Olenko huono äiti, jos jätän lapseni miehelleni ja lähden itse pois huonosta liitosta, Olenko kylmä kun en halua ottaa lapsia mukaan? Mieheni ei ole pitään aikaan ollut kiinnostunut lapsistaan, tytöt ovat aina ja koko ajan minussa kiinni vaikka isäkin on kotona, olen siihen todella väsynyt ja tahdon pois, mutta se ei ole helppoa. Haluaisin että mieheni myös hoitaisi lapsiaan ja että lapset haluaisivat tehdä isänsä kanssa jotain yhdessä ilman että minä olisin siinä mukana. Siksi olen tätä ratkaisua miettinyt pitään ja hartaasti, koska haluaisin olla joskus ihan vaan yksin ilman että kukaan kitisee, vinkuu jne.
Mutta se ahdistus siitä että olenko sitten todella kylmä ihminen jos en halua ottaa lapsia mukaan, missään ei sanota että vain äidille kuuluvat lapset, eilen olin lastensuojelussa ja kerroin heille mitä ajattelen ja mitä olen miettinyt, niin kun sieltä lähdin tuli sellainen syyllinen olo, että olen huono ihminen, jotenkin tuntui että he eivät sitä hyväksyisivät, siis lastensuojelu ihmiset. Otanko lapset ja lähden vai lähdenkö yksin????
Mutta se ahdistus siitä että olenko sitten todella kylmä ihminen jos en halua ottaa lapsia mukaan, missään ei sanota että vain äidille kuuluvat lapset, eilen olin lastensuojelussa ja kerroin heille mitä ajattelen ja mitä olen miettinyt, niin kun sieltä lähdin tuli sellainen syyllinen olo, että olen huono ihminen, jotenkin tuntui että he eivät sitä hyväksyisivät, siis lastensuojelu ihmiset. Otanko lapset ja lähden vai lähdenkö yksin????
Vastaukset 10
Vanhimmat
niin kyllä olet huono äiti, olet kylmä ja itsekäs. Kun hankitaan lapsia, niihin sitoudutaan loppuelämään (aiakin täysi-ikään saakka). Ei sitä vaan voi ottaa ja lähteä. Ymmärrän, että olet katkera erosta ja siitä ettei miehesi ole ollut isä lapsilleen, mutta ei siitä saa lapsiaan rangaista jättämällä heidät! Varsinkin, kun he ovat niin kiinni sinussa ei isässä. He eivät ymmärtäisi lähtöäsi ja tuntisivat syyllisyyttä ja heille jäis elinikäiset traumat! Kosta kmiehellesi jotenkin toisin. Ole aikuinen ja kanna vastuusi! Ole äiti. Isäsuhdetta voi rakentaa myös toisella tavalla. Es. viikonloput ja lomat isällään, on niitä muitakin monia vaihtoehtoja. On vaan kysymys, mikä sopii lapsille!!! Nyt ei ole kyse vain sinusta.
itseis arvo, että onko äiti "hyvä" tai "huono" äiti on vain äiti, ja äiti on myös ihminen.
Selkeästi olet väsynyt. Lähde lomalle, yksin. Mutta älä eroa perheestäsi, älä ainakaan vielä. Ota etäisyyttä ja välimatkaa. Selvitä heille miltä sinusta tuntuu. Siinä kyllä sitten selviää se, että onko asiaa takaisin perheen pariin. Mutta älä sinä ole se, joka heittää pyyhkeen tyystin kehään, sillä se on luovuttamista. Anna vastapuolelle aikaa kasvattaa järkeään. Tarinalla voi vielä olla onnellinen loppu.
Jos hylkäät lapsesi, tulet itse sitä katumaan. Mieluummin hae itsellesi apua masennukseesi ja uupumukseesi. Jos liitto on huono, niin voithan yrittää pelastaa sen pariterapialla tai sitten lähteä liitosta pois ja erota, mutta älä lapsiasi hylkää!! Ajattele pikkuisia...jos isä ei ole heistä kiinnostunut...kuka heitä rakastaisi, jollet sinä, heidän äitinsä...olet heidän maailmankaikkeutensa, kaikkensa...olet heille aivan äärettömän rakas. Ajattele, miltä pikkuisista tuntuisi, jos riistäisit heiltä kaikkein rakkaimman! Olen tosissasi siinä, että sanon, että olet heidän maailmansa! Ei kukaan muu tässä maailmassa voi rakastaa heitä niin kuin äiti. Ajattele, miten ihana vastuu, vaikkakin raskas sellainen. Jos sitten lähdet lasten kanssa miehesi luota, niin jatkossa varmaan on mahdollista vaikka lastensuojelun avulla järjestää lasten säännölliset tapaamiset isän luona, vaikka joka toinen viikonloppu, jolloin saat aikaa hengähtää.
Mä en todellakaan jättäisi lapsiani miehelle joka ei kertomasi mukaan ole edes kiinnostunut lapsistaan!
Mulle tulee mieleen, että sun ajatukset juontaa siitä että olet niin totaalisen väsynyt (masentunut?), mutta mihin olet väsynyt enemmän, mieheesi/lapsiin?.
