Olen päättänyt erota miehestäni 20 vuoden liiton jälkeen. Meillä on ollut pelkkää riitaa 6 kk ja pahenee vaan. Kun ilmoitin hänelle, että aion erota ja etsin itselleni asunnon, hän ilmoitti, että ei aio ikinä lopettaa minun kiusaamistani. Hän aikoo tuhota minut ihmisenä, työpaikkani, ystävyyssuhteeni yms. Kun sanoi, että onneksi poliisi on olemassa, hän vaan totesi että mitä se poliisi pystyy tekemään, kun ei ole todisteita. Hän on luoteeltaan sellainen, että uskon ihan täysin hänen pyhittävän loppuelämänsä tuhoamiselleni. Pelostako pitäisi jäädä tämmöiseen liittoon? Onko muilla vastavia kokemuksia? Miten selvisitte?
mies uhkailee
pelostako jään?
111498
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
poliisille ilmoitus ja lähestymiskielto.
ja sitten voitte käydä vaikka perheasiain sovittelussa, jotta mieskin löytäisi uuden suhtautumistavan. Tuskin mies siellä enää uhkailee.
Ei missään tapauksessa pidä antaa kiusanteon jatkua. Ota uhkaukset talteen (tekstiviestit, sähköpostit jne), kerro poliisille asiasta. Lähde vaikka turvakodin kautta omaan elämään.
Toi on kyllä niin hirveen kiva kun kuvitellaan uhkailevan miehen sit lähtevän yhtäkkiä johonkin perheasiain sovitteluun, kun muuten on ihan vintti pimeenä eroilmoituksesta. Haloo!
Ei siinä mitään, oikeen pirtsakka neuvo kyllä.
Poliisi ja turvakotikuvio sensijaan toimii kyllä.
Ei mitään lässytyksiä enää tossa tilanteessa.
Nynneröt miehet turvautuu uhkailuun ja luulevat olevansa onnellisia kun saavat pitää vaimonsa.Pysyy se ainakin kotona hellan ja nyrkin välissä.
Tiedän yhdenkin miehen joka meinas kuolla kun leikki kännipäissään jojoa,oli pakko huutaa apua kun jaloista loppui voima.
Mieheni uhkasi tehdä elämäni todella kurjaksi, sanoi etsineensä täältä kyseiseltä ja vastaavilta palstoilta tietoa jota voi käyttää ja lasten välityksellä tehdä elämästäni helvetin.
Lapsiamme hän aikoi käyttää välikappaleena.
Minä ja sukuni odotimme eron jälkeen noin kaksi kuukautta hälytysvalmiudessa mitä seuraavaksi kohdalle jysähtää, eli mikä on se mikä saa miehen ymmärtämään ettei toista voi omistaa, ei edes vaimoa, eikä tietenkään sen jälkeen kun erosin ja oman kodin sain.
Tuon kaksi kuukautta pidimme oven lukittuna yötä päivää, kuljin kuin rikollinen jotta vältin tuohon ihmiseen törmäämisen, kun lapset olivat isällään tuijotin puhelinta (onneksi lapsilla oli jo omat puhelimet)
Viimein tuli se päivä että mieheni pinna katkesi, lapsella jäi ovi lukitsematta koulusta palatessa joten mies pääsi sisään asti asuntooni, huusi, raivosi, reuhasi ja potkaisi reilusti jolloin harppasin tavoittelemaan puhelinta.
Joku tuossa tilanteessa rikkoi jotain loputtoman omaa, väkivalta on brutaalein keino osoittaa ihmiselle ettei tällä ole oikeuksia, edes elämäänsä.
Kun sain puhelimen käteeni, mies perääntyi ovelle. Tuona viikonloppuna lasten piti mennä isälleen, mutta ymmärrettävästi olivat järkyttyneitä ja kieltäytyivät menemästä. Otin yhteyttä lastenvalvojaan (entinen naapurini) ja selvittelin oikeuksiani olla laittamatta lapsia isälleen.
Tilanne laukesi miehen häpeään, en ottanut hiljaa vastaan mitä tuleman piti, vaan tein asiasta virallisen, julkisen ja nostin täyteen päivän valoon mikä hän ihmisenä pohjimmiltaan on.
Tuo häpeä sai miehen viimein rauhoittumaan omaan osoitteeseensa (viikko tuosta mies jo seurusteli, kun tuo nainen katkaisi välit kului kaksi viikkoa ja nykyinen naisystävä muutti saman katon alle)
Luulen että kontrollointi kohde vaihtui, mies itsessään ei muuttunut. Nykyinen naisystävä on hyvissä väleissä lasteni kanssa, joten luulen hänen saavan ensikäden tietoa siitä millaisen miehen kanssa seurustelee.
