Kenelle te puhutte silloin, kun tarvitsette jonkun kuuntelemaan henkilökohtaisia huolianne? Millainen tämä henkilö on tai tulisi olla? Jos ette kenellekään, niin miksi ette ja haluaisitteko, että teillä olisi joku jolle puhua?
Kenelle kerrot huolesi?
-nimetön-
772036
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 8 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 77
Vanhimmat
Puhu niitä juurikaan. Joitakin asioita puhun äidille ja joitakin bestikselle. Suurimman osan pidän kuitenkin sisälläni. En tykkää kuormittaa toisia omilla huolillani enkä pidä siitä, että mulle vikistään kaikenmaailman pikkuongelmia. Eikä se sitäpaitsi paljon mitään autakkaan ellei tarvitse neuvoa joltain tietävältä miten jonkun huolen voisi selvittää. Jos haluaisin, niin kyllä kuuntelijoita löytyy mutten halua.
mä oon jo sun bestis?
Toi äiti ja bestis vaikuttaa irlissä mutta sä voit olla mun virtuaalibestis :D
Mun mielestä sekin auttaa kun voi ongelmistaan puhua. Ei siihen mitään neuvoja tarvita vaan sitä että kaveri on läsnä ja kuuntelee. Jaksatko kuunnella lastesi ongelmia vai opetatko heille ettei pikkuongelmista pidä vikistä?
Ei se lässytys mitään auta, tulee vaan kurkku kipeäksi ja suu kuivaksi :D
"Ei siihen mitään neuvoja tarvita vaan sitä että kaveri on läsnä ja kuuntelee."
Minä nimenomaan pidän juuri tuota kaikkein turhimpana juttuna, kyllä jotain konkreettista hyötyä pitää toisten- ja itsensä kiusaamisesta saada eikä vaan höpistä puhumisen ilosta suu vaahdossa.
Toi on sun mielipide ja sopii sulle, minä taas olen löytänyt itselleni sopivamman tavan mikä sopii minulle täydellisesti.
kertoa niistä huolistas niille ja mun kans sit niinku vaan pitää hauskaa tai kertoa korkeintaan virtuaalihuolistas.
Mä vien ja sä vikiset. Eli mä päätän täysin mitä mä teen, missä puhun ja mitä. Sun tehtävä on katsella sivusta ja kompata :DD
että mä oon sun ainoa virtuaalibestis.
Se joka vitsaansa säästää, se lastansa vihaa!
Onko sulle sopivampi tapa purkaa ongelmiasi tällä palstalla? Jos nyt esimerkiksi otettaisiin sinun ongelmasi opettajasi kanssa. Sehän ei ollut mitään pikkuongelmista vikisemistä, eihän?
kunnon raippa- ja ruoskakuritus pitää jälkikasvun kurissa ja herran nuhteessa! :)
Ja vanhempien ilmiantaminen on omaan pesään kusemista, eikä kukaan tykkää kantelijoista. Vaikeneminen on kultaa.
mutta raaka...
omalle kohdalles. Ajattele, et sulla ois netti, mutta et pääsis sillä mihinkään muualle kuin tälle palstalle ja susta alkais putkahdella lapsia, ilman että tietäisit miksi ja miten?
Kyllä semmoinen saa ihmisen vihaiseksi. Ja mä kyllä tiedän kun mä oon sen virtuaalibestis. Säkin voisit olla niinku Papeete, jos sulle kävis noin.
kovasti kokonaan
päivääkään, jos mä joutuisin elämään sen helvetillistä elämää. Tuskin nousisin aamulla edes ylös.
"Jos ette kenellekään, niin miksi ette ja haluaisitteko, että teillä olisi joku jolle puhua?"
- Mä en usko, että muut ihmiset voisi ratkaista mun ongelmia. Ajatuksena hieno tuo, että ois joku jolle sais kaiken paskan purkaa, mutta vitut. En mä ainakaan halua kuulla kenenkään tilityksiä joten säästän muut omilta tilityksiltäni.
No vaimolle saatan joskus avautua, mutta en ole havainnut että siitäkään oli mitään hyötyä.
höpönassu!
"No vaimolle saatan joskus avautua, mutta en ole havainnut että siitäkään oli mitään hyötyä."
ongelma sinulle?
...
että jos olisit halunnut puhua siitä jonkun kanssa.
..haluan keskustella ongelmistani jonkun kanssa, niin se joku ei ole ainakaan mikään anonyymivirtuaalihenkilö Suomi24-keskustelupalstalla.
kuitenkin sait kerrottua tuosta minulle, se varmaan helpottaa oloa ainakin jonkin verran.
