Onko kukaan saanut "laimeaa" suhdetta kukoistamaan? Meillä on pari lasta ja yhdessä on oltu jo 13 vuotta, eli koko aikuisikä. Koskaan meillä ei ole ollut mitenkään kovin intohimoista suhdetta, mutta nyt alkaa olla oikein kunnon alamäkeä...Puolisoa ei kiinnosta kuin työ ja omat harrastukset. Puuhailee kyllä lasten kanssa.
Parisuhteen hoito taas ei kiinnosta ollenkaan. Paitsi silloin, kun hän haluaa jotain tiettyä..
Monta vuotta on jo mennyt niin, että tunnen olevani tavallaan yksin parisuhteessa, ja meitä eivät yhdistä muut kuin lapset. Puolisoa ei kiinnosta kuunnella ja keskustella tai tehdä mitään yhdessä kanssani. Mitään älyttömiä en vaadikaan, olisi vain mukava keskustella ja viettää vähän yhdessä aikaa. Monta riitaa aiheesta on kyllä käyty..
Mihinkään parisuhdeneuvontaan hän ei lähde. Puoliso on kyllä muuten ihan ok, ei juo tai lyö ja tykää lapsistaan.
Mitähän tässäkin nyt pitäsi tehdä? Piti vaan johonkin purkaa sydäntä..
Parisuhteen hoito taas ei kiinnosta ollenkaan. Paitsi silloin, kun hän haluaa jotain tiettyä..
Monta vuotta on jo mennyt niin, että tunnen olevani tavallaan yksin parisuhteessa, ja meitä eivät yhdistä muut kuin lapset. Puolisoa ei kiinnosta kuunnella ja keskustella tai tehdä mitään yhdessä kanssani. Mitään älyttömiä en vaadikaan, olisi vain mukava keskustella ja viettää vähän yhdessä aikaa. Monta riitaa aiheesta on kyllä käyty..
Mihinkään parisuhdeneuvontaan hän ei lähde. Puoliso on kyllä muuten ihan ok, ei juo tai lyö ja tykää lapsistaan.
Mitähän tässäkin nyt pitäsi tehdä? Piti vaan johonkin purkaa sydäntä..
Vastaukset 9
Vanhimmat
Hei Puoliso, luulen että olet ihan oikeilla jäljillä kun mietit mitä sinä voisit tehdä että saisitte parisuhteen kukoistamaan. Jos kertoisit mitä olet jo tehnyt, voisit saada ehkä neuvoja mitä vielä voisit tehdä.
Mitä tarkoittaa että olet yksin parisuhteessa? Onko miehesi tahollaan yksin omassa parisuhteessaan? Pitäsikö miehen tulla sinun parisuhteeseen (jossa olet tällä hetkellä yksin) vai sinun mennä miehesi parisuhteeseen?
Kerroit että miestäsi ei kiinnosta tehdä mitään kanssasi. Kiinnostaako sinua tehdä jotain yhdessä miehesi kanssa? Tarkoitan jotain joka lähtee miehesi kiinnostuksen kohteista. Voitko järjestää vaikka vähän omaa aikaa ja menkää yhdessä johonkin miesten juttuun (Mikä miehiä nyt kiinnostaa yleensä: autonäyttelyt, kalastus...). Minä miehenä arvostan kun puolisoni on kiinnostunut asioistani ja haluaa oikeasti ymmärtää kiinnostuksen kohteitani. Kun saa positiivista huomiota, sitä myöskin haluaa antaa. Jomman kumman pitäsi katkaista välinpitämättömyyden kierre.
Mutta vastaus kysymykseesi: Onko kukaan saanut "laimeaa" suhdetta kukoistamaan? ----- Pakko vastata että minä en ole, toivottavasti joku on.
ins.
yhdessä jo vuosia, ikääkin jo enemmän kuin sinulla. Mies "ripustautuu" minuun. Itse en enää jaksaisi. Toisaalta tiedän, että ero olisi miehelle lopullinen isku ( itsemurha).
Elämä on joskus niin vaikeaa!
Siinä vaaditaan kummankin tietoista panostusta, ja sitä että haaveet romanttisesta rakkaudesta sysätään välillä syrjään. Minäkin olen oikein tehnyt ongelman siitä, kun katson miestä, enkä välttämättä tunne mitään erityisiä tunteita. Vertaan tätä onttoa olotilaa siihen, jota olen joskus nuorena kokenut. Kun katsoin ex-heilaani (heh..) puuhailemassa pihalla niin että meinasin pakahtua rakkaudesta. Sellaisia oloja tulee ehkä 10 kertaa elämän aikana (kai??), niitä ei kannata odottaa jos haluaa arjesta selvitä. Toisilla on rationaalisempi suhtutuminen rakkauteen, toisilla romanttisempi. Ongelmia tietenkin ajan mittaan syntyy, mutta heillä on myös toisilleen annettavaa jos ovat päättäneet antaa ja vastaanottaa.