Nyt pelkäämme enää sitä, mihin ex-mieheni innostuu kun tämä nykyinen naisystävä pakenee paikalta.
Mutta sitä odotellessa...
Älä anna uhkausten kaventaa elämääsi, kukaan ei käänny sinua vastaan, ei kukaan niistä jotka sinusta todella välittävät, ne jotka kääntyvät eivät ole ystävyytesi arvoisia.
ja nk kylmä kosto on suloisin sanoo italialainen (?) sananlasku. Yllättävän moni on eronsa jälkeen huomannut, että ystävät, jotka olivat parin ollessa aviossa yhteisiä, ovatkin muuttuneet sen toisen osapuolen ystäviksi. Pienellä paikkakunnalla asuva saa huomata katseiden muuttuneen arvioiviksi ja kyräileviksi. Taas on ollut toinen osapuoli asialla ja liikkellä on jokin "varma tieto". Tilanne saattaa mennä jopa niin pitkälle, että yksin jäänyt eronnut osapuoli joutuu muuttamaan kokonaan pois paikkakunnalta. Tilanne on hankala etenkin jos entinen kumppani on asunut paikkakunnalla lapsesta asti ja toinen on muuttanut esim. vasta avioliiton solmimisen yhteydessä "ulkopuolisena". Hänet on hyväksytty yhteisön jäseneksi niin pitkäksi aikaa, kuin liitto on kestänyt, sitten onkin alkanut hylkiminen.
Tämä kaikki on sellaista kiusaamista ja toisen elämän tuhoamista, että siihen ei pääse mitenkään kiinni. On vain nöyrryttävä ja lähdettävä. Tiedän pari tällaista tapausta ja kummassakin on vielä käynyt niin, että se koko ikänsä paikkakunnalla asunut saattaa olla jo muuttanut pois tai työpaikka on niin kaukana, että viettää kotipaikkakunnalla vain viikonloput ja lomat. Silti hän on pystynyt vaikuttamaan entisen kumppaninsa elämään. Pieni jatkuva myyräntyö on tehokkainta jos haluaa tuhota toisen elämän.
turvakotiin. Asia esille julkisesti, älä alistu pelkäämään lopun ikääsi. Se on juuri sitä valtaa jota exäsi haluaa.
Itse olen juuri päättänyt tehdä jotain asioille exäni suhteen...
kuusi vuotta yhdessä oloa joista n puolet avioliitossa. olen romahtamispisteessä, mutta sinnittelen. alkuviikosta mieheni pahoinpitelyn päätteeksi heitti minut ulos kodistamme. kävin lääkärissä ja poliisilaitoksella, tilasin ajan sossuun, siellä olen jo käynyt ja asuntoa haettu ja tarjous tulossa asunnosta joka vapautuu kuun lopussa ja nyt olis valtava paperimäärän etsiminen ja toimittaminen eripuolille mutta tuntuu ettei voimat riitä. vuoden kohta olen ollut sairaslomalla 2 leikkausta läpikäynyt sinä aikana enkä vielä tiedä koska pääsen töihin kaksi kuolemantapausta tuttavapiirissa viimeisen kuukauden aikana ja äitini sairastaa ja on loppusuoralla, sitä kuinka kauan on aikaa ei kukaan tiedä. rahaa ei ole mutta silti olen lähdössä tänään risteilylle joka on kylläkin maksettu aikaisemmin mutta koen että se auttaa vähän pääsemään irti tästö kauheudesta.
olemme tyttäreni kanssa asustellut poikani luona nämä päivät ja varmaan jatkossakin kunhan oma asunto järjestyy.
eilen hain kotoa vaatteita ym henk.koht tavaroita ja piti ottaa myös passi mutta mies oli piilottanut sen plus muita asioita kutan verenpainelääkkeet ja kaikki reseptit kengät ja joitain vaatteita jotka olisin tarvinnu eikä antanut pyynnöstä huolimatta ja väitti että olen ne itse piilottanut kännipäissäni mikä ei pidä ollenkaan paikkaansa . siitä on aikaa kun olen ottanut siideriä ja kyseiset asiat ovat sen jälkeen olleet siellä missä pitikin.
siinä ei autanut kuin mennä uudestan lääkäriin ja poliisille hakemaan pikapassia ja taas tuli turhia kuluja vaikka rahaa ei ole. uudet lääkkeet oli tietysti ostettava vaikka ennestäänkin oli ihan riittävästi pitkäksi aikaa
nyt mies viestittää milloin rakastaen milloin itsemurha aikein milloin vittuillen ja pyytäen palaamaan kotiin
joku osa minusta rakastaa häntä suunnattomasti mutta järki sanoo että nyt pois eikä sitä helvettiä enää varsinkin kun fyysinen koskemattomuus tuli loukatuksi ja tyttäreni 17 v on ollut jo kauan sitä mieltä että muutetaan omaan kotiin
en tiedä kuinka tästä selvitään ja minkälainen kiusaaminen tästä vielä alkaa ja mitä tapahtuu kun mies saa tietää pahoinpitelyilmoituksesta.erohakemuksesta hän tietää ja siitä että olen asuntoa hakenut.
niin että tällainen oli minun tarina.
nyt alan valmistautua lähtemään helsinkiin tuonne kurjaan säähän mutta kaipa se siitä.
