Olen seurustellut 4 vuotta ja vuoden siitä olemme asuneet yhdessä. Nyt sitten menin ihastumaan korviani myöten toiseen mieheen, ja samaan aikaan poikaystäväni jätti minut (ei tiennyt mitään ihastuksestani). Ero tuli minulle todella yllätyksenä, kuulemma poikaystäväni oli sitä jo muutaman kuukauden pohtinut, ja tullut siihen tulokseen että olemme liian erilaisia.
No, nyt sitten menin toisaalta helpottuneena ja toisaalta surullisena ihastukseni luo. Helpottuneena siksi, että enää ei tarvinut miettiä mitä tekisin ihastukseni suhteen. Meillä on ollut nyt muutama päivä todella ihanaa yhdessä, tuntuu aivan uskomattoman ihanalta tuntea pitkästä aikaa näin vahvoja tunteita, kun on todella ihastunut ja mies on vienyt minulta "jalat alta". Mutta nyt poikaystäväni alkoi katua ratkaisuaan, ja yrittää saada minut takaisin. En tiedä, kumman valitsisin: vanhan ja turvallisen suhteen, vai tämän uuden jutun jossa tunnen olevani vastarakastunut.
Tuntuu pahalta, kun poikaystäväni on todella surkeana ja katuu puheitaan luvaten muuttua. Itse en usko tällaisiin muuttumisiin. Ja jos annan poikaystävälleni uuden tilaisuuden ja jatkamme suhdettamme, ajattelen pian kuitenkin taas ihastustani. Apua... tuntuu pahalta heittää hukkaan neljän vuoden suhde, joka on vielä ensirakkauteni.
No, nyt sitten menin toisaalta helpottuneena ja toisaalta surullisena ihastukseni luo. Helpottuneena siksi, että enää ei tarvinut miettiä mitä tekisin ihastukseni suhteen. Meillä on ollut nyt muutama päivä todella ihanaa yhdessä, tuntuu aivan uskomattoman ihanalta tuntea pitkästä aikaa näin vahvoja tunteita, kun on todella ihastunut ja mies on vienyt minulta "jalat alta". Mutta nyt poikaystäväni alkoi katua ratkaisuaan, ja yrittää saada minut takaisin. En tiedä, kumman valitsisin: vanhan ja turvallisen suhteen, vai tämän uuden jutun jossa tunnen olevani vastarakastunut.
Tuntuu pahalta, kun poikaystäväni on todella surkeana ja katuu puheitaan luvaten muuttua. Itse en usko tällaisiin muuttumisiin. Ja jos annan poikaystävälleni uuden tilaisuuden ja jatkamme suhdettamme, ajattelen pian kuitenkin taas ihastustani. Apua... tuntuu pahalta heittää hukkaan neljän vuoden suhde, joka on vielä ensirakkauteni.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mä olen seurustellut 6,5 vuotta ja siitä ajasta on asuttu saman katon alla kohta viisi vuotta. Vielä vuosi sitten olin valmis menemään naimisiin ja perustamaan perheen. Olen sitten viime aikoina alkanut miettimään, onko hän sittenkään se oikea. Ja kun poikaystäväni ei ole tosissaan vielä kertaakaan edes puhunut avioliitosta ja siihen liittyvistä jutuista. Olemme vuosien saatossa olleet eroamassa muutamia kertoja, mutta aina on suhteemme saanut jatkoa.
Ja tähän saumaan tutustuin itseäni muutaman vuoden vanhempaan mieheen, joka vie todella jalat altani. Meillä juttu luistaa sekä sähköpostissa että tekstiviesteissä. En ole pettänyt poikaystävääni, olen vain keskustellut uuden tuttuni kanssa vakavistakin asioista.
Ongelma on se, etten oikeen tiedä mitä haluun tehdä. En halua jättää vakituista kumppaniani hutiloiden. Haluan tehdä asiat oikein. Tämä uusi tuttuni tietää, että seurustelen. Vaikeaksi asian tekee se, että meillä on kumppanini kanssa pitkä historia yhdessä, kummityttö, ystävät ja hyvät välit keskenämme ja ulospäin suhteestamme. Kuitenkaan en ole varman mitä haluan. Kuinka saan asiat päässäni selvitettyä? Tuntuu vaikealta myöntää, ettei kaikki aina menekään kuten on suunnitellut.
Onko vastaavia kokemuksia? Kuinka olette niistä selvinneet?
Phew. Et ole pettänyt, olet vain keskustellut
... hmm ...
on helppo huomata tosiasiat, kun myönnät itsellesi, että olet ihastunut itse luomaasi mielikuvitushahmoon, jonka kanssa juttu luistaa ja vakavistakin asioista pystyy puhumaan.