En ainakaan niitä tänne tule kertomaan, ja syykin on selvä jos olet keskusteluja lukenut, missä ihmiset avautuu huolistaan ja suruistaan tai iloistaan.
silloin tällöin järjestetään oikein kunnon tilitysistuntoja.
miksi pitäis kälättää kaikkia asioita kylillä?
kertoa kaikki. Äitini on kuunteleva, optimistinen realisti, lastansa rakastava ja tukeva.
Bestikselle kerron jotain, mutta en kaikkea.
Kerron vain sinulle ja sinä kerrot ne muille.
mä kerron mun hyvälle ystävälleni, minulla on useampi ystävä mutta oikeestaan vain yksi sellainen kelle kerron ihan kaikki...tällainen ystävä on hyvä kuuntelija ja luotettava tyyppi, voi luottaa 100 %:sti siihen ettei asiat mene eteenpäin
Olen varustettu kahdella erittäin hyvällä ystävällä ja heidän kanssaa voi puida asiat ku asiat. Yhteispeli toimii ja kuunnellaan toistemme murheita vuoronperään.
Hyvä juttu täs vielä on se et toinen on nainen ja toinen mies saa asioihin kaksi näkökantaa.
en kellekkään, nielen sisään minkä jaksan ja käyn 14 kilometrin lenkillä purkamassa höyryjä ja joskus sitten kiukkuan jostain mitättömästä asiasta, tai itken itseni uneen.
Totta kai sitä joskus toivoisi että olisi se kuulija joka kuuntelisi ja myöntelisi, olisi ymmärtäjä. Mun elämään tuli suuri aukko kun mun ainoa kuuntelija eli mun mummo kuoli 1990. Uutta ei ole löytynyt
noh..kerron huoleni miehelleni. Joskus kerron äidille. Joskus kerron siskoille. Joskus kavereille. Kaikista eniten avaudun kai nykyään miehelleni. Ehkä siksi, koska hän seuraa elämääni lähimpää kun muut. Luotan häneen. Tiedän että hän kestää sen jos mulla on ikävää. Se osaa kertoa mulle asioita joista saan uutta näkökulmaa. En voi kauheasti puhua nykypäivänä mieltä askarruttavista asioista hirveen monelle, koska ei ole semmoisia ihmisiä ketkä ymmärtäisi. Kun harva harrastaa kilpaurheilua. Harva saa edes perseensä ylös sohvalta se jälkeen kun se on työpäivän jälkeen siihen istutettu. Jos sanon että väsyttää, ne sanoo että treenaat liikaa. Lopeta. Jos sanon miehelleni että väsyttää, se rupeaa pohtimaan mikä treenissäni on pielessä ja miten tulisi nyt menetellä. Syönkö hyvin, nukunko hyvin, mitä on viime kuukausina tehty jne. En saa vastaavaa tukea keneltäkään muulta.
Mun läheisin ystävä asuu toisella puolella Suomea joten puhelinlaskut on melekosen suuret. Kyseinen ystävä on kuitenkin ainut jolle kerron ihan kaiken ja sama toimii toisinkin päin.
ilmaisista nettipuheluista, pöljä?
kantseis tarkistaa onko ylipäänsä tietokonetta / nettiyhteyttä käytettävissä
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=3500000000000010&posting=22000000029768561
Kuten näkyy, nettiyhteys on mutta se,että mulla on kone ei kai riitä? Aika ykstoikkoisia puheluita tulis kun yrittäs soitella toiseen koneeseen mitä ei ole olemassakaan.
Pointti viimeisessä viestissä jäi hieman epäselväksi?
emme voi tietää onko hänen kaverilla konetta / yhteyksiä kotona
Kyllä täällä näitä piisaa jotka luulee tietävänsä kaiken kysymättäkin ;)
Äiti on ainoa ihminen, jolle voin puhua ihan kaikesta, mutta seksiasiat jaan mieluummin läheisten ystävien kanssa.
Nykyiselle poikaystävälle voin puhua yllättävän useista asioista (uutta mulle), varsinkin jos huolettaa. Ja hän osaa myös lohduttaa. Mä en ole tottunut sellaiseen suhteessa.
listi lähinnä hengiltä viattomia alkuasukkaita silloin kun ei asu kotona white trash trailer parkissa :)
Mistä sä tuollaista olet päähäsi saanut?
siihen jenkkimiehittäjään Afganistanissa on loppu?
koskaan ollutkaan.
mielikuvituksen tuotetta?
sun.
tämän ketjun:
No ei hätää
Kirjoittanut: la.ra 21.6.2007 klo 16.17
"kumppani on jussina ihan jossain muualla. Eikä muutenkaan tartu puukkoon, vaan ehtaan pistooliin, jos tarve vaatii. :)"
Seukkaat ginibaretin kanssa?
Kirjoittanut: Viäpeli 21.6.2007 klo 16.30
"Onko ylhäällä vai alhaalla (Iipoissa/Lipskissä?) Vai Kosovossa?
