Nyt on kamala morkkis!! Petin miestäni ekan kerran ja tuntuu et pitäis kertoa, mutten uskalla. Turpaan varmaan tulee, mut en voi olla niinku mitää ei ois tapahtunu. Auttakaa joku mitä kantsis tehä??Rakastan silti poikaystävääni sen verran, et ehkä hänen tulisi tietää.
kerronko??
mira
272546
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Rakasta sen verran paljon, että sinun ei tulisi kertoa yhtään mitään. Kertomisella et voita mitään - tulee toiselekin vaan huono mieli ja suhteenne vaurioituu lisää.
Toisaalta koska olette vasta seurusteluvaiheessa, niin on ihan hyvä kokeilla omia rajojaan. Eihän sitä tiedä mitä maailma eteen lykkää.
Melkein kaikki, jotka seurustelee, ovat valinneet kumppanikseen tulevan ex-(avo)puolisonsa, joten eipähän suurta hätää - ero on kuitenkin jossakin vaiheessa edessä.
Turpiin jos tulee kerrankaan jossakin vaiheesa, niin lopeta suhde välittömästi - meinaan jatkossa tulee aina lisää, lujempaa ja useammin. Sillä ei ole mitään merkitystä miksi mies hakkaa naistaan - se on kuitenkin täysin väärin tehty.
Jos tässä nyt ylipäätään oli kyse fyysisestä väkivallasta, niin nainen voi lyödä takaisin.
Kysymys kuuluukin, että jos nainen lyö miestä (useita kertoja l. hakkaa), niin onko miehellä oikeus puolustautua lyömällä takaisin?
Itseään saa aina puolustaa hyökkäystä vastaan, oli jalkovälissä sitten mitkä tahansa vehkeet. Mutta järki täytyisi pitää päässä; olet kai joskus kuullut "hätävarjelun liioittelemisesta"?! Eli jos nainen pamauttaa kerran leukaan, niin tuskinpa emon leipomista sairaalakuntoon katsotaan pelkästään hätävarjeluksi... Mutta ilman muuta itseään saa puolustaa.
Itselläni on sellainen periaate, että kukaan ei saa lyödä ketään. Eli en katso oikeudekseni läimiä miestäni turvalle vain sillä verukkeella, että olen "heikko nainen". Mutta eipä minun heikkouteni oikeuta miestäkään minua paiskomaan ympäri seiniä...
Eli samat säännöt molemmilla sukupuolilla.
Jos ette osaa pitää jalkojanne supussa tai moloanne piilossa, älkää viitsikö valittaa. Mikään ei ärsytä niin paljoa kuin se, että ihmiset tekevät valintojaan ja sitten heti perään valittavast niistä! Jos vapaaehtoisesti lyö itseään kirveellä jalkaan, ei kannata valittaa, jos sattuu.
Eli kärsikää nahoissanne, älkääkä tulko tänne valittamaan varsinkin, jos olette itse tapahtuneeseen syyllisiä!
Miehet lokeroi tunteitaan eri tavalla kuin naiset. Miehet ovat siten ja siksi keskimääräisesti "parempia" pettäjiä kuin naiset. Toki olen tavannut miehiä, joilla myös on vaikeuksia lokeroida.
Jos et pysty lokeroimaan tätä tunnetta pois, niin kerro. Muuten sinun nussimiset on puolisosi naamalla aina aiheuttamassa epävarmuutta.
Epävarmuus on perkeleestä, parisuhteessa. se vie parisuhteen tulevaisuuden ja perusturvan pois tehokkaammin, kuin pettäminen ja siitä kiinni jääminen.
En mä mitään valita Omasta mielestä olen ansainnutkin saada ehkä turpaan. Ajattelin vaan kysäistä et kannattaako kertoa vai ei??
Jaa että et vai? Niinpä niin.
Eiköhän itseaiheutettuihin sotkuihin kannata etsiä ratkaisutkin itse.
En valita niinku sanoin et sen ehkä olen ansainnutkin!!! Ratkaisu yritin etsiä joiltain joilla on samanlaisin kokemuksia. Sä et kuulu niihin!!!!
kerro. Niin on parempi.
Mitä itse ajattelin niin en haluasi tietää jos hän on pettänyt minua. Se satuttaisi todella paljon. Mul on aivan kamala olo, mut en iki maailmassa tule toistamaan sitä. Ollaan seurusteltu 4vuotta six varmaan onkin huono itsetunto. Täytyy viel miettiä mitä tekee.