Kirjoita kirje puolisollesi. Niin vältyt paremmin syyttelyltä ja ajatuksen katoamiselta. Viekää lapset hoitoon ja menette yhdessä syömään tms. Tehkää jotain, mitä teitte alkuaikoina. Kehu häntä. Kun antaa hyvää, usein myös alkaa saada sitä. Ei miehet jaksa katsella naama väärinpäin marisevaa rottaa, silloin vain entistä enemmän he viettävät aikaa omissa oloissaan jonko henkisesti tai fyysisesti. Ei naisetkaan jaksa katsella henkisesti lamaantunutta laamaa, mutta jos suhteen eteen haluaa tehdä jotain, on itse oltava aloitteellinen, niellä ylpeytensä ja unohtaa hetkeksi mieltä vaivaavat asiat. Katkeruus on pahinta, mutta kyllä siitäkin voi kovan työn avulla päästä eroon. On ihana katsoa pareja, jotka ovat selvinneet läpi vaikeiden kriisien, jotka ovat monen vuoden jälkeen löytäneet rakkauden uudelleen. Monet vain eroavat ennen kun tajuavat, että suhteella olisi ollut vielä hyvät mahdollisuudet kehittyä parempaan suuntaan.
Olen kyllä kiinnostunut miehen harrastuksista, lätkämatsissa on tullut istuttua ja autonäyttelyissä käytyä, ihan kivaahan siellä on...minä olisin se, joka haluaisi lähteä esim. kalastamaan ja eräretkille, mutta miestä ei saa lähtemään, ei millään..Muutenkaan miestä ei tunnu kiinnostavan esim. työ-, opiskelu- tai harrastusasiani. Jos yrittää ihan tavallisesti jutella päivän päätteeksi kuulumisia, niin mies ei välttämättä edes nosta katsettaan tietokoneelta tms.
Yksinäisyydellä tarkoitan sitä, että asutaan kyllä saman katon alla, mutta ollaan kuin kämppikset..
Pitää kai jaksaa vielä yrittää..
Empä tiedä mitä sanoa miehen käytöksestä... Sympatiani on sun puolella. Voimia! Jos ukko ei halua pariterapiaan, niin voithan mennä terapiaan yksinkin. Saat ainakin puhua jollekin joka kuuntelee, ja olet valmiimpi tekemään ratkaisuja kun niiden aika on.
ins.
Kaipa te olette nykyään enemmän kämppäkaverit kuin mitään muuta. Sä olet kuin se vanha sohva siellä olohuoneen nurkassa, mitä ei jaksa kokoajan katsoa. Mikset kysy mieheltä mikä sitä vaivaa? Onko se vaan klassinen kyllästyminen vai jotain muuta.
Suhde voi olla tuolla tavalla laimea jo heti alkuunsa myös. Olen tässä yrittänyt kesyttää erästä keski-ikäistä sitoutumiskammoista herraa kuukauskaupalla siinä toivossa, että hän jossakin vaiheessa uskaltaisi puhua, päästää lähemmäs. Mutta kun ei.
Kohta en enää jaksa, koska puhuminen on edellytys läheisyydelle. Tottakai me puhutaan käytännön asioista mutta siihen se sitten jääkin. Jos yritän kysyä jotain henkevämpää, en saa vastausta. En suullisesti sen paremmin kuin kirjallisestikaan.
Harmi, sillä mies on kunnollinen, ihan kiva, ja vapaa.
Tuttua on, meillä oli sama mutta toisinpäin. monta vuotta kuvittelin että saisin kumppanin aukeamaan suurella sydämmellä, ei vaan toiminut eikä auennut. Toiset ovat liiaksi "järki-ihmisiä" mikä ei anna tilaa unelmille. Siihen kun vielä lisää pienen "vamman" päänupissa ettei uskalla puhua tunteistaan nin alkaa olemaan hankala soppa käsissä ja itse on aika avuton jos toinen ei vaan halua puhua tunteistaan, mitään henkevämpää. No, nyt ollaankin sitten eri teillä, rakkauskaan ei pysty kaikkea korjaamaan jos se on yksipuolista. Sinänsä harmi sillä nainen oli myös kunnollinen, kiva ja älykäs mutta tunne-elämä oli jotenkin rikki :(
Puolisoasi ei kiinnosta keskustella eikä halua kuunnella.Parisuhdeterapiaan ei (hänen mielestään)tarvetta,koska hän on tyytyväinen teidän suhteeseenne ja perhe-elämään. Olet hänelle hyödyke,taloudenhoitaja,lastenhoitaja, tsm.
Moni mies valitsee "mukiinmenevän"naisen jolla on kohtalainen ulkonäkö, hyvä luonne, kohtalainen älykkyys ja on mieluiten ansiotyössä kuin kotona.
Hän on tyytyväinen, piste. Pitäiskö hänen sitten marmattaa kokoajan? Pistää kämppä palasiksi joka vkl?Huutaa kuin hinaaja?Paiskoa tavaroita?Hän ei varmaan tee noita edellä mainittuja asioita. Oisko se sitten jotenkin jännenpää?
Te tapasitte, hän hurmasi sinut, menitte naimisiin, alkoi arki, saitte lapsia ja hän sai arjenpyörittäjän. Hän ei halua/tarvitse muuta.