Noh oma isäni teki kaiken mahdollisen äidilleni heidän erotessaan, poliisille ilmoitti, että tietyssä asunnossa on tapettu nainen ja kaksi lasta ja oli jopa sitä yrittänyt. Lähetti kirjeitä äidin työpaikalle, siitä kuinka häiriintynyt äitini oli luonteeltaan. Mutta onneksi äidin työnantaja ymmärsi, (miksi ei olisi ymmärtänyt, kun tunsivat äitini, mutta eivät isääni), ja ahdistelu loppui kun äidillä oli uusi miesystävä.
Kyllä sinäkin selviät! Hanki hyvä henkivartija hetkeksi pelastamaan sinut, jos muu ei auta!
paljon hyvää elämäänne! Pitkä ilo pitkästä surusta.
Ps. älkää antako lastenne katsoa pahoinpitelyä, sillä itse olen kait (2 v tai jotain) nähnyt montakin ja näen edelleen joitain painajaisia näistä. (Ja nyt 30 v. ja on pahoja pelkokohtauksia, en ti onko sieltä lähtöisin)
Älä jää pelkoon. Tiedän mitä koet. Koen itse samaa. Avoerostamme on nyt 3kk. 2v tyttö muutti mukanani. Mies jäi asumaan yhteiseen asuntoomme, me lähdimme. Mietin lähtemistä jo pitkään ja mies uhkaili joka kerran kun puhuin lähteväni, että hän tekee elämästäni helvettiä..voin olla siitä varma!
Nyt mennyt "suht" hyvin. Välillä mies on jopa ystävällinen. Mutta joskus tulee uhoamisviestejä, että hän haluaa rahat asunnon maksamiseen, hän ei halua myydä asuntoa, mutta haluaa MINUN maksavan sitä! :D naurettavaa.. Hän on ilmoittanut ettei tule maksamaan elatusmaksuja tai ylipäätänsä mitään mistä MINÄ mukamas hyötyisin. (lapsen elättämiseenhän ne on) Viimeisin uhkaus on viesti jossa hän sanoo: tiedät ettei minun kanssani kannatta rueta tappelemaan. Kyllä viesti saa minussa aikaiseksi pelkoa. Mutta ystäväni ovat saaneet taottua minuun järkeä. Mies pelkää, hän tietää olevansa heikoilla jäillä, hän ei halua myöntää sitä itselleen koska se olisi egolle liian suuri paikka. Peiliin katsominen tietäisi surua, pelkoa, vastuun ottamista, johon nämä miehet eivät kykene. He pitävät illuusion siitä että he ovat parempia ja vahvempia. TIEDÄN että on todella vaikeaa karkottaa pelko itsestään, mutta yritä!
Sinulla on OIKEUS lähteä. OIKEUS tulla rakastetuksi. OIKEUS olla turvassa. OIKEUS olla tasavertainen. Jne. Itsekin joudun muistuttamaan näistä asioista itseäni joka päivä. Uskotaan yhdessä parempaan tulevaisuuteen. Ole rohkea!
Itselläni (ainakaan tähän päivään mennessä) mies ei ole viestejä "parempaan" pystynyt. Hän keskittyy nyt omaan elämäänsä (eli dokaamiseen ja työssä käymiseen yms.) eikä hänellä ole aikaa kiusata minua vaikka niin uhkailikin. Vielä tosin on käynnit sossussa huoltajuudesta ja elatusmaksuista jolloin oikea sota varmaan alkaakin. Mutta koitan pitää mielessäni että minä olen tehnyt kaikkeni. En ole tehnyt mitään väärää. Olen hyvä äiti. Olin hyvä vaimo. Hän saa ihan rauhassa uhota minulle ja hän tekee niin koska on menettänyt itse elämänsä hallinnan. Minulla se on kutakuinkin hallussa..ei joka hetki..mutta haluan yrittää..haluan kehittää itseäni. Haluan itselleni parasta- ja exäni ei ole sitä. Vaikka joskus häntä kaipaankin (tai sitä mitä hän oli ennen).
Voimia sinulle - ja olen rohkea. Arvosta itseäsi.