ÄLÄ TEE SITÄ TOISTE!!!!
oletteko koskaan ajatellu sitä että nyt ollaan ollu helvetis aika kauan .on itkua ja kärsimyst. joten eletään täs ja nyt katellaan sit seuraavas elämäs kuka tulee kuittaan teit sitä ja tätä............... moi
lyhyesti ja ytimekkäästi: kerro heti. ensinäkin ainoa tapa olla vastuullinen noin vastuuttoman teon edessä on ottaa vastuuta kertomalla ja olemalla rehellinen. samalla osoitat edes jonkinlaista kunnioitusta sitä ihmistä kohtaan, jota satuit pettämään.
mitä suuremalla todennäköisyydellä koet ainoastaan aiheuttavasi tuhoa suhteellenne jos kerrot pettämisestä, mutta todellisuudessa olet jo tuhotyösi tehnyt. vaikka seurustelukumppanisi ei tästä pettämisestä ole tietoinen, niin sinun suhteesi teidän suhteeseen (lue: miten suhtaudut häneen, yhteisiin tulevaisuuden suunnitelmiin jne) muokkautuu päivä päivältä tekojesi mukaan, joten väistämättä kumppanisi tulee yhä tietoisemmaksi siitä, että jokin asia ei ole kohdallaan. siihen voi mennä päivä tai vuosia.
... lopuksi tällanen juttu: kyse ei ole pettämisestä, kyse ei ole siitä ihmisestä, jonka kanssa olet kumppanisia pettänyt tai siitä ihmisestä, jota olet pettänyt. kyse on sinusta, ja sinun vastuuttomuudesta, ja tämä ilmenee elämässäsi erilaisina komplikaatioina (joillakin on ongelmia rahankäytön kanssa, joillakin on taas alkoholin kanssa ... ilmentymiä on yhtä paljon kuin ihmisiä tällä planeetalla).
ota tai jätä.
juttu, kuten huomaat - neuvot ovat täyvin vastakkaisia. Itse olen ollut joskus samassa tilanteessa (4 vuoden seur.jälkeen) ja päätin jättää kertomatta. Itsellä oli tietysti koko ajan todella paha olo, mutta 'aika kultaa haavat' ja olin lopulta todella onnellinen etten mennyt satuttamaan miestäni. Olennaista on juuri se, ettet tee sitä enää. Ihminen on erehtyväinen, mutta osaa myös oppia virheistään.
Kiitos sulle. Mä uskon et poin tuosta virheestä enkä tee sitä enää ikinä!!Paree varmasti etten kerro.Sen parasta ajatellen loppujen lopuksi:)
pääasia tosiaan ettei toistu. Sitäpaitsi, se paha olo mikä siitä seuraa on kyllä jo sinänsä aika 'rangaistus' tapahtuneesta, eikö :) Toivottavasti 'sekoilusi' ei vaan kantaudu muita teitä hänen korviinsa? Se olisi inhottavaa.
Tsemppiä sulle ja teille! Asioilla kun on aina tapana lutviutua uomiinsa lopulta! :)
kuka sä olet päättämään nimenomaan parisuhteessa, jossa kummankin osapuolen panostus on yhtä tärkeää ja olennaista, että seurustelukumppanisi ei ole sen tiedon arvoinen tai että se ei ole sen asia? se on nimenomaan teidän, eikä ainoastaan sun 'henkilökohtanen' asia, sillä suhteenne kestävyys riippuu siitä!
aika pöyristyttäviä neuvoja annat, koska luulen, että jos tilanne olisi päinvastainen, niin haluaisit ehdottomasti tietää. jos suhteenne tekojasi kestä, niin sitten ei kestä -- se asia on kummankin osapuolen päätettävissä.
en tiedä kuinka moni olisi valmis seurustelemaan vakavissaan jos tietäisi tyttö- tai poikaystävän salailevan tekojaan, joilla suhteen yhtenäisyyttä on raiskattu. en usko, että hirveen moni.
Parisuhteen yksi kulmakivi on, että molemmilla on oikeus tietää suhteeseen vaikuttavista asioista. Pettäminen on juuri tällainen asia.
Lisäksi salaajien kannattaa muistaa, että valehtelemalla ja salaamalla tuhoaa sen pienenkin anteeksiannon mahdollisuuden. Silloin on pettämisen lisäksi valehdellut ja salaillut asioita. On parempi itse tunnustaa heti kuin jäädä kiinni pidemmän ajan kuluttua muuta kautta.