...ehkä tavata (tee treffit yleiselle paikalle esim. kahvilaan, koska miehet kuitenkin usein ovat enemmän kiinnostuneita seksistä, kuin sinusta itsestäsi) se toinen mies, niin saisit
selvyyden, että onko hän yhtään sellainen, kuin
olet kuvitellut. Jos petyt, kuten usein käy nettituttujen kanssa, niin putoat ainakin takaisin maan pinnalle ja voit avoimin silmin tarkastella nykyistä suhdettasi ja sitä onko mieltä enää jatkaa sitä pidempään. Jos taas tämä uusi tuttavuutesi onkin elämäsi mies, niin sitten saatkin taas uutta pohdittavaa. Älä kuitenkaan ryhdy seksisuhteeseen toisen kanssa, vaan hankkiudu ensin eroon entisestä ennen kuin menet sänkyyn toisen kanssa, siten loukkaat ainakin hieman vähemmän nykyistä avomiestäsi. Silti hylätyksi tuleminen loukkaa aina ihmisen itsetuntoa mielettömästi... Ja muista, että nyt tiedät mitä sinulla on (?), mutta uudessa suhteessa menisi pitkään ennen kuin olisit taas samassa pisteessä!
Ja siksi vonkaa nyt sinua takaisin! Mene rohkeasti uuden mukana! Miehesi ei ollut varma tunteistaan ja siksi nyt muka on; ilmeisesti hänellä oli joku viritys selkäsi takana ja se meni suoraan sanottuna reisille ja nyt sitten häntä koipien välissä sinua takaisin kerjäämään. Ei kiitos!
...vaikuttaa. Ei ole kovin harvinaista että eron jälkeen koittava "vapaus" ei maistukaan kovin makealta, ja taakse jätetty kumppani alkaa näyttää taas houkuttelevalta (kenties tutulta ja turvalliselta). Yhtäkkinen ero ilman suuria oireita ja keskusteluita suhteen tilasta viittaa huonosti harkittuun pikaeroon, joita tapahtuu silloin kun on päätäpahkaa menty "rakastumaan". Jospa rakkaus ei olekaan kestänyt tai ollut sitä oikeata sorttia?
Heipsan!
Juttustasi tuli mieleen oma tarinani. Seurustelin kolme vuotta, ihastuin toiseen, rakastuin ja lopulta aloitin uuden suhteen. Onnea ja autuutta kesti muutama kuukausi, mutta sitten menneisyyden hirviöt kaappasivat minut. Tunsin kamalaa ahdistusta ja syyllisyyttä siitä mitä olin mennyt tekemään: heittämään ensimmäisen oikean, tärkeän rakkaussuhteen pois, jossa kaikki oli ollut ah, niin ihanaa! Ei auttanut kuin palata häntä koipien välissä takaisin, ja sain kuin sainkin anteeksi. Koitimme palata yhteen, mutta yllätyksekseni jouduin toteamaan, että olin kasvanut ulos suhteesta. Sen lisäksi ymmärsin todellakin rakastavani "uutta miestäni". Ainakin itse opin sekoiluistani sen, että eteenpäin on mentävä ja rakkaus saa johdattaa minua tästäkin eteenpäin. Pidä kuitenkin mielessä, että entiset kuviot on käsiteltävä täysin loppuun, muuten käy niin kuin minulle, raunioille joutuu palaamaan ja tilinteon hetki on katkera! Ero pitkästä suhteesta on aina vaivaloinen ja vaatii henkisiä ponnisteluja, eikä uuden ihmisen saisi antaa asian läpikäymistä helpottaa! Anna sydämesi johdattaa sinua eteenpäin, se tietää, mikä sinulle on parasta! =) Aurinkoa ja voimia kesääsi!
Mitä sekoilua!
Kyllä osaa raivostuttaa tämä "kuuntele sydäntäsi" lässytys. Normaalijärjellä varustettu ihminen yhteiskunnassa ja sidosryhmissään toimii järjellä.
Olen ilman muuta "No limits" ihminen, mutta jos kaikki alkaisivat sekoilemaan "sydäntään kuunnellen", niin aivan vituiksi täällä hommat menisivät. Toki teille suon sydämmenne äänen, supattakoon se sitten korvaanne mitä tahansa.
Onneksi en ole ainoa ihminen, joka on tällaisessa tilanteessa.. Olen seurustellut 2 vuotta ja suhde on ollut mahtava keskiarvoltaan vaikka riitoja on ollut välillä enemmän kuin suhde sietää.. Viime aikoina on mennyt kuitenkin hyvin ja emme ole edes riidelleet, mutta nyt sitten olen mennyt ihastumaan korviani myöten uuteen mieheen. Olen jo pettänyt poikaystävääni ja käynyt tämän uuden tuttavuuden luona ja suudellut hänen kanssaan moneen otteeseen. Nyt olen kuitenkin tunteiden umpikujassa enkä tiedä mitä tehdä. Rakastan poikaystävääni enkä missään nimessä halua loukata häntä (olen jo tehnyt niin vaikka hän ei sitä vielä tiedäkään) ja haluaisin pysyä "turvallisessa" suhteessamme, mutta toisaalta tämä uusi mies on koko ajan mielessäni ja ikävöin häntä..En pysty olemaan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, vaan välttelen seksiä poikaystäväni kanssa ja keksin milloin mitäkin syitä. Tiedän että olen paha ihminen, sitä ei tarvitse minulle kertoa vaan se, että mitä pitäisi tehdä että en loukkaisi ympärilläni olevia ihmisiä
Miks sää kuvittelet,
että sul ois oikeus tehdä
tommonen paska juttu
sil uudelle???