Toivottavasti kuitenkin upseeri :X"
Valitan
Kirjoittanut: la.ra 21.6.2007 klo 16.52
"ei ole upseeri, vaan "henkivartija". Ja Afganistanista puhutaan, vaikka me mikään pari ollakaan... Varmistui juuri, että Jussin vietän yksin, todennäköisesti siivoillen ja leffoja katsellen. Paskemminkin voisi olla :D"
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=3500000000000010&posting=22000000027172987
voisitko näyttää kohdan, jossa kerron miehen olevan jenkki, miehittäjä tai asuvan trailer parkissa? Ai niin, se taisi olla siinä samassa viestissä, jossa kerroin veljeni kuolleen oman käden kautta... Ymmärrän.
sun veljes itsensä?
tappanut. Yritti kyllä parikin kertaa ja sitten kuoli synnynnäiseen sydänvikaan kun ei enää halunnutkaan kuolla. No, elämää...
ei sitten ollukaan mielikuvituksen tuotetta? Koeta nyt jo päättää :)
siinä on jotain kohtalon ironiaa, mutta kamala asiahan se on.
Mä tiedän kenen kanssa mä seukkaan. Sä näköjään et, ja sekös sua harmittaa. Kjäh.
Suoraankin saa kysyä tai sitten kannattaisi arvata vähän paremmin...
omia sanojaan sen mukaan miten ne sopivat kulloiseenkin tilanteeseen
"Mä tiedän kenen kanssa mä seukkaan"
miten sä aiot todistaa väittämäsi?
joillakin vain nyt on vähän vilkas mielikuvitus, mutta antaa olla. Eihän se täällä palstalla mitään pahaa tee, joten antaa toisen kuvitella, jos se sen iloiseksi tekee.
Oletko ihan varma?
olekaan enää varma asiastasi?
mutta samalla siinä piilee elämän kauneus.
Mistähän sulle saatais? Hah. EVVK.
vaan pysytään tiukasti aiheessa :)
vai? Siin oli taas kysymys! Buhahaa!
taas! Voe helevetti!
Eli sä olit sittenkin se naikkonen jonka veli oli tekemässä itsaria. Joku täällä vähän vitsaili siitä, niin sä olit jo lopettamassa koko tänne kirjoittelun. Siinä sä taas olet!
aika kauan sulla kestikin, mutta onnea!
Olet yhtä valhetta koko muija ja sitten sanot, "en mä koskaan ole sellaista sanonut" vaikka ihmisillä on todisteitakin.
niitä todisteita sitten!
Sen sijaan sitä, olenko valhetta vai en, tiedän vain ja ainoastaan minä... Buhahaa sullekin!
Aika hupaisaa muuten kun lara jää noista jutuistaan kiinni. Se on ihan vaikeena ja sen jutut on enemmänkin enää änkytystä. Silti yrittää kovasti jotain takaisin änkyttää, vaikka ei sieltä enää mitään ymmärrettävää tule.
Aika hupaisaa muuten kun lara jää noista jutuistaan kiinni. Se on ihan vaikeena ja sen jutut on enemmänkin enää änkytystä. Silti yrittää kovasti jotain takaisin änkyttää, vaikka ei sieltä enää mitään ymmärrettävää tule.
en ole "jäänyt kiinni" mistään, pikemminkin päinvastoin.
Minusta taas on varsin huvittavaa (jopa surkuhupaisaa) kuinka toisille on täysin anonyymien palstakirjoittajien elämän faktojen selvittäminen ja/tai todistaminen. En moiti, mutta ihmettelen... Mä muuten vastaan kyllä jos kysytään, että siitä vaan, jos mun elämä noin paljon kiinnostaa!
muistikatkos? Dejavu?
"En mä ole koskaan tollasta väittänyt" -Joku copy pastettaa tekstin- "uuups, dääm jäin kiinni, mutta väitän silti vastaan"
jankutusta
ilman mitään pohjaa. Mutta se on perjantai...
Tuskin osaisinkaan.
M48
useimmiten. Tänäänkin oli yksi erittäin 'terapeuttinen' juttutuokio yhden kanssa. Ja toinen auttoi mua nollaamaan päätäni alkuviikosta seurallan. Hirveän ihanaa, kun joku sanoo, että: "Nyt mä tuun sun luokses ja sä et ala ainakaan laittaa mitään, ihan ollaan vaan". Parannettiin maailmaa aika hyvin ja raflassakin tietty, mutta se ei tietenkään pääasia.
Kaiken saamansa tuen muistaa.
tulee kerrottua jokaiselle joka vaa jaksaa kuunnella ja kun jaksan kertoilla.
Vähän isompia lähipiirille harvoille ja valituille.
Isompia en kykene kertomaan, kun en löydä sanoja ja lopulta huolet aiheuttavat fyysisiä oireita, jollen ole löytänyt ratkaisua itse sitä ennen.