Hei, olen Esa ja olen ihastunut / rakastunut.
(Tässä kohtaa kaikki vastaa, hei Esa)
Okei, juttu on tämä: Tapasin netissä ulkomaalaisen tytön (thaimaalaisen). Olemme jutelleet yahoo messengerin välityksellä, melkein päivittäin 3 kuukauden ajan. Webbikamerat käytössä, joten se tuo keskusteluun "aitouden tunnetta". Itse olen 20-vuotias, hän on 24 (täyttää 25 joulukuussa). Juttu alkoi niin, että tapasimme erään deittisivuston kautta. Itse en sillä hetkellä etsinyt mitään vakavaa kunhan katselin. Taisi olla heinäkuun ensimmäinen viikonloppu kun hän otti minuun yhteyttä ja aloimme keskustella. Ensimmäisen kerran kun näin hänet webbikameran välityksellä (toinen keskustelu kerta), en osaa sanoa tarkalleen mitä tunsin mutta se oli jotain erityistä. Tätä kuitenkaan en itselleni myöntänyt kuin vasta viime kuussa. Keskustelussamme oli pienoinen tauko, lähinnä siten että en nähnyt häntä 2 kuukauteen, vaikka keskustelinkin hänen kanssaan vähintään kerran viikossa. Hänellä oli muutto ja jotain ongelmia netin kanssa, joten se jäi hieman paitsioon. Tässä ajassa kuitenkin huomasin kuinka paljon häntä ajattelin. Viime kuussa näimme taas toisemme webbikameroiden välityksellä ja jatkoimme keskustelua. Heti kun näin hänet uudestaan laitoin hänelle muutaman tiedoston, jonka olin koonnut (videoita joissa kerron hänelle tunteistani, yms.). Hänkin sanoo rakastavansa minua (itse en ole vielä käyttänyt tuota sanaa vaan kierrellyt). Tänään kuitenkin laitoin hänelle kirjeen menemään, jossa myös mukana koru (sydän koru, jonka toinen puoli hänelle toinen minulle ja siinä lukee: I Love you ja nimikirjaimemme). Välimatka on pitkä ja vaikea, mutta en tahtoisi häntä kuitenkaan menettää nyt kun olen hänet löytänyt.
Siinähän sitä asiaa olikin jo. En tullut tänne kyselemään mielipiteitä (jos sellaisia on niin saa toki kertoa), tuntui vain että jonnekkin pakko purkaa näitä asioita. Itse en ole ennen ollut kenenkään kanssa milläänlailla (pari ihastusta ollut muutamia vuosia sitten), mutta ei ikinä tällaista tunnetta. Jos tähän loppuun heittäisi kysymyksenkin: Uskotteko rakkauteen ensisilmäyksellä?
(Tässä kohtaa kaikki vastaa, hei Esa)
Okei, juttu on tämä: Tapasin netissä ulkomaalaisen tytön (thaimaalaisen). Olemme jutelleet yahoo messengerin välityksellä, melkein päivittäin 3 kuukauden ajan. Webbikamerat käytössä, joten se tuo keskusteluun "aitouden tunnetta". Itse olen 20-vuotias, hän on 24 (täyttää 25 joulukuussa). Juttu alkoi niin, että tapasimme erään deittisivuston kautta. Itse en sillä hetkellä etsinyt mitään vakavaa kunhan katselin. Taisi olla heinäkuun ensimmäinen viikonloppu kun hän otti minuun yhteyttä ja aloimme keskustella. Ensimmäisen kerran kun näin hänet webbikameran välityksellä (toinen keskustelu kerta), en osaa sanoa tarkalleen mitä tunsin mutta se oli jotain erityistä. Tätä kuitenkaan en itselleni myöntänyt kuin vasta viime kuussa. Keskustelussamme oli pienoinen tauko, lähinnä siten että en nähnyt häntä 2 kuukauteen, vaikka keskustelinkin hänen kanssaan vähintään kerran viikossa. Hänellä oli muutto ja jotain ongelmia netin kanssa, joten se jäi hieman paitsioon. Tässä ajassa kuitenkin huomasin kuinka paljon häntä ajattelin. Viime kuussa näimme taas toisemme webbikameroiden välityksellä ja jatkoimme keskustelua. Heti kun näin hänet uudestaan laitoin hänelle muutaman tiedoston, jonka olin koonnut (videoita joissa kerron hänelle tunteistani, yms.). Hänkin sanoo rakastavansa minua (itse en ole vielä käyttänyt tuota sanaa vaan kierrellyt). Tänään kuitenkin laitoin hänelle kirjeen menemään, jossa myös mukana koru (sydän koru, jonka toinen puoli hänelle toinen minulle ja siinä lukee: I Love you ja nimikirjaimemme). Välimatka on pitkä ja vaikea, mutta en tahtoisi häntä kuitenkaan menettää nyt kun olen hänet löytänyt.
