Miten tärkeää teille miehet ja naiset on yhteydenpito entiseen "kakkoseen" kun kaikki on päättynyt? Joko toinen ei jaksanut odottaa tai et itse halunnut jättää puolisoasi.
Miksi haluat edelleen tietää ja kuulla hänestä? Vaivaako ikävä ja kaipuu aina siihen mitä ei saanut/mistä luopui? Tuntuuko kaipailu hyvältä? Haluatko selvittää vieläkö toinen haaveilee perääsi, vieläkö saisit hänet? Onko hänellä jo toinen?
Ikävöitkö muita exiäsi? Jos olisit jättänyt kumppanisi toisen takia (jota nyt haikailet) luuletko että jonkin ajan päästä haluaisit yhteyden entiseen kumppaniisi? Haluaisit tietää vieläkö hän riutuu perääsi ja ottaisi takaisin vai onko jo löytänyt paremman?
Vaivaako pelko siitä ettei koskaan voi tietää olisiko jokin toinen ratkaisu ollut parempi? Valitsitko oikein? Voiko koskaan valitakaan oikein, jos aina ikävöi kuitenkin sitä toista. Kun molempia ei pidemmän päälle voi saada.
Tuntuu vain siltä että toisen perään ei haikailla niin kauan kun toinen vielä "roikkuu" mutta heti kun katkerat yhteydenotot loppuvat, ruvetaan itse roikkumaan.
Eli: En mä sua itselleni halua ainokaiseksi, mutta olis tosi kiva jos sä et koskaan pääsis yli musta. Itsetuntojuttu.
Ja välillä pitää aina testata ja selvittää onko toinen jo päässyt yli ja voiko toisen vielä koukuttaa jotenkin, vaikkei itselleen haluakaan. Pitää vaan varalla potentiaalisena mahdollisuutena.
Miksi haluat edelleen tietää ja kuulla hänestä? Vaivaako ikävä ja kaipuu aina siihen mitä ei saanut/mistä luopui? Tuntuuko kaipailu hyvältä? Haluatko selvittää vieläkö toinen haaveilee perääsi, vieläkö saisit hänet? Onko hänellä jo toinen?
Ikävöitkö muita exiäsi? Jos olisit jättänyt kumppanisi toisen takia (jota nyt haikailet) luuletko että jonkin ajan päästä haluaisit yhteyden entiseen kumppaniisi? Haluaisit tietää vieläkö hän riutuu perääsi ja ottaisi takaisin vai onko jo löytänyt paremman?
Vaivaako pelko siitä ettei koskaan voi tietää olisiko jokin toinen ratkaisu ollut parempi? Valitsitko oikein? Voiko koskaan valitakaan oikein, jos aina ikävöi kuitenkin sitä toista. Kun molempia ei pidemmän päälle voi saada.
Tuntuu vain siltä että toisen perään ei haikailla niin kauan kun toinen vielä "roikkuu" mutta heti kun katkerat yhteydenotot loppuvat, ruvetaan itse roikkumaan.
Eli: En mä sua itselleni halua ainokaiseksi, mutta olis tosi kiva jos sä et koskaan pääsis yli musta. Itsetuntojuttu.
Ja välillä pitää aina testata ja selvittää onko toinen jo päässyt yli ja voiko toisen vielä koukuttaa jotenkin, vaikkei itselleen haluakaan. Pitää vaan varalla potentiaalisena mahdollisuutena.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Viehtäys kaipuuseen johtuu siitä että siihen jota ei saanut/valinnut voi liittää aina niitä ihania kaipuun tunteita. Hänen kanssaan ehkä kaikki olisi sittenkin voinut olla paremmin. Eli se on haave paremmasta jota saa ylläpitää. Illuusio siitä että jossakin minulla on toinen joka minua kaipaa.
Ja jos tuntuu ettei ehkä enää kaipaa, pitää selvittää vieläkö toisen saisi koukutettua jotta haave voi jatkua.
jos tämän toisen itselleen saisi niin haave katoaisi. Koska ei senkään kanssa olisi niin ihanaa tosielämässä, kun kaikki olisi luvallista ja todellista. Sitten täytyisi siirtyä haikailemaan sitä, miten ihanaa sen entisen puolison kanssa olikaan, onkohan sillä jo uusi?
samanlainen itsetuntojuttu on se että pelkää sitä että itsejättämä puoliso löytääkin uuden. Teinkö huono vaihdon? Löysikö puoliso vielä paremman? jäinkö vaihdossa sittenkin vähemmälle?
Ja kaikista tärkein, miten puoliso pääsi minusta yli noin nopeasti? (vaikka itse vaihdoin toiseen)
saisiko sen vielä koukutettua.. ja kehä pyörii...
tuttu juttu.