta kaikkiaan ole niin. Ei ainakaan minun elämässäni. Sillä toisella ihmisellä ja hänen ominaisuuksillaan nyt vaan on aika paljon väliä! Jos ei olisi, olisin kaiketi pistänyt ajat sitten hynttyyt yhteen jonkun kanssa.
Logiikkasi - jos kaikki pisteet kuuluvat samalle ihmiselle - horjuu muuten aika vahvasti. Ensin väitit nimenomaan, että kyse on tahdosta, ja sitten, ettei sitä pysty säätelemään. Paremmin sinun on pystyttävä minun kokemukseni kumoamaan ja kantasi perustelemaan, jos minut haluat puolellesi. Sopii yrittää. :)
Mähän oon aina ollu sellainen kybällä heittäytyjä, pois edelleenkin laskien kännisekoilut.
Turpiin on tullut välillä, mutta ei siihen kuole.
Ei ole siis ollut mitään pelkoa voitettavana, mutta varmaan joitakin olen pelästyttänyt innokkuudellani.
Seksi ei tuo onnea, mutta vie erään pakottavan tarpeen mennessään.
ja muutos alkaa aina itsestä. Unohda City-lehden ihannoima pintaliitokulttuuri panoineen ja naurettavine käyttäytymiskoodistoineen. Vaihda maisemaa ja ennen kaikkea ympyröitä. Eiköhän ala pettymykset pikkuhiljaa muuttumaan iloiksi.
Piis.
aina ympyröistä toiseen, enkä edes lue cityä. Mua ei mikään ällötä niinkuin ne puserretaan tissit yhteen/purkki itseruskettavaa naamaan-kuvat siellä.
Sulla on musta ihan väärä käsitys.
Miten mun pitäisi muuttua?
Ai et mun elämästä suunta puuttuu?
vääristynyttä mielikuvaani. Ehkä sun elämästä puuttuu suuntaa, emmä tiedä. Mitä sä ite kelailet siitä?
Yritä muuttaa omia toimintatapojas, esim. just ton mainitsemas mukaan heittäytymisen suhteen. Teekin seuraavalla kerralla aivan toisin, kuin olisit normaalisti tehnyt. Kato mihin se johtaa.
jaah, mikähän se on. Se riippuu paljon siitä miehestä. Usein törmään noihin jahkaajaviivyttelijöihin. Teen usein niin että annan yhden "varoituksen", esim. kysyn että kiinnostaako miestä lainkaan kun hän ottaa niin harvoin yhteyttä tms. Jos tilanne ei muutu, häippäsen kuviosta. En mä viitti sen kauempaa venailla.
jestas, oletko sä pitänyt mua pissiksenä. Huh.
pissiksenä, mut mulle on tullut se käsitys et sun mielestä makee tyyppi on Sinkkuelämän Samantha(?), siis se joka puhuu koko ajan panemisesta. Pahoittelen, jos olen taas väärässä.
Samantha hauska hahmo on, mutta on kyllä mun elämässä muitakin asioita ja päämääriä on kuin seksi . Haluan miehestä muutakin, enkä kiellä tunne-elämän olemassaoloa :)
emmä tiedä miten mä voisin sua jeesata. Älä ainakaan lannistu, kyl sä viel jonkun paviaanin löydät.
mua kauheasti jeesaamaan kun et edes suostunut uhraamaan sun hirmuliskoa mun lihansyöjäkasvin ravinnoksi :/ Mun pikku kukkanen oli aivan järkyttynyt ja nälkäinen.
siinäkään suhteessa en voi auttaa. Mähän olen aivan hyödytön tapaus!
enhän mä toki kaikesta hyötyä etsi.
Riittää että olet sinä ja saan naureskella sun höhlille aloituksille :D
Mä vaan olin niin katkera kun et lämmennyt mun sitkeästä lämmittelystä huolimatta :)
no niin, löyty munkin elämälle tarkoitus.
"Mä vaan olin niin katkera kun et lämmennyt mun sitkeästä lämmittelystä huolimatta :)"
Mun nykyinen petoeläimenhoitaja on vaan niin maaginen, että tässä tilanteessa kaikki muu tuntuu mahdottomalta.
T: Bestis
mä olen onnellinen sun puolestas, vaikka vähän kade kuitenkin.
Toivottavasti mäkin löydän maagisen hoitajan mun kukalle.
Kiva että muistit meidän diilin :D
ihastuminen ei ole minulle mahdollista, koska käytän järkeä mihin lähden mukaan ja mihin en. suhteet on mulle aina ollut mallia nautitaan niin kauan kun kestää ja loppuu sitten kun loppuu. en rakenna pilvilinnoja ja funtsi turhia. päivä kerrallaa, koska kyse on parisuhteesta eikä ystävyydestä...eli jatkuvuus on aika epävarma asia. tosin rakastumisiakin on ollut.