Siinähän sitä asiaa olikin jo. En tullut tänne kyselemään mielipiteitä (jos sellaisia on niin saa toki kertoa), tuntui vain että jonnekkin pakko purkaa näitä asioita. Itse en ole ennen ollut kenenkään kanssa milläänlailla (pari ihastusta ollut muutamia vuosia sitten), mutta ei ikinä tällaista tunnetta. Jos tähän loppuun heittäisi kysymyksenkin: Uskotteko rakkauteen ensisilmäyksellä?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Onpa ihanaa että olet löytänyt oman kullan. Toivottavasti kaikki välillänne sujuu oikein hyvin ja toivottaasti saat pian myös jonkun ihanan ihmisen lähellesi.
.........se todellisuus... eli mitä tapahtuu kun näette livenä ja elätte yhdessä ..näyttää onnistuuko suhde
Noinhan se varmaankin on, että se "livenä" näkeminen ja tutustuminen paremmin sen määrittää. Itseä vain jännittää monet mutkat matkan varrella. Samoin kuin tulevaisuus... Päivä kerrallaan tarvitsee yrittää.
uskomattomalta (hyvässä mielessä), että joku on noinkin sen oman rakkaan löytäny!
Suosittelen, että teet reissun sinne Thaimaahan. Olisi ihan hyvä nähdä tämä nainen livenä.
Minunki setä löysi internetin välityksellä oman kullan ja nykyään asuvat yhdessä. :)
Ja mitä tuli kysymykseesi, niin vastaus on kyllä. Kyllä uskon rakkauteen ensisilmäyksellä. Tarkoitan, että ehkei heti ole rakastanut sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta kyllä sydämessä jotain pitäisi mielestäni tuntua, kun näkee Sen Oikean ensi kerralla.
Minulla ainakin oli aivan erityinen tunne, kun näin poikaystäväni ensi kertaa. Ja nyt ollaan onnellisesti oltu yhdessä reilu pari vuotta ja nuo kaksi vuotta on ollut elämäni onnellisinta aikaa, vaikka kaukosuhteessa ollaankin.
"Uskotteko rakkauteen ensisilmäyksellä?"
En tiedä miten netissä, mutta "elävässä elämässä" kyllä. Sen tietää silmänräpäyksessä, onko kyseessä kohtalo vai yhdentekevä tuttavuus. Ikävä kyllä näitä veret pysäyttäviä sielun kumppaneita ei tule montaa elämän aikana vastaan, ja odotellessa monelta loppuu usko.
Töiden vuoksi olen tavannut melko paljon thaimaalaisia naisia. Mielestäni uranaiset fiksua porukkaa, ja, yllätys yllätys, eivät lopulta poikkea kovin paljon suomalaisista. Pari todella ihanaa naista, yrittäjän ja taiteilijan, olen muissa yhteyksissä tavannut.
Rakkaudessa ei voi laskelmoida. Siihen on mentävä kuin sotaan valmiina kaikkeen, jopa kuolemaan :) Mutta... tervettä järkeä saa käyttää myöhempien mahdollisten ongelmien minimoimiseksi. Löytyy tapauksia, joissa miestä on vedätetty taitavasti. Varmaan kuitenkin valtaosa löytää itselleen hyvän kumppanin thai-naisesta.
Itsellä pyörii kaikenlaiset ajatukset päässä koskien häntä ja tulevaisuutta. Samalla kiinnostaa mutta myös jännittää aivan mielettömästi. Matka tässä vaiheessa ei ole niin yksinkertaista , yllätys yllätys, rahahuolten vuoksi. Ajatukset pyörivät ainoastaan hänen ympärillään. Oma itsevarmuus aika lähellä nollaa, lähinnä tuntuu siltä että hän ansaitsisi jonkun paremman. Älkää nyt ymmärtäkö väärin, ei suomalaisissa naisissa mitään vikaa ole, mutta tämä nainen tällä hetkellä vain pyörii mielessä. Jos sen verran valottaisi omaa elämää, että en käy baareissa, en juo, en polta ja kaverit luonnehtivat nörtiksi. Tuossa edellisessä viestissä todettiin, että "Rakkaudessa ei voi laskelmoida". Itse en muuta voikaan tehdä tällä hetkellä. Mietityttää todella paljon tuleeko tämä kestämään ja entä sitten jos emme ikinä tapaakkaan...
