Hei!
Onko kenelläkään kokemuksia, miten onnistuu - ja onnistuuko - seurustelu maanviljelijän kanssa, jolla ainakin tähän aikaan vuodesta aika kuluu pellolla ja sen laidoilla ( eläinten ruokkiminen aamuin-illoin)???
Tapasimme kesällä ja silloin tapailtiin kerran viikossa, mutta nyt kun alkoivat syyskiireet, niin on jäänyt vähemmälle - vapaa yhteinen mahdollinen aika kun on yöllä. Ja välimatkaa on reilu 100 km...
Tykkään siitä ihmisestä, eikä meillä ole ollut mitään erimielisyyksiä asioista - ja jaksan kyllä odottaakin, jos se on tarpeellista. Joskus vaan tulee tyhjä olo. Molemmat ollaan erottu ja siis vapaita.
Eikä minua pelota ajatus maaseudusta, vaikka en maalla ole asunutkaan - mutta en mikään cityneitokaan ole. Omakotitalossa olen asunut melkein koko ikäni, ja sellaista tälläkin hetkellä yksinäni hoitelen.
Onko kenelläkään kokemuksia, miten onnistuu - ja onnistuuko - seurustelu maanviljelijän kanssa, jolla ainakin tähän aikaan vuodesta aika kuluu pellolla ja sen laidoilla ( eläinten ruokkiminen aamuin-illoin)???
Tapasimme kesällä ja silloin tapailtiin kerran viikossa, mutta nyt kun alkoivat syyskiireet, niin on jäänyt vähemmälle - vapaa yhteinen mahdollinen aika kun on yöllä. Ja välimatkaa on reilu 100 km...
Tykkään siitä ihmisestä, eikä meillä ole ollut mitään erimielisyyksiä asioista - ja jaksan kyllä odottaakin, jos se on tarpeellista. Joskus vaan tulee tyhjä olo. Molemmat ollaan erottu ja siis vapaita.
Eikä minua pelota ajatus maaseudusta, vaikka en maalla ole asunutkaan - mutta en mikään cityneitokaan ole. Omakotitalossa olen asunut melkein koko ikäni, ja sellaista tälläkin hetkellä yksinäni hoitelen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
vähenee, talvi tulee ja aikaa jää enemmän seurustelulle.
Sitähän se maanviljelijän elämä on töitä tehdään luonnon mukaan. Ja voithan sinä yllättää miehen hurautat hänen luo ja paijaat illalla kun tulee pellolta
Työkiireet on jokaisella,maatalonpitajillä eritoten ihan erilailla hommaa ja se on vain sitten suhteessa ymmärrettävä .Jos mahdollista ja olisit innokas,niin mene viikonloppuisin mukaan auttamaan jotain tekemistä?Saisitte olla yhdessä ja löytyy sitä vapaaaikaakin sieltä välistä.
Jossainvaiheessahan on kuitenkin, mikäli suhdetta jatkatte,mietittävä muuttoja ja tuskin se mies sieltä maaltaan lähtee,eli varmaan sinä "joutuisit"muuttamaan sinne.Olisitko valmis?Kaikkea tälläistä kun miettii asiatkin selkeytyy paljon.Kirjoituksesta saa sen käsitteen,että pidät valtavasti tästä miehestä,joten älä pistä rakkaudessa hanttiin kun olet löytänyt nyt sellaisen ihmisen.Nauttikaan:)
Vähän lisäystä.
Toki haluaisinkin mennä viikonloppuisin miehen avuksi - jos saisin luvan...
Tämä juttu kun on vielä niin alkuvaiheessa, että hän ei ole kutsunut minua vieraakseen - koska vanhempansa asuvat samassa pihapiirissä. Ei siis halua minua sinne heidän "ihmeteltäväkseen".
Ja toisaalta tosiaan hänellä on nyt ollut harvinaisen paljon työtä ja työpäivät päättyvät vasta illalla 22-23 - ja aamulla uusi päivä alkaa taas klo 5:n jälkeen. Eipä siinä yhteistä aikaa juurikaan jäisi, vaikka olisinkin paikalla.
