Olemme ystävykset(naiset), olleet samassa työpaikassa jo useita vuosia ja tittelit olleet samalla tasolla.
Minulla kuitenkin kävi niin, että yt-neuvotteluiden ja muiden järjestelyiden takia tehtäväni muuttuivat ja siirryin 'alemmalle'-tasolle työskentelmään kun hän.
Olemme ystäviä yrityksen ulkopuolella, sinkku aikaa on viettty yhdessä, olen tutustuttanut hänet hyvään ystävääni ja he ovat nykyisin pariskunta. Vietämme siis aikaa työssä ja työn ulkopuolella miehinemme ja muiden ystäviemme kanssa. Eli sama kaveripiiri löytyy.
No nyt olen huomannut hänessä muutoksen merkkejä.
Tämän miespuolisen kaverini ja ystäväni suhde on muuttunut toiselle tasolle nopeasti, he odottavat lasta ja elämässä on tulossa muutoksia jne.. olen huomannut hänessä myöskin muutoksia suhteessaan minuun. Hän ei ole kanssani enään samanlainen, kuin ennen.
Minulla on sellainen fiilis, että hän katsoo minua alaspäin, minulla on tunne että jos hänen miehensä ei olisi ystäväni ei olisi hänkään, tai olisin todella vähän hänen kanssaan tekemisissä. Itse haluaisin pitää edelleen ystävyytemme, mutta välillä tuntuu, että hänelle tekee tiukkaa jopa puheluihini vastaaminen. Enhän voi tietää tarkalleen mitä heidän seiniensä sisällä tapahtuu, mutta minulla on vankka fiilis, että hänen työnsä ja minun työni vaikuttaa ystävyyssuhteesemme.
En oikeen tiedä mitä pitäisi tehdä..tai tiedänhän minä, eli avaa keskustelu, mutta se tuntuu jotenkin tuskalliselle ja tuntuu että se auttaisi toviksi tai sitten se vaan pahentaisi asiaa ja tuntuu, että silloin kun nähdään olisi kiva tehdä asioita ilman että pitää ajatella töitä!
Minulla kuitenkin kävi niin, että yt-neuvotteluiden ja muiden järjestelyiden takia tehtäväni muuttuivat ja siirryin 'alemmalle'-tasolle työskentelmään kun hän.
Olemme ystäviä yrityksen ulkopuolella, sinkku aikaa on viettty yhdessä, olen tutustuttanut hänet hyvään ystävääni ja he ovat nykyisin pariskunta. Vietämme siis aikaa työssä ja työn ulkopuolella miehinemme ja muiden ystäviemme kanssa. Eli sama kaveripiiri löytyy.
No nyt olen huomannut hänessä muutoksen merkkejä.
Tämän miespuolisen kaverini ja ystäväni suhde on muuttunut toiselle tasolle nopeasti, he odottavat lasta ja elämässä on tulossa muutoksia jne.. olen huomannut hänessä myöskin muutoksia suhteessaan minuun. Hän ei ole kanssani enään samanlainen, kuin ennen.
Minulla on sellainen fiilis, että hän katsoo minua alaspäin, minulla on tunne että jos hänen miehensä ei olisi ystäväni ei olisi hänkään, tai olisin todella vähän hänen kanssaan tekemisissä. Itse haluaisin pitää edelleen ystävyytemme, mutta välillä tuntuu, että hänelle tekee tiukkaa jopa puheluihini vastaaminen. Enhän voi tietää tarkalleen mitä heidän seiniensä sisällä tapahtuu, mutta minulla on vankka fiilis, että hänen työnsä ja minun työni vaikuttaa ystävyyssuhteesemme.
En oikeen tiedä mitä pitäisi tehdä..tai tiedänhän minä, eli avaa keskustelu, mutta se tuntuu jotenkin tuskalliselle ja tuntuu että se auttaisi toviksi tai sitten se vaan pahentaisi asiaa ja tuntuu, että silloin kun nähdään olisi kiva tehdä asioita ilman että pitää ajatella töitä!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Pohdippas ensiksi sitä vaihtoehtoa että onko ystäväsi asema tuonut hänelle stressiä ja liikaa työtä entiseen verrattuna.
Voin kertoa että ystävän ollessa esimiehenä joutuu ystävyys koetukselle molemmin puolin,missä menee työsuhteen ja ystävyyden raja?
On tietenkin vallasta nauttivia narsistisia luonteita joilla työaseman paremmuus pistää ajatukset sekaisin,siinä unohtuu tavallaan ystävyyden periaate ,halutaan kokea ystävän kautta ylemmyyden tunnetta.
Jos ystäväsi kuuluu tähän kastiin kannattaa unohtaa koko tyyppi.
Varmasti työ on tuonnut stressiä ja pitkiä työpv:iä ja muutoksia elämään, mutta.. samalla lailla se on tuonnut myös minun elämääni muutoksia, sillä en pidä työstäni enään.
'molemminpuolin koetukselle'.. voi olla totta..mä luulen että ongelma on lähinnä se että hän tietää asioita, joita ei voi kertoa minulle ja se jotenkin pidättelee häntä.. olen huomannut hänen monta kertaa sulkevan suunsa juuri kun on aikonut sanoa jotakin..
Olen itse tietoisesti koittanut välttää kontakteja omissa työasioissani häneen, jotta hänen collegansa tms on hoitanut asioitani.
Mä uskon ja toivon, että hän ei ole tälläinen narsistinen ihminen, joka omasta epäonnestani saa lisää potkua elämäänsä.. en itse ajattele että hän tekisi nyt sitä työtä mitä minä tein tai olisin tehnyt.. olen sujut tämän nykyisen duuni kanssa ja olen päätynyt siihen ratkaisuun, että en haluaisi tehdä sitä enään. Uuden työn löytäminen pks:lla on vaan aika vaikeaa, kun samoja paikkoja hakee 100 muuta minunlaistani.