Tähän väliin myös pakko mainita tuon kirjeen sisältö: Oma kuva kirje sydänkoru (jossa teksti: I Love you ja nimikirjaimemme). Toinen puoli meni hänelle toinen on itsellä. Näin jälkeenpäin arveluttaa oliko fiksua lähettää (ei ollut kauhean arvokas), ajatellen entä jos...
Joka kerta kun juttelemme (näen hänet webbikameran välityksellä) tunnen onnen tunteen. Hän saa minut hymyilemään ja olen myös pari kertaa itkenyt muutaman kyyneleen muistelessani häntä ja kuunnellessani rauhallista musiikkia. No joka tapauksessa en tahtoisi häntä menettää vaikka tulevaisuus voi tuoda tullessaan ihan mitä vaan.
Aasian maissa köyhyys on tosiasia. Mieti hetki itsesi kanssa, mihin alat. Voihan olla että tuo kaukosuhde opettaa sulle itsestäsi paljon, mutta mulla on tuttuja miehiä, jotka sanoo että rakkautta hokevia thaimaalaisnaisia on hänen sivuilleen eksynyt pilvin pimein. I love you and I want to marry you tulee jo eka illan viestinnän aikana..hän oli lähinnä säikähtänyt. Ellei naisella ole kielitaitoa eikä koulutusta, hän ei täällä pärjää ja usko pois: tänne hän on tulossa. Köyhyys ja kurjuus on hallitseva olotila noissa maissa. Hintaan mihin hyvänsä yritetään päästä länsimaisen miehen elätettäväksi. Näissä tapauksissa 80 % kulkee kohti eroa: nainen passaa aluksi, mutta ei pääse osaksi yhteiskuntaa, kun ei osaa kieltä eikä omaa omia tuloja. Hänellä ei ole lainkaan sosiaalista verkostoa ja hän on muukalainen miehen ystävien ja sukulaisten silmissä - jotka harvoin puhuvat hänen kotimaan kieltään... Ajan saatoss nainen näkee naapurin emännän mallista, että ei tarvi passata ja että on mahdollisuus opiskella oma ammatti ja itse päättää asioista ja alkaa kapinointi omaa miestä kohtaan. Pikku hiljaa reviiri laajenee ja omat siivet kantaa. Hän ei halua olla enää miehen omaisuutta kuten kotimaassaan olisi ollut. Suomalaismies ei ymmärrä muutosta. Hän rakastaa toisenlaista naista ja niin alkaa taistelu... Tämä kaikki on provosointia, mutta aukaissee sulta silmät siitä, mitä voi pahimmassa tapauksessa olla edessä. Olen nähnyt suurlähetystössä Bangkokissa miltä pelästynyt lähes alaikäinen maalaistyttö näyttää viiskymppisen keski-eurooppalaisen miehen kainalossa: se katse ei kertonut rakkaudesta, vaan pelosta.
tv. kanssasisar
Itsekkin tätä aluksi mietin, mutta tässä hommassa on käynyt toisinpäin. Itse olen se "köyhempi" osapuoli. Nainen käy töissä omistaa oman kämpän ja vaikuttaa erittäinkin mukavalta. Itselläkin kokemusta noista "rakkaus viesteistä" samalla deittailu sivustolla, josta tämän naisen ensi kertaa tapasin. Itse laitoin hänelle viestiä ja hän vastasi. Siitä kaikki alkoi, mutta missään vaiheessa hän ei lähetellyt tuollaisia viestejä. Paljon olen itsekkin miettinyt voisiko tämä olla aitoa ja miten kaikki olisi mahdollista. Uskon kuitenkin siihen että tämä on rakkautta. Vaikka emme ole toisiamme tavanneet niin molemminpuolinen halu tavata on kova. Eikä Thaimaa pelkkää köyhyyttä ja kurjuutta ole. Itseltä tuntuu tällä hetkellä hieman pahalta, koska itse olen häneen rakastunut ja hän minuun, mutta pelkään että en voi hänelle tarjota kaikkea sitä minkä hän ansaitsisi. Hän on hyvin koulutettu ja hänellä on työpaikka. Joten en usko todellakaan tuohon "epätoivoiseen" vaihtoehtoon. Mitä enemmän näitä asioita ajattelen sen vaikeammaksi tämä tulee, mutta häntä en haluaisi myöskään menettää.