Olen täydellinen esimerkki ihmisestä, joka on aina joutunut pettymään muihin. Luottamus on mennyt ja ihmisviha jyllää. Jos sattuu käymään niin, että ihastunkin, en varmasti tee asialle mitään, koska pelkään jo valmiiksi pettymystä. Sitten vänisen täällä kun en kelpaakaan kenellekään...
Kai sulla on useita ihmisiä joista välität ja jotka pitää yllä sun uskoa ihmisiin?
Mä oon sitä mieltä et sut pitäs vaan saada isompiin ympyröihin :) Kukapa ei pohjanmaalla masentuisi.
sanottuna pidän suurinta osaa ihmisistä luusereina ja idiootteina. Toki on esim. äiti, josta välitän, mutta yhtä ääliönä mä pidän sitä kun muitakin ihmisiä.
vielä, että pidän myös itseäni luuserina.
mutta voihan epätäydellinenkin ihminen olla rakastettava.
Mun äiti on välillä suoraansanoen tyhmä. Kouluttamaton. Manipuloitavissa. Hösääjä. Takertuva. Mutta silti maailman paras äiti ja välittää musta eniten maailmassa.
Ajatteletko että se on sun tapa suhtautua elämään yleensä, sun perusluonne vai koetko että ne ikävät tapahtumat sun elämässä on muuttanut sun suhtautumista? Ja koetko sä olevas onnellinen noin vai toivoisitko että pystyisit muuttamaan ajattelua?
Ja tää ei oo sit mikään valaistamisyritys mun nikistä huolimatta :)
Ihmettelet miksi olet yksin ja muut idiootit pariutuu ?
on millainen? Siis paitsi pitkä, komea, omillaan toimeentuleva, henkinen, maallinen, omintakeinen, taiteellinen, ajattelevainen, ymmärtäväinen, sopivan vittumainen ja tumma? Siis jos tykkäät miehistä.
Esimerkkisi suurimman osan ulkopuolelle jäävistä?
sisäistänyt tämän itse rakentamani noidankehän, mutta siitä poispääsyä en ole keksinyt.
se on ihan perusluonne, jota elämä on vielä pahentanut. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän vitutusta ja katkeruutta on havaittavissa.
kaikki mun miehet on ollu taviksia.
On sisäistetty sun korvien väliin.
Tuolla yltiönegatiivisella asenteella ja tyylillä ei pois pääsy ratkaisua ainakaan löydä, ihminen ajaa itsensä siihen asemaan mihin haluaa.
Pois pääsyä siitä voi yrittää ihan itsekkin mut jos tuntuu siltä et se ei luonnistu niin siihen löytyy kyllä apuakin. Tyhmä hakkaa päätään seinään, viisas kysyy apua.
Noidankehästä voi aina astua pois jos sitä todella haluaa.
asennetta.
Ihan samaa mieltä.
Kyllä tuollaisella asenteella joku äreä saatananpalvoja pitäis saada purkitettua.
Semmonen tasasen varma perusvitutus pitää ainakin tämän äijän liikkeellä. Jos vitutus lakkaa, niin lakkaa liikekin ja kuolo korjaa.
Kaikissa ihmissuhteissako olet joutunut pettymään? Ystävyydessäkin? Kai sulla sentään joitakin on elämässä, keihin luotat?
Eli et ole välttämättä niinkään joutunut pettymään ihmisiin, mutta olet aina ollut perusnegatiivinen ja pidät toisia idiootteina? Jopa niitä oikeesti hyviäkin tyyppejä?
Ootko tyytyväinen elämääs? Eli onko sulla halua päästä eroon vitutuksesta ja katkeruudesta? Kaikki ei kuulemma halua mitä minä en tietty ymmärrä mutta eihän se olekaan mun asia ymmärtää.
en luota. Olen viimevuosina joutunut huomaamaan, että yksin sitä on pärjättävä.
Ja kaikki on pettäneet sua tavalla tai toisella vai?
Olen myös itse syyllistynyt siihen.
Teet itse samaa mistä olet muille katkera ja pottuuntunut?
ilmoittautuu :)
Eli on se elämä sen verran kolhinu ettei sitä samaan malliin enää mene tuon tuosta vakavissaan retkahteleen ja antaan itsestään 150%. Oon siis alkuun viilee ja etäinen mutta kun juttu alkaa luistaan niin annan itsestäni kyllä kaiken ja vähän päälle. Joskus sattuu, mutta kai sitä vielä joskus kovettuu 100%:n kyyniseksi? =/
Kyynisyys on luusereita varten.
Niin ja tervetuloa palstalle munkin puolesta :)
Millä tavalla ne tyypit on pettäneet sut? Mitä ne on tehneet ja sanoneet? Ehkäpä sä aina vaan ihastut siihen tiettyyn miestyyppiin? Just näihin tyyppiehin jotka luulee olevansa taivaan lahja naisille ja täytyyhän sitä sitten näytellä ja jaella itseään ympäriinsä.
Millainen sä itse olet parisuhteessa ja vaalitko sitä mitä sulla on?