Joka tapauksessa odotan ja toivon, että tilanne helpottaa - ja saisin vielä sen kutsunkin..
Yksi asia minua kyllä vähän mietityttää, vaikka siitä ei ole puhuttu. Miehellä ei ole aikaisemmasta liitostaan lapsia, mutta minulla on. Haluaisiko hän vielä omiakin lapsia kenties - minulle se on jo liian myöhäistä..
puheeksi lapsi-asiat ja muutkin mieltä vaivaat jutut. Ihan yleisenä keskusteluna.
Päivät on pitkiä maanviljelijä, mutta kohtahan nuo peltotyöt pitäisi olla tehty ainakin täällä meillä päin.
jos kesällä tavattu niin olisi jo aika käydä näytillä. Minä tapasin mieheni toukokuun puolessa välissä ja jo kesäkuun alussa minut vietiin näytille vanhempien luo :)
N 42vee
Tuohon maanviljeliäpuoleen en osaa kommentoida, mutta parisuhdetta rakennettaessa on maailman tärkeintä, että puhutte kaikesta maan ja taivaan väliltä. Omat mieltymykset, pettymykset, lapset, seksi... siis ihan kaikesta voi puhua ja kun aika kuluu, niin miten paljon helpompaa onkaan kun ei tarvi arvoitella ja ihmetellä.
Itselläni orastava suhde ja nyt kyllä ollaan toimittu ihan tuon kaavan mukaan ja molempien mielestä on äärimmäisen helppoa olla kun asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä, ei vaan kierrellä ja kaarrella. Olemme molemmat eronneita ja elettyä elämää jo takana, sekin täytyy hyväksyä.
Oletteko puhuneet orastavassa suhteessanne mainitsemista asioistasi ennen seksiä? Haluaisin vaan kuulla muiden kokemusta siitä, miten olette toimineet. Itsestäni tuntuu, että olisi hyvä puhua kaikesta etukäteen, myös seksistä. Puhumisen ei pitäisi latistaa tunteita, jos ne ovat aitona olemassa - eikö vain?
puhua asioista ihan yleisellä tasolla miesystävääni väsyttää eikä hän jaksa, ja jos taas puhutaan meidän kahden suhteesta hän ei jaksa puhua, sellainen keskustelu ei kiinnosta.
Mitä teen? Puhunko vain omista tunteistani ja annan hänen kuunnella ja toivon hänen kertovan omista ajatuksistaan jos haluaa?
Kyllä minä varmasti ottaisin yhtä jos toistakin puheeksi, kunhan joskus olisi niin paljon aikaa...
Tapaamiset kun ovat olleet muutaman tunnin mittaisia ja toinen on jo tullessaan valmiiksi väsynyt, etten raaski kovin vakavilla keskusteluilla häntä rasittaa - eikä niitä niin kovin paljon vielä ole ehtinyt edes olla.
Mies kun todellakin paiskii töitä melkein kellon ympäri niin, ettei häntä tahdo saada tällä hetkellä edes puhelimen päähän. Eilen viimeksi yritin soitella, mutta en tavoittanut. Viimein laitoin aika myöhään viestin -ja soittihan tuo puoli kahdentoista aikaan, kun oli viimein tullut sisälle saunaa lämmittämään!
Joskus on mies puhelimessa naureskellut, että naiset ovat vaan niin hätäisiä, että kaikki pitäisi tapahtua välittömästi...
Olenko siis vaan liian malttamaton??? Välillä itsestäkin tuntuu, että olen kuin pahainen teinityttö, joka on ihastunut ensimmäistä kertaa!
Niin, kuulemma tämän miehen edellinen liitto päättyi liikaan työntekoon...
suhteelle tehdä jos vain haluaa, vaikka se onkin maanviljelijälle hankalaa. Mutta mies voisi kieltäytyä välillä kaikista ylimääräisiltä hommilta, ja yrittää edes kehittää suhdetta.