Ja ihan tiedoksi. Olen nähnyt dokumentin "Bangkok girl": http://www.imdb.com/title/tt0488537/
Tämän saman videon pätkiä löytyy myös youtubesta ja tästä kerroin myös hänelle. Hän katsoi videot ja sanoi, että se antaa huonon kuvan Bangkokista. Näin itsekkin ajattelen, mutta selvensin samalla omaa tarkoitusperääni. Mikä oli, että hänellä on kaikki asiat hyvin ja ettei hänen pitäisi sotkea elämäänsä minun kanssani.
Kuten näistä sanoista huomaatte itsetuntoni ei ole korkealla, mutta en voi tunteilleni mitään. Uskokaa, olen kyllä yrittänyt...
Hei, niin se on. Sydän valitsee, ei järki. Ei muuta kuin kohti sitä, mikä tuntuu oikealta. Kyllä elämä kantaa ;o)
Itse olen etäsuhteessa, ja rakasta en ole nähnyt 2 kuukauteen. Ikävä on armoton. Olen yrittänyt viisastella, että onko tässä mitään järkeä,mut ei mahdu sydämeen ketään muuta.
Onnea sinulle ja kaikkea hyvää.
tv. kanssasisar
kuinka ihana tarina :) Sai niin haaveelliseksi. Nauti mahtavasta tunteesta ja suhteesta täydellä sydämelläsi :)
Kiitokset kaikille kommenteista sekä tuesta. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Rakennan ammattimiehena pilvilinnaa.Naulata nalkuttelen kuitenkin ensin saunan pilvenlonkeron
poukamaan...Jos jollakin konstilla paaset tanne,
niin ota vihta ja vasta mukaan matkaan.
Minulla on taalla myos viulu mukana,ja saan sen
jollakintavalla maukuun.Toivon tietenkin,etta olet virellani ja alat kehraan.
Hei! Ei! mummon lampaanvilloja-vaan aitoa rakkautta...Siis pida kiiretta,etta ehdit tanne
ennenkuin---aurinko ennattaa.
tanne
Hei taas kaikille. Kohta tämä kyllä rupeaa muistuttamaan blogia, enkä sellaista siitä haluaisi tehdä. Mutta jokatapauksessa tänään oli "tyttöystäväni" syntymäpäivä, tykkäsi kirjeestäni. Lähinnä kirjoitan tänne, koska hän sitten vain tokaisi tuossa, että pystynkö odottamaan häntä. Siinä sitten meni ns. sormi suuhun ja kysyin mitä hän tarkoittaa. Antoi ymmärtää, että aikoo vaihtaa työpaikkaa (ehkä toiseen maahan). Jutteli rahan säästämisestä ja kolmesta vuodesta. Eli ymmärsin sen niin, että hän aikoo tehdä kovasti töitä (tekee jo tälläkin hetkellä, mutta palkka on mitä on), jotta saa säästettyä rahaa. Ihan vain matkaa varten. 3 vuotta on pitkä aika, mutta toisaalta olemme jutelleet jo kohta puoli vuotta ja aika menee hänen kanssaan aivan liian nopeasti. Osa minusta haluaisi suoraan sanoa hänelle, että en välitä hänesta tai etten tunne häntä kohtaan yhtään mitään. Mutta tuo kaikki olisi vain valehtelua. Itseä ainakin kiinnostaa tavata hänet, ehkä enemmänkin. Tämä kaikki vain tuntuu niin ihanalta. Tänä vuonna hymyilty hänen seurassaan enemmän kuin yleensä koko vuotena. Se hymy ja ne silmät, miten tämä kaikki on mahdollista? Ennen pidin rakkautta aika epätodennäköisenä, mutta sydämmeni olen hänelle menettänyt. No mitäpä tässä selittelemään, aika näyttää (tai kuten olen hänellekkin sanonut: Time will tell).