Jos kuitenkin näin aluksi tekisit miehellesi selväksi, että sun tarvii saada olla yksinkin...tai no, kun en nyt tiedä teidän taustoja esim. ehkäpä oletkin puhunut miehesi kanssa asioista vaikka miten päin ja hän ei vaan hoida lapsia yms.?
Mutta kaiken kaikkiaan, omasta puolestani en pystyisi elämään yksikseni sen tiedon kanssa, että mitenkähän lasten asiat on ns. välinpitämättömän isänsä kanssa.
Tiedän kyllä ton tunteen mikä sulla nyt on, en vaan ole sitten ollut ilmeisestikään niin totaalisen uupunut, koska itsestäni on aina kuitenkin tuntunut siltä etten ainakaan onnellisemmaksi tule ilman lapsia, haluan olla läsnä jokaisena päivänä heidän kanssaan.
Parisuhdeongelmat on se mikä itseäni väsyttää kaikista eniten. Kovasti on joutunut tekeen työtä (vieläkin joutuu ajoittain), että sai miehenkin tajuamaan että parisuhdetta on vaan pakko jaksaa hoitaa vaikka tuntuisi ettei ole aikaa/kiinnostusta/syytä/energiaa yms.
Omaa itseäänkin on välillä ajateltava, kehitettävä oma selviytymiskeinonsa jotta jaksaa lapsia. Se konsti voi olla ihan mitä vaan, tärkeintä on saada joskus tehdä asioita jotka on itelle tärkeitä, etenkin sillon kun tuntuu "seinät kaatuvan päälle", niin mä esim. sulkeudun huoneeseen puoleksi päiväksi lukemaan kirjaa tai vaikka kokonaiseksi päiväksi, mies hoitaa huushollin ja muksut.
ja mene jonnekin yksiksesi miettimään tilannetta. Ihminen ei aina tunne itseään. Älä tee mitään ennen kuin olet miettinyt tilannetta ja keskustellut puolisosi kanssa asiasta. Kannattaisi varmaan pyytää myös jonkun ammattiauttajan esim psykologin apua.
Minusta et ole huono äiti. Miksi olisit? Jos tiedät miehesi olevan hyvä isä, hyvä kasvattaja, tarjoavan lapsillesi hyvän kasvuympäristön niin miksi hän ei olisi yhtä hyvä huoltaja kuin sinäkin. Mutta mielestäni miehesi täytyisi itse olla siihen valmis. Muuten hän saattaa olla pulassa, katkeroitua jne. Ja siitä ei ole kuin haittaa lapsillesi. Vaikket olisi virallinen huoltaja voit olla silti hyvä äiti. Osoittaa rakkautta ja kiinnostusta. Mutta mielestäni päätöksen tulee olla lapsien takia yhteinen- miehesi kanssa sovittu. Mutta mieti nyt vielä kymmenen kertaa, oletko valmis luopumaan lapsistasi?
nyt ihan aluksi lähtisit yksin viikoksi johonkin? saisit etäisyyttä asioihin ja ajatuksesi ja tunteesi ehkä selkiytyisivät. Ehkä sen jälkeen tietäisit paremmin miltä sinusta tuntuu, ja isäkin saisi/joutuisi olemaan lasten kanssa..
Miksi meidän naisten pitäisi aina jaksaa? Se ei tee sinusta huonoa äitiä jos jätät lapsesi miehellesi, pääasia ettet heitä heitä kadulle, se tekisi sinusta huonon äidin!
Voittehan sopia yhteishuoltajuuden, kaksi viikkoa sinun luonasi, kaksi viikkoa tulevan ex-miehesi luona. Hyvin levänneenä jaksat taas.
Kuuntele itseäsi, älä lastensuojeluviranomaisia.
Sinä et ole kylmä vaan väsynyt.
Selvästi lapsesi pitävät sinusta paljon enemmän kuin isästä. Sille ei voi mitään, asia vaan on niin. Olisit onnellinen tuosta seikasta! Olisi täysin väärin jättää lapset sille vanhemmalle, jonka luokse nämä todennäköisesti juuri eivät haluaisi jäädä. Kyllä jokainen hyvä ja vastuuntuntoinen äiti unohtaa sen oman väsymyksensä ja ajattelee lasten parasta.
älä tee nyt suuria päätöksiä.
ota aikalisä itsellesi.
sinä olet uupunut ja väsynyt ja et ole yksin.
noita tunteita jokainen äiti käy läpi joskus ja mitä pidempään väsymys jatkuu niin sitä syvemmäksi masennus käy.
kerro läheisillesi tilanteesi ja pyydä apua. älä vaadi liikaa itseltäsi nyt ja älä kuuntele ihmisiä jotka ovat "omasta mielestään täydellisessä perheessä". Masentuneena tekee ratkaisuja joita katuu kun on selviytynyt tilanteesta. Itse elin kaksi vuotta sumussa masennuksen takia.
Ota etäisyyttä tilanteesta mutta kerro lapsille se miksi näin toimit "äiti rakastaa eniten maailmassa teitä mutta nyt on niin että äidin pitää hoitaa eräs kovasti tärkeä asia" Huolehdi että lapset saavat hoidon ja paikan jossa he haluavat olla ja eivät ole heitteellä. Oma hyvinvointisi on lasten parhaaksi.