Ihastun kyllä. Kun siltä tuntuu. Kun tyyppi on oikea. Mutta rakastuminen onkin luku sinänsä. Onko se muka uskaltamisesta kiinni?? Tai omasta päätöksestä. "Uskallatko rakastaa" on minusta ymmärrettävämpi kysymys. "Uskallatko ja jaksatko?"
Niin, no onko se ihastuminenkaan mikään uskaltamisen asia toisaalta. Kysymys taitaa olla siitä, että kun ihminen pettyy, hän alkaa muistuttaa itselleen että toppia toppia, tässä voi käydä huonosti.
Jos ei ihan vapaaehtoisesti hanki niitä pettymyksiä niin runsain mitoin elämäänsä, niin ei tarvitse edes miettiä tuollaista. Määrä ei korvaa laatua, etkö ole vielä oppinut sitä?
kyselemään sellaisia? Villi arvaus, että olet itse ihastunut ja et uskalla heittäytyä.
Sinne meni Emmanuelen maine, ylipapittarena joka syö miesten silmämunia ja aivoja aamiaiseksi ja jolla ei ole mitään tietoa tunteista.
Nyt se oikea Emma kai sitten antoi kuulua itsestään. Miehiin pettynyt, hieman katkera ja raukka työttönen.
että tuon nikin takana on nuori, hieman lapsellinen pissis, jolla ei aitoja, oikeita seksikokemuksia ole kovinkaan montaa.
Tämän palstan pienimunaiset miehet, joille jeesusasento pimeässä peiton alla on mahtavin seksikokemus tuo e:n käyttämä "seksi"sanasto pillu, klitoris, räplääminen (en muuten koskaan ole kuullut yhdenkään naisen puhuvan pillunsa "räpläämisestä"), panetus, orkku etc antaa kuvan muka-kokeneesta aistillisesta seksin ylipapittaresta.
Junttien sosiaalipornoilua.
Uskallan ihastua edelleen, vaikka pahoja pettymyksiä on ollut. Tosin ihastun jotenkin varovaisemmin ja hillitymmin enkä ainakaan aluksi niin täysinrinnoin ja kaikkeni antavasti. Haluan tutustua toiseen rauhassa ja rakentaa hänen kanssaan ainakin kuukauden pari tuttavuutta, kiinostuksen sävyttämää ystävyyttä, koetelle tuleeko mies oikeasti minua vastaan. Uskallan ilmaista ihastukseni ensin käytöksellä, sitten myös suorin sanoin, ellei mies sitten ehdi ensin.
Ja jos miestä alkaisi ihastumiseni jotenkin pelottaa niin pakottaisin itseni perääntymään kohteliaasti ja unohtaakseni pettymyksen kohdistaisin ajatukseni muualle. Sillä kenenkään perässä en enää jaksaisi juosta.
Rakastua luultavasti uskallan jos kun mies itse ilmaisee haluavansa parisuhteeseen, tunnustaa rakastavansa ja osoittaa sen myös käytöksellään hieman pidemmällä aikavälillä.
Uskallatko ihastua? Entä rakastua?
-Täytyy sanoa:En uskalla. En kumpaakaan, koska liian paljon menetettävää. Meinaa aina on riskinsä ihastua/rakastua uuteen kusipäähän. Sitä nuorin lapsista kuitenkin vauva vasta ja maailma täynnä pahoja setiä, niin ei voi ottaa riskiä ja siksi tunteetonta seksiä olen vakavissani alkanut miettimään, että alkaisin harrastamaan. Just näitä yhden illan juttui tai vastaavaa. Niin no tarvii odottaa et vauva kasvaa ja pystyy jättämään yöhoitoon :))
Kuinka olette voittaneet pelkonne heittäytyä?
-Voitin vasta pelom itselleni eli järjen päähän ja pieni pelko on hyvä säilyttää, niin ei synny yli lyöntejä.
Mutta jotenkin olen saanut susta sellaisen kuvan, että sä et ole sen tyyppinen nainen. Ei me kaikki olla kusipäitä ja "pahoja setiä". Lue toi emanuelan teksti ja toimi vaikka samalla tavalla.
eipä tuo poikakaan yöhoitoon eli yökylään vielä älyä pyytää muutamaan vuoteen ja sitä paitti eipä hän vielä puhuakaan osaa, kuin äiti jne... että onpa tässä muutama vuosi aikaa vaihtaa tyyliä toisen tyyppiseksi naiseksi :DD
Emanuelan teksi oli fiksusti kirjoitettu kyllä, mutta huono vaa ettei itsellä tule enää koskaan olemaan mahdollisuuksia vastaavaan toimintaan. Ihan jo ajan puolestakin tai joo ehkäpä noin 13-16 vuoden päästä.
Mitä kusipäisiin ja pahoihin setiin tulee, niin tiedän kyllä ettei kaikki miehet semmoisia ole, mutta he eivät ole minulle tarkoitettu vaan ihan muille naisille, että se siitä :))