On ihmisiä, jotka katsovat nussimisensa täysin omaksi asiakseen. Näiden henkilöiden tulisi kuitenkin varmistaa, että se kumppani on samaa mieltä. Näin he eivät kuitenkaan koskaan tee.
aina joku vetää herneen nenään, vaikka mitä kirjoittaisi.
Jokaisella parilla on ihan omat säännöt suhteessaan. Niitä ei voi kukaan ulkopuolinen tulla periaatteessa moralisoimaan, vai kuinka? Minä kerroin vain omasta kokemuksestani. Alkuperäinen kirjoittaja halusi tietää, että 'mitä tehdä', kerroin mitä itse tein vastaavassa tilanteessa. Se on totta, ettei kukaan ole mikään neuvomaan toisia. Et edes sinä minua siinä, miten minun pitäisi/haluaisin asiat tietää... Jokainen tällä palstalla vetää omat johtopäätöksensä viesteistä, eikä varmasti elä elämäänsä näiden viestien/juttujen perusteella. Mutta muiden kokemukset aina auttavat antamaan käsitystä tilanteista.
...joku tietää asiasta ja kertoo vuosien päästä?
Ja et ole kertonut sitä itte?
kukaan, eikä nähnyt kukaan jne. Eikä ikinä paljastunut. Olemme tosin vuosia sitten jo eronneet ja molemmat uudessa parisuhteessa, mutta silti hyviä ystäviä.
Pakko puolustaa mirrin kommentteja. Ne on preciis oikeita, kokemusta on. Voisin vaikka vannoa että ne jotka puolustelevat kertomista eivät ole itse kokeneet ko asiaa.
Ei pidä kertoa, kärsii itse vaan ja antaa asian painua menneisyyteen, mutta myös opiksi siitä voi ottaa. Jos kertoo, kaataa toisen niskaan oman mokansa, se jos mikä on väärin.
Älä kuule puhu rakkaudesta...jos olet kumppaniasi pettänyt..et voi rakastaa häntä, koska et olisi silloin toiminut noin..pelkän himon vallassa antanut sen rakkauden lentää, kuin tuhka tuuleen..
tee palvelus..jos vähänkin välität hänestä tunnusta tekosi ja anna hänen itsensä päättää jatkaako hän vielä kanssasi sen jälkeen.
Jos nyt annat periksi, etkä kerro, olen melko varma, että petät häntä vielä uudelleen.
Ajattele siis nyt..katso häntä silmiin ja sano..et ole sen arvoinen, että kertoisin sinulle totuuden..hmm..itsekästä..hyvin itsekästä.
Ainut oikea tapa tässä vääryydessä on nyt kertoa totuus jollet pysty..niin kirjoita.
Miksi pitäisi kertoa vaikka uskaltaisitkin? Jotain asioita on parempi pitää omana tietonaan.
Toisaalta hämää tuo lauseesi "Turpaan varmaan tulee" jos kertoisit. Ihanko oikeasti turpaan vai vertauskuvannollisesti? Aika paha jos oikeasti. Itse eroaisin välittömästi miehestä, jonka väkivallattomuudesta ei olisi varmuutta, vaikka tekisin mitä tahansa.
Täällä on tullut ihan kiitettävästi neuvoja hyviä ja ei niin hyviä. Olen nyt päättänyt mitä tehä et kiitos teille kaikille!!
En kattonutkaan loppuun saakka... Eli olit jo tehnyt päätöksesi. Hyvä niin. Oli se kumpi tahansa, kukaan meistä ei ole oikea neuvomaan sinua siinä asiassa. Itse kannatin kertomista, mutta ymmärrän kyllä vaikenemisenkin.
En ole koskaan pettänyt, mutta minua on kerran petetty ja edelleen seurustelen saman hepun kanssa. Oli se tietysti aika ikävä saada tietää. Mut parempi niin. Luottamus on aika tiukoilla välillä. Rakastan poikaystävääni niin paljon, että en halua luopua hänestä. Jos seuraava kerta tapahtuu niin se on sitten siltä osin ohi. Kerran annan anteeksi mutta en toista.
Jos rakastat poikaystävääsi ja hän sinua, pitäisi teidän suhteen kestää totuuden. Itsekin ajattelin aluksi, että kerrasta poikki. Tosi paikan tullen mieli muuttui kummasti. Luottamuksen takaisin voittaminen on vaikeaa, mutta se on sen arvoista.
Jos kuitenkin jatkossa petät poikaystävääsi, et ole oikea hänelle. Et ole hänen arvoinen, vaan hän ansaitsee jotain parempaa. Ei millään pahalla.