Minullakin suhde mieheen joka lupasi suhteen alkupäivinä että vähentää työntekoa ja varaa aikaa suhteelle mutta niinpä vain on lipsahtanut takaisin siihen töitä ja töitä lisää töitä.
Välillä tuntuu että sitä jää sinne vihoviimeiseksi jonoon jos mies jaksaa vielä, jos ei jaksa niin sitten ei jaksa.
Mekin jo 40 vuosissa, enkä haluaisi haaskata aikaa, ei sitä enää ole loputtomasti.
ollut naimisissa maanviljelijän kanssa seitsemän vuotta ja yhdessä oltu kohta 12 vuotta. Keväällä kylvöjen ym. peltotöiden aikaan ja syksyllä sadonkorjuun aikaan saattaa mennä viikkoja, että mies on töissä pellolla n. 12-17 h/vrk! Ainakin meillä, vaikka ei karjaa olekaan, mutta on perunan- ja viljanviljelyä, yhteensä noin 100 hehtaaria. Se on vaan hyväksyttävä, eikä se mies sitä "vittuillakseen" tee, ne hommat on vaan pakko hoitaa, vaikka isännältä olisi jalka poikki, jonkun on ne hoidettava, jos mielii tuloa saada.
Meillä ainakin sitten talvella helpottaa, kun mies tekee silloin normaalin pituista päivää n.klo 9-17. Tosin yrittäjänä joutuu talvellakin tekemään usein viikonloppunakin ainakin toisena päivänä töitä. Mutta on ne vapaudetkin sitten eri luokkaa kuin vieraalla työskennellessä, esim. viime syksynäkin lomailtiin äkkilähdöllä pari viikkoa kahden päivän varoitusajalla. Helppo lähtee, kun ei ole kenellekään tilivelvollinen. Samoin lasten (4 kpl) kuskaukset lääkäreihin, neuvolaan ym. asioiden hoito keskellä päivää onnistuu hyvin, kun voi lähteä silloin kun huvittaa.
Eli, vaikka maajusseilla varmasti työtunnit ovat huipussaan, niin helpompi kuitenkin joustaa. Eläinten kanssa toki joustaminen hankalampaa.
että todellakin maajussin kanssa on suurena vaarana, että liitto kariutuu liikaan työntekoon. Meilläkin tällä kylällä useampi esimerkki siitä, miten emäntä on lähtenyt nostelemaan, kun ukosta ei näy paljon muuta kuin kantapäät kukonlaulun aikaan.
Meillä on tätä pyritty välttämään juuri niin, että yhdessä sovittu, että kevään ja syksyn kiireviikkojen ulkopuolella pyritään tosissaan pitämään ainakin yksi (mielellään kaksi) vapaapäivää viikossa.
Kiitos kannustuksesta!
En ole vielä luovuttanut. Odotellaan, josko tilanne jossain vaiheessa helpottaisi - että ehdittäisiin kunnolla edes tutustua toisiimme!
Tämä maajussi ei kyllä ulkomailla lomaile, kun on sanonut että jo päivän-parin poissaolon aikana aina tapahtuu jotakin yllättävää; ei uskaltaisi lähteä kovin kauas.
Tällä hetkellä työllistää vielä normaalien töiden lisäksi iso rakennusprojekti, joka olisi saatava kuntoon ennen talvea. Ja talvella on sitten konehommia oman tilan töiden lisäksi...
Mutta kyllähän jo pienikin lomailu kahdestaan on "juhlaa", vaikka ei kaukomaille pääsisikään. Minä uskon ainakin, että asenne ja toiseen ihmiseen suhtautuminen vaikuttaa aika paljon yhteiseen viihtymiseen. Eli vaikka olisi kiinni töissään, niin silti voi huomoida toisenkin ihan arjen pienissä asioissa niin, ettei toinen tunne itseään ulkopuoliseksi ja "turhaksi"...?
Nimittäin itsellä kun on vuosikausien kokemus eräänlaisesta työnarkomaanista, joka ei osaa ottaa muita ihmisiä lainkaan huomioon.