4 vuotta yhdessä.2 vuotta lapsen syntymästä.nyt asumuserossa. pakko oli lähteä. mies on vetäytynyt "kuoreensa". sanoo että voidaan palata yhteen kunhan hän saa olla "rauhassa" (eli viettää illat tietokoneella ja viikonloput kavereitten kanssa dokaillessa). Rakkaudenosoituksia ei ole tullut piiiiitkän aikaan, mutta luen vanhoja viestejä kyynelehtien. Kyllä mieheni on joskus osannut osoittaa tunteitaan. En mielestäni ole tehnyt mitään väärää. En halua mennä takaisin. Haluan saada rakkautta kuten kaikki meistä haluaa. Mitä teen miehellä joka ei huomioi minua lainkaan ja kohtelee minua epäkunniottavasti. Onko hän muuttunut lopullisesti tuollaiseksi? Hän tuli nuorena isäksi (nyt 23v). Onko aika luopua toivosta? Onko mitään mitä voisin tehdä, jotta hän näkisi mitä on menettämässä?
välinpitämätön mies!
surullinenäitiliini
41035
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ja hankkia elämän.
Miksi mies haluaisi sinut takaisin? Mitä sinulla on tarjota hänelle? Ei ilmeisesti siis mitään mitä hän tarvitsisi. Ainoa tarvitsija olet siis sinä.
Ilmeisesti et tule saamaan sitä minkä tarvitsisit, koita etsiä muuta elämää. Ei onnea voi toinen tehdä, itsestä, ja omista jutuista se täytyy löytyä.
Etköhän loukkaantunut sanomisistani, niin totuudesta yleensä loukkaanutaan kun ei sitä itse olla vielä sisäistetty. Minkäs sille voi?
Kuitenkin toivon sinulle toivottomalta tuntuvaan tilanteeseesi voimia kestää, ja luoda omaa elämää ilman miestäsi.
Totta on vanha sanonta että jokainen on itse oman onnensa seppä. (Läheisriippuvaiset sitten ihan erikseen)
En loukkaantunut sanoistasi. Eikä totuus satu enää.
Olen lähtenyt siksi että otin onneni omaan haltuuni.
En odota mieheni tekevän minua onnelliseksi. Odotan mieheni ottavan vastuuta niin kuin elämässä kuuluu tehdä, niin kuin yleensä perheen isän oletetaan tekevän. Onko se oikein? Se on jokaisen henkikökohtainen mielipide. Itse olen sitä mieltä, että mies on yhtälailla vastuussa perheestä kun äitikin. En kysynyt miten minusta tulee onnellinen. Kysyn onko kellään kokemusta tämän kaltaisesta tilanteesta? Miehelläni on selvästi menossa joku "vaihe". En tiedä onko se lopullista ja väliaikaista. Minä en häntä tarvitse, löydän onneni kyllä itsenäisestikin. Mutta minulla on myös tahtoa rakastaa häntä. Tahtoa pitää perheemme kasassa. Koska sitähän rakkaus on - tahtomista. Rakastuminen on asia erikseen- se on tunne.
Miehestä, joka ei anna rakkautta ja huomionsa jakaa tietokoneen ja kavereitten välissä, ei ole sen kummemmin puolisoksi kuin isäksikään. Mikäli hän ei halua parisuhdettanne tai halua panostaa siihen niin henkistä ja kuin fyysistä energiaa, et paljoa pysty tekemään yksin. Sinulle jää vain yksi tie: surra ja katsoa eteenpäin.
Mikäli mies taas on valmis panostamaan suhteeseen, niin olisi ehkä hyvä idea mennä perheneuvolaan. Vetäytmiseen saattaa olla jokin syy, yksityinen masennus tai kyvyttömyys kohdata jotakin aspektia parisuhteesta. Palata yhteen voi vain mikäli kummaltakin löytyy tahtoa kohdata toinen ja yhteinen arki,
Jos sinulla on vain voimia, niin etsi itsellesi parempi ja vastuuntuntoisempi mies ja isä lapsellesi. Maailma on miehiä täynnä. Surupuseroon ei kannata jäädä, jos mies ei ota